Sunnuntai

Nyt on taas sunnuntai. Tällä viikolla kuulkaa me matkustettiin! Ei eläinlääkärille kuitenkaan, vaan muuten! Yksi yö oltiin pois, tiistaina lähdettiin ja keskiviikkona tultiin pois. Ei siinä muuten mitään, mutta ruokahuolto kärsi, kun ennen automatkustusta ei kuulemma voi paljon antaa ruokaa, ettei tule huono olo. Mutta muuten meni hyvin, Figokin oli ihan kamalan reipas! Se joskus on, ja joskus sitä jännittää kaikki.

Sellainen reissaaminen on kyllä väsyttävää. Keskiviikkona nukuttiin sitten kotiin päästyä koko ilta ja yö perään. Torstaiaamuna Hennan herätyskello piippasi aivan sietämättömään aikaan (tai no, samaan aikaan kuin työaamuina aina, mutta nyt se oli aivan sietämätön aika!). Me katsottiin kumpikin Hennaa sen näköisenä, että et voi olla tosissasi. Oli se. Sitten piti nousta aamupalalle. Figo ei edes yrittänyt pysyä hereillä syönnin päälle, se meni heti saunaan jatkamaan uniaan. Minä sinnittelin, että näin tuon lähtevän ja menin vasta sitten Figon viereen (noita ihmisiä pitää vahtia aina, muuten ne unohtelee kaikki tavaransa ja tekee kaikkea hölmöä). Herättiin sitten iltapäivällä seuraavan kerran. Sittemmin on toivuttu siitäkin, mutta paljon nukkumista se kyllä vaati! Kun ei noissa kyläpaikoissa oikein malta nukkua ja aina pitää nousta kun jotakin ääntä kuuluu. Kotona tietää mitkä äänet vaatii toimenpiteitä (jääkaapin avaus) ja mitkä ei.

Muuta ei ole tällä viikolla. Ensi viikonloppuna on kuulemma taas jotain, mutta siitä me ei oikein vielä tiedetä. Varmaan jotain rottuutta taas, ihmiset tuntien.

Sitten vielä loppuun Miukun tassukirjan Sana Pyhäpäiväksi:

”Terve täysikasvuinen kissa nukkuu noin 65 % elämästään: 50 % torkkuen tai kevyessä unessä ja 15 % syvässä unessa. Kissan on elämästään siis vain 35 % hereillä, mikä tarkoittaa keskimäärin seitsemää tuntia päivässä. Torkkumisviehtymyksestään huolimatta kissansanotaan siirtyvän unesta täyteen virkeystilaan nopeammin kuin yksikään toinen eläin. (Sitä paitsi vain 7 % kissoista kuorsaa, koirista puolestaan 21 %)”

Figo nukkuu joskus mun päällä. Ja se kyllä kuorsaa!

Mitä muille kuuluu?

Advertisement

Nyt se haaste (palveluskunta)

Nyt lopultakin tämä ihminen saa aikaan tehdä sen haasteen, jonka Sirpalta sain jo ikuisuus sitten. Kiitos Sirpa!

Tulee kyllä vähän tylsä ja sitäpaitsi suppea, en minä saa keksittyä noin montaa viittä asiaa! Joka tapauksessa:

Tämä piti antaa viidelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa, mutta se on jo melkein jokaisessa blogissa ollut, joten sopii ottaa mukaan, jos mieli tekee!

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Hmm. Nämähän nyt on. Pitikö olla irtainta? Siis kyllähän nyt (toivottavasti!) jokainen tarvitsee vessanpyttyä ja vettä ja silleen? Mutta noiden lisäksi päivittäin on syytä saada:

1) teetä

2) vähintään yhden omenan

3) rauhallista olemista

4) kissojen seuraa

5) mainittujen kissojen hurinaa

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

1) Taru sormusten herrasta! Siis tämä on aivan ehtymätön aarreaitta, joka kerta siitä huomaa jotain uutta. Kerran oli pakko lukea kahdesti peräkkäin (siis että sain luettua ja aloitin samantien alusta uudestaan. Noku jäi vajaaksi!).

