Figon rankka päivä

(Palveluskunnan jorinat)

No nih. Tänään on sitten käyty eläinlääkärillä Figon kanssa. Tapahtui seuraavaa:

– Tehtiin rakon ultraääni, jossa näkyi kiteitä! Niitä ei kuitenkaan näkynyt kummassakaan pissanäytteessä (2kpl, toinen neulalla otettu, toinen puristamalla). Punasoluja oli jälkimmäisessä näytteessä. Molempien pH oli kuitenkin hyvä, eikä sen puolesta pitäisi altistua kideongelmille… Hieman hämärä tilanne, etenkin kun juuri mitään ennakko-oireita ei ole ollut (pikkuisen on paakkukoko pienentynyt, mutta ihan riittäviä ne silti on). Kahden viikon päästä pitäisi viedä kontrollinäyte, mutta koska epäilen väkevästi kykyäni saada sellainen Figolta kotioloissa, taitaa olla tiedossa uusi käynti.

– Suu on (taas enemmän) tulehtunut, siihen aloitetaan viikon päästä kortisonikuuri. Saa nähdä auttaako tällä kertaa, viimeksi ei auttanut.

– Toinen etutassu ei ole tulehtunut, vaikka kynteen ja sen juureen tahtoo kertyä töhnää. Sitä täytyy puhdistaa laimennetulla betadinella.

– Figo siirtyi (mahdollisista pissaongelmista huolimatta) kastraattien kunnianarvoisaan kaartiin. Itse se ei varmaankaan sitä vielä tiedä, mutta huomannee asian kunhan tolkkuuntuu rauhoituksestaan. On se jo kävellyt suhteellisen suoraan ja päässyt ihan itse patterin päälle lepäämään.

Että sellaista tällä kertaa. Sopisi nyt sen pissihomman hoitua, koko syksy ja alkutalvi on mennyt niin hyvin!

Loppuun kuvat päähenkilöstä

Figo eilen illalla. Kokonainen Kolli.

Figo tällä hetkellä. Osaseton Kolli.

 

Advertisement

Viikon asiat

Hyvää sunnuntaita taas kaikille!

Tänään Figolla on asiaa, niin että nyt minä ilmoitan vain tässä aluksi, että viikko on ollut verrattain kunnollinen kissahommien suhteen. On ollut sopivassa suhteessa vauhtia ja lepoa, kuten huomaatte.

Mutta nyt Figolla on asiaa.

(Figo) Niin. Hei vain minunkin puolesta. Mulla on nyt sellaista asiaa, että mulla on vähän niinkuin kriisi. Kun mullahan on ollut se implantti vatsanahkassa, ja nyt ihminen on sitä mieltä, että sen vaikutus on loppumassa. Ihminen on katsonut mua sellaisella silmällä ja puhunut huolettavia asioita. Kaikki alkoi oikeastaan jo kuukausi sitten, kun Friede rupesi taas huutamaan mulle, kun se jää alakynteen noissa kissahommissa. Silleen tosirumasti se huutaa, mitä se ei ole syksyn aikaan tehnyt. Ja sitten ihminen on katsonut mun pissejä taas, ja väittänyt että ne on ollut pienenemään päin. Ja kaiken huippu oli viime viikolla, kun se väitti että olin apaattinen ja ruvennut taas nyppimään tassuja, minkä myös lopetin silloin elokuussa. Kaikki kuitenkin huipentui perjantaina, kun ihminen soitti eläinlääkäriasemalle! Se selitti, että implantin vaikutus on varmaankin loppumassa ja kysyi, että ”voitaisiinko ottaa se pissinäyte ensin, ja jos siinä ei ole mitään erikoista (eikä varmaankaan ole), jatkaa sitten siitä…” Operaatioon.  Minä en millään kykene sanomaan mikä operaatio. Mun osaset on kumminkin vaarassa, keskiviikolle määriteltiin päivä! Olen kyllä tänä viikonloppuna pissinyt paljon ja syönyt reippaasti ja ollut mahdollisimman reipas ja sylissäkin oikein erityisen paljon, jos se vaikka auttaisi. Mutta kun ihmiset tapaa olla juntturapäisiä, niin ei se varmaan peru sitä aikaa. Kollit APUA! Aika monelle teistä on tehty tuo juttu. Auttakaa? Mitä mun pitää tehdä?

Ei muuta tällä kertaa.

Ei kai teitä muita ole uhkailtu millään ikävyyksillä?

 

Haasteita

Hyvää sunnuntaita taas kaikille!

Muistiin kirjattakoon ensiksi, että tassu on parantunut niin hyvin, ettei sukkaa enää tarvitse pitää. Kokonaan entisen veroinen se ei vielä ole, mutta tassutteluasioissa ei enää huomaa, että siinä olisi ollut vikaa.

Mutta asia oli se, että me saatiin taannoin Kahden naisen loukusta haaste. Kiitos! Siinä oli kaksi kysymystä. Ensin kysyttiin, että miksi bloggaat?

Tää on vähän sellainen juttu, että muut on päättäneet sen mun puolesta. Kun mun asioista on kerrottu blogissa aina. Ensin oli kasvattajan (Rollick) sivuilla blogi, jossa seurattiin mun ja mun sisarusten syntymää ja kasvua. Sen jälkeen oli samassa paikassa pentublogi, jota me pidettiin ton ihmisen kanssa yhdessä ja kerrottiin mun ekasta vuodesta täällä meillä. Kun täytin vuoden, enkä ollut enää pentu, tehtiin Vuodatukseen blogi, mutta se poistettiin netistä sen jälkeen, kun typerä vuodatus hävitti kuvat. Ja nyt ollaan sitten täällä.  Ensin kai oli tarkoitus, että ihmisen sukulaiset tietää mitä mulle kuuluu, mutta nyt me on saatu aivan mahtavia blogikamuja! Ensimmäinen Vuodatuksen blogin kommentoija oli joko Sirpa ja Kollo tai Kissat Kerällä -blogin Pirjo, nämä molemmat ilmestyivät ihan samoihin aikoihin.

Sitten toinen kysymys oli, että mitä tavoitteita meillä on. Ei meillä kyllä ole tavoitteita. Paitsi tietysti seurata kamujen juttuja!  Tää kissablogiyhteisö on aivan superhieno paikka! *purrrr*

***

Sitten toinen haaste alkoi taannoin Naukulasta. Siinä ihmisen piti kuvata