Hyvää sunnuntaita taas kaikille!
Tällä viikolla on tapahtunut taas kummia. Tai siis yleensä on ollut ihan tavallista, mutta kolme kummallista tapahtumaa on ollut. Ensinnäkin torstaina säikähdettiin, kun Figolta oli ruuan jälkeen tullut lätäkkö sylkeä lattialle! Se tilanne oli jo kuitenkin ohi sitten, kun ihminen havaitsi tilanteen. Ei tiedetä miksi niin kävi, mutta poika oli pirteä ja oli just syönyt (ja juonut), eli sinänsä ei kovin paha tilanne ollut. Eläinlääkärille ei soitettu, koska se tilanne oli jo kuitenkin ohi, Figo tosiaan oli pirteä ja ensi tiistaina ollaan joka tapauksessa menossa hammaslääkärille. Ehkä sillä oli vaan jäänyt joku ruuan kappale ”hampaankoloon” (eihän sillä monta hammasta kyllä olekaan…)? Tässä kuitenkin kuvamateriaalia kyseisen tapahtuman jälkeen.
Se poika meni parvekkeelle iltalevolle. Ei vaikuttanut sairaalta.
Jos nyt vähän haukotuttaa, niin se ei vielä ole huonosta. Voisi siirtyä tuonne häkin päälle, siellä on mukavampaa kuin tässä lattialla.
Sitten vähän myöhemmin, kun oli jo aika hämärää.
Tuolla seinän toisella puolella on naapurin koira, joka sanoo VUH! Täältä pyykkitelineen alta sitä on hyvä ihmetellä. Mitähän se näkee, kun sillä tavalla sanoo VUH?
Ylihuomenna on siis joka tapauksessa hammaslääkäri. Poistetaan niitä hampaita molemmilta. Sitten kysytään samalla tuota asiaa. Ei se ole uusiutunut kuitenkaan, että ehkä se ei ollut vaarallista?
Sitten eilen oli Kummallinen Tapahtuma numero kaksi. Ihminen (tai ihmiset, molemmat) lähti jonnekin iltapäivällä, tuli iltapalan aikaan antamaan meille ruokaa ja lähti uudestaan jonnekin! Kaiken lisäksi (ja tämä vasta kummallista on) se oli käynyt vieraissa kissoissa! Tuoksui kissalta! Se selitti, että oli ollut jonkun luona katsomassa sitä jääkiekkoa, ja siellä oli kissa. *) Käynyt paikassa, jossa on vieras kissa! Mitä touhua! Mutta tuli jänniä tuoksuja meille sitten, että ei se nyt niin haitannut kuitenkaan. Mallin vuoksi vain vähän.
*) Toimituksen tarkennus: Oli kissa, kolmevuotias tyttö. Ruskeatiikeri, rinnassa vähän valkoista, naamassa ei. Kaunis (mitäköhän muutakaan?!). Sylikissa. Olisi ollut aika pieni, mutta oli… hmmm… muodokas. Jutteli jonkun verran, leipoi sylissä rapsutettaessa. Tarkkaavainen ja seurallinen, sekä piti varman huolen, että meidän vaatteet tuli tarkasti tutkittua ja omat naamaferomit niihin siirrettyä. Hoidossa kyseisellä ihmisellä, kun varsinaiset ihmisensä ovat vuoden ulkomailla. Tämä ”sijaisihminen” oli erittäin syvällisesti ihastunut hoidokkiinsa: ”Pitääköhän se antaa pois, en minä kyllä sitä takaisin antaisi.” ja ”Eihän se enää edes muista niitä omistajiaan.”. Valitettavasti kuvaa ei tullut…
Sitten kolmas omituinen asia tapahtui tänään. Meillä soi ovikello! Kahdesti! Ensin ihminen ei meinannut avata, kun epäili kaupustelijaksi. Mutta se soikin toiseen kertaan, jolloin se meni avaamaan ja katsomaan kuka siellä on ja mikä sillä on hätänä. Siellä oli naapuri! Se sama, joka kävi silloin kerran antamassa meille ruokaa. Se kysyi päänsärkylääkettä, kun niiltä oli loppu. Meiltä ei ollut loppu, niin että se asia vissiin sitten hoitui. Mutta on nuo ihmiset kummallisia, ihan vartavasten tulevat PYYTÄMÄÄN lääkettä! Näin kissana sitä nimenomaan toivoisi, että lääkkeet olisi loppu, ettei niitä pitäisi ottaa! Ei vain voi ymmärtää.
Että sellaisia kummallisuuksia meillä. Hyvä juttu on se, että kutinaa ei ole ollut juuri lainkaan ja on ollut lämmin. Huonoa se, että vitamiineja pitää syödä, mutta menee kai nekin siinä. (Niin ja ihminen osoittaa sentään sen verran myötätuntoa, että syö itse melko kiltisti rautapillerinsä iltaisin. Vähän vain protestoi.)
Loppuun vielä kuva. Meillä, niinkuin Sulolla ja Robertillakin, on tapana huolehtia, että sänky tulee tuuletettua ennen petaamista.
Nämä lakanat on poikkeuksellisen mukavat. Pehmeät. Ja aamuisin tähän paistaa aurinko.
Mitä teille muille kuuluu? Onko teillä ollut jotain outoa tällä viikolla?
Frieden valtakunta 