2) Tuntematon sotilas. Myös niille, jotka ei ole kiinnostuneita sotatarinoista sinänsä.

3) Stieg Larsonin Millennium-trilogia. Lukuvalo palaa pitkälle yöhön, kun EI VAAN VOI lopettaa kesken. Aamulla sitten yritetään päästä silmät ristissä sängystä ylös, mutta olipas jännää!

Teknisesti ottaen tuossa on jo viisi, mutta

4) Dekkareista mainittava alkupuolen Patricia Cornwellin Kay Scarpettat. Mutta EI näitä uusia, ne on pilallisia!

Enempää en keksi, on liikaa hyviä kirjoja.
Viisi materialistista joululahjatoivetta:

Näitä ei tule viittä mitenkään! Mieluummin haluaisin materiasta eroon kuin haalia sitä lisää… Lottovoitto kuitenkin kelpaisi.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Jaa, näitä riittää. Jos kuitenkin ulkomaan kohteita luettelisi. Helppoa sellaiselle, joka ei ole käynyt missään.

1) Los Angeles

2) New Orleans

3) Lontoo

4) Islanti noin yleensä, mieluiten islanninhevosvaellus.

5) Unkari yleensä ja Budapest erityisesti.

Voi olla vähän nihkeää ihmiselle, jonka mielestä lentokone ei ole lainkaan ihmiselämään sopiva paikka…

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Nämä riippuu ihan siitä keneltä kysyy 😀

1) Koti-ihminen. Tästä on kaikki samaa mieltä!

2) Hätäinen. Kertakaikkiaan asioiden pitää tapahtua nyt eikä hetken päästä jos minä sanon niin. Pätee vain kotioloihin. Kysykää kavereilta tai työihmisiltä, ne sanovat että on pitkäpinnainen tyyppi…

3) Puhelias/hiljainen riippuen siitä ollaanko tuttujen vai tuntemattomien seurassa.

Hmm, nämäpä on vaikeita. Tuossa tosin teknisesti ottaen tuli taas jo viisi.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:

1) Älä ammu viestintuojaa! Se ei auta mitään.

2) Muista mittakaava!

3) Älä oleta, että ihmiset osaisi lukea ajatuksia. Ne ei osaa.

4) Asioiden välille on harvoin vedettävissä suora viiva. Älä siis vedä suoraa viivaa asioiden välille.

5) Liiallisesta hyväuskoisuudesta ei seuraa kuin paha mieli. Muista realismi (ja se mittakaava)!
Viisi lempiruokaasi:
Jaa. Kelpaako tähän omenat, leipä ja tee? Suklaa ei taida käydä?

Sellaista. Kiitos vielä Sirpa, ja tämän saa ottaa mukaansa kuka tahansa, jos siltä tuntuu!

Sunnuntai taas

Hei vain kaikille! Se olisi taas sunnuntai sitten. Nyt ei ole prenikoita eikä haasteita, ihminen saa tehdä ensi viikolla sen, minkä se sai taannoin. Me ei puututa siihen.

Mutta sellaista on, että me on kuulkaa ulkoiltu! Parvekkeella monena iltana! Aika kylmä siellä on ja tassuja pitää ravistella vimmatusti. Eikä siellä nyt kauan kerrallaan voi olla. Mutta sitten pitää juosta kovasti, että lämpenee ja sitten alkaakin nukuttaa.

Ikkunasta on hyvä kurkkia sisälle. Aika pörheänä pitää olla, melko kylmä on, vaikka pakkasta ei paljon olekaan. Se kuva valehtelee, en ole noin paksu!

Mutta pimeällä on vinhaa ulkoilla. Kesällä ei voinut olla pimeällä ulkona, kun kuulemma tuli ötököitä sisälle. Nyt ei tule ötököitä (se on kyllä harmi).

Mutta varsinaisesti mun piti nyt kertoa siitä mun eliminointidieetistä. Nyt alkaisi olla sellaiset ajat, että voisi alkaa jo syödä muutakin. Mutta eipä voikaan! Tuossa pari viikkoa sitten yksi ruokaerä oli erilaista! Se oli tummempaa sekä syötäessä että, hmm… myöhemmin ja mua alkoi kutista taas! Seuraava erä oli kunnollista, oikean väristä eikä kutissut, mutta nyt viime viikon alussa kutisi taas! Ruoka näytti samalta kuin pitikin, mutta jotekin erilaista se oli, koska kutisi ja oli taas eriväristä silloin myöhemmin, you know… Ei tämä tämmöinen käy! Ihminen kysyi eläinlääkärillä, että onko ruoan aineksia muutettu, mutta toimittajan mukaan kuulemma ei. Nyt katsotaan vielä tämä nykyinen erä, ensi viikko, ja jos vielä kutisee, niin sitten keksitään jotain muuta. Koska minä alan oikein saada tavallista ruokaa?

Hyvää ruokaa se tuokin on, kunhan ei kutittaisi. Nyt on kyllä taas ollut niiltä osin rauhallisempaakin viime tiistaista asti. Ja ruoka näyttää oikealta. Kummallista touhua on tämäkin!

Mutta muihin aiheisiin. Tiesittekö, että Figo on ihana? Tiesitte kun olette nähneet sen kuvia, mutta se ON ihana.

Meidän poika ❤ Välillä se on ihan mahdoton ja juoksee niin kovaa että ei luulisi näin pienessä tilassa niin kovaa vauhtia saavankaan. Ja hyppää Hirmuloikkia pallonsa perässä.

Sitten Sana Pyhäpäiväksi, liittyen tuohon ulkoiluun.

”Kaikkialla kissan ruumiissa on soluja, jotka aistivat kuumaa ja kulmaa, mutta paksun karvapeitteensä ansiosta kissa ei ole läheskään yhtä herkkä lämpötiloille, joita ihminen pitää liian kuumina tai kylminä, lukuun ottamatta nenää, silmiä ja etutassuja.”

Kyllä minä ainakin ravistelen TAKAtassuja erityisesti tuolla parvekkeella!

Mitä muille kuuluu?

Jännittävää ystävänpäivää!

Ensin oltiin ihan rauhassa ja söpösti peiton alla molemmat

 

Söpöyttä, ihanuutta, pehmeyttä ja kaikkea! Rauhallista lepäilyä kaverin kanssa. Ihminen otti kuvia, vaikka se ei osaa. Keskittyi siihen ja meidän söpöyteen. Sitten yhtäkkiä! Peiton alta tuli näkyviin…

 

 

 

 

 

 

*jännitys tiivistyy*

 

 

 

 

 

 

Ihan yhtäkkiä ilmestyi näkyviin tassu! Ihminen melkein pelästyi.

Ystävänpäivän Halloween-edition. Suosittelemme lämpimästi! Söpöt pelästyttämiset on paljon kivempia kuin kamalat!

Hyvää ystävänpäivää kaikille kavereille! Me tykätään teistä ❤

 

Vielä prenikoita!

Hyvää sunnuntaita taas!

Tällä viikolla on sellaista, että tiistai-iltana meillä tuli yhtäkkiä pimeää! Sähköt meni, mutta ei onneksi olleet poissa pitkään, vajaan tunnin vain. Kuulemma oli mennyt kaapeli poikki. Mutta olipas hetken aikaa varsin pimeää. Ihminen käänteli paperinippuansa taskulampun valossa. Torstaina sitten kävi vieras ukko meillä. Sellainen netinkorjaajaukko. En käynyt lähempää katsomassa mitä se teki, mutta kuulemma se käynti ei kumminkaan kokonaan auttanut.

Mutta nuo nyt oli enemmän ihmisiä koskevia asioita. Varsinainen asia on se Minniltä saatu tunnustus! Kiitos Minni (ja ihminen)! Tähän kuuluu kertoa kymmenen lempiasiaa. En tiedä saadaanko kymmentä, kun kissoilla nuo lempiasiat on aika yksinkertaisia ja selviä, mutta laitetaan niin monta kuin irtoaa. Ja nää taitaa kyllä olla sellaisia, jotka on samoja kaikilla kissoilla.

Näin se menee:

1. Toimivat Asiat ja siitä seuraava eläinlääkärikäyntien puuttuminen.

❤

2. Läheisyys (silloin kun on sen aika)

3. Oma tila (kun on sen aika)

4. Tiput

5. Riehut, silloin kun on sen aika

6. Mun hämähäkki ja Figon pallo(t)

7. Ruoka! Figon tapauksessa tosin vain hyvä ruoka, mulle kelpais kaikki.

Mun eliminointidieetistä enemmän toisella kerralla. Kohta saan syödä jotain muutakin, mutta siinä tuli myös Juttu (joka ei kuitenkaan vaatinut eläinlääkärikäyntiä, onneksi). Ruuasta ei ole kuvaa, koska se ruoka on syömistä varten, ei kuvaamista!

8. Nukkuminen, yöllä ihmisen vieressä, päivällä joko kissaporukassa tai yksin (kohdat 2 ja 3)

9. Piilot

10. Aurinko (KOSKA se taas alkaa paistaa?!)

No tuli niitä kymmenen! Tämänkin haasteen saa ottaa kuka haluaa! Kissoilla Kerällä se ei ole tainnut kuitenkaan vielä olla?

Sitten saatiin myös Kollon ihmiseltä Sirpalta tunnustus, mutta sen saa ihminen tehdä, kun siinä kyseltiin ihmisjuttuja. Kysyttiin lempiruokia, kirja-asioita, lahjatoiveita ja kaikkea, mihin kissa ei tiedä sanoa sitä eikä tätä.

Laitetaan vielä Wanha Arkistokuva Ellin ja Nilssonin innoittamana. Niiden ihmiset on kuulemma oppineet menemään alta pois, kun alkaa kissarallit. Ellillä on siinä kuvassa Selkeä Varoitusilme kertomassa tulevasta rallista. Joka tapauksessa meidän ihminen onnistui kerran ottamaan minusta kuvan, kun oli perusteellinen hepuli meneillään. Tuon kuvan ottamisen aikaan minä olin vielä ihan pieni kissa ja Figo ei ollut vielä syntynytkään!

Sellaista tällä viikolla. Mitä muille kuuluu? Onko oltu kissoiksi?

***

EDIT 20.22! APUA! Rapsutus meinasi unohtua listasta!! Rapsutusta ei saa unohtaa, sitä pitää saada päivittäin runsaita määriä! Mielellään leuan alta, kiitos. Figoa myös vatsan alta ja selästä, mun vatsanaluseen ei tartte tulla koskemaan.

Prenikoita!

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Meidän kaverit on antaneet meille tunnustuksia ja prenikoita! TrioMiuMaulta ja Herra Nilssonilta saatiin tämmöinen inspiraatiotunnustus:

Kiitos tyypit! Siihen kuuluu kertoa viisi omituista tapaa. Koska me ollaan Figon kanssa kissoja, meillä ei ole omituisia tapoja. On vain Täysin Järkeenkäypiä tapoja. Mutta ihmisellä niitä outoja tapoja riittää, niin että puhutaan niistä sitten. Tai siis ihmispiireissä nämä on kai ihan normaaleita, mutta näin kissana sitä päivittäin ihmettelee, miksi niin pitää tehdä.

1) Ihminen nukkuu vähän (vain jotain 8 tuntia) ja senkin vähän yöllä. Siis mitä ihmettä sellainen on? Yöllähän kaikki on paljon jännempää! Tämä johtaa siihen, että yöllä ei tarjoilla ruokaa, vaikka juuri silloin sitä pitäisi nimenomaan saada! Myöskään ihminen ei tykkää siitä, että se herätetään aamuyöllä. Tai siis ei mekään tykätä sitä että herätetään, mutta kun se ihmisen systeemi on väärä jo alunperinkin, niin luulisi sen arvostavan sitä, että joku yrittää sitä oikoa?

2) Ihminen syö kasveja. Miksi kukaan haluaisi syödä jotakin, mikä on vihreää? Meille yritettiin antaa joskus merilevää (kuulemma hamapaiden hoitoon), mutta Figo huomautti, että kaikki ruoka maistuu samalta ja mereltä ja lopetti syömisen. Fiksu poika! Vihreää voi syödä vähän, jos on kyseessä kaura- tai maissikasvatus (Naukulaan terveisiä, meidän maissi on jo syömäkokoinen!) tai yksi kelvollinen kukka, mutta sittenkin voi tulla yööök. Keltaiset, oranssit, punaiset ja siniset kasvit on vielä epäilyttävämpiä!

3) Ihminen katsoo ruutua kaukaa. Ymmärretään kyllä ruudun katselu, mutta mikä idea siinä on, jos sitä ei kokeilla tassulla? Ja selvästikin se ”näppis” -niminen juttu tuntuu ihmisen sormiin mukavalle, kun se naputtelee sitä vähän väliä, mutta kumminkaan ME ei Figon kanssa saada tassutella siinä päällä? Erittäin epäloogista!

Figo näyttää oikeaoppista ruudunkatselun mallia.

4) Ihminen tuijottaa paperinippua. Se ottaa käteensä nipun paperia, tuijottaa sitä, kääntää sivua, tuijottaa taas ja kääntää taas. Sitä voi jatkua vaikka miten kauan. Vasta tänään toinen ihminen ilmoitti paperinippunsa olevan loppumaisillaan, jolloin Henna sanoi, että ota tuo seuraavaksi kun se on hyvä. Kaiken lisäksi se tuijottaminen ja kääntely tuntuu olevan jotenkin tunteellista. Muutama viikko sitten Henna oli kuulemma ”sydänjuuriaan myöten järkyttynyt” yhden nipun jälkeen. Sitten kun kissa menee siihen paperin päälle, ei ole hyvä sekään. Vaikka varsinkin ne päivittäin tuotavat ohuet ja rapisevalehtiset paperipinot (jotka on kai nimeltään Lehtiä tai Hesareita) olisi oikein hyvää materiaalia kissahommiin.

Tätä paperinippua ihminen on viime aikoina tuijottanut ja käännellyt.

5) Ihminen tulee ja menee. Aamulla se lähtee ja sanoo, että sen pitää mennä Töihin ja ilmoittaa, että meidän pitää olla kissoiksi. Iltapäivällä se tulee ja kysyy, mikä on meininki. Joskus se lähtee muutenkin jonnekin. Siis kyllähän jotkut kissatkin käy ulkona, mutta ne tuo saalista kanssa. Ihminen ei tuo syötävää kuin pari kertaa viikossa. Jos koko päivä menee ja silti ruokaa tuodaan vain joskus, ihmisten täytyy olla todella huonoja pyydystäjiä. On se kyllä yrittänyt selittää, että Töihin-paikka on sellainen, mistä saa jotakin Rahoja, joilla saa ruokaa, mutta meidän mielestä tuo kuulostaa aivan erikoisen monimutkaiselta. Kun kuitenkin se ihminen syö niitä kasveja, jotka ei juokse karkuun niin kuin hiiret, niin miksi sitten pitää niin monimutkaisesti se asia hoitaa? Tosin kuulemma sillä Rahalla on jotakin tekemistä senkin kanssa, että asutaan sisätiloissa, ja SE taas on hyvä juttu. Mutta monimutkainen systeemi silti.

Sellaisia omituisia tapoja. Muiden ihmisillä on varmasti ihan samat tavat, koska kaikki ihmiset on outoja. Jos kuitenkin jollain ihmisellä on erikoisoutoja tapoja, niitä saa kertoa ja jakaa, jos tarvitsee tukea ja ymmärrystä! Ja tämän tunnustuksen saa ottaa myös mukaansa kuka haluaa ja kenellä se ei vielä ole ollut!

Mutta sitten me saatiin tunnustus myös Minniltä! Siihen kuitenkin palataan toisena päivänä, koska kohta on se aika, kun ihminen pitää laittaa nukkumaan (Kts. kohta 1).

Muuta meille ei tällä viikolla kuulu. Leijona oli käynyt yhtenä yönä meidän postilaatikolla, mutta ei tiettävästi enää kynnyksellä. Kukahan se oikein on ja millä asialla se on?

Mitä muille kuuluu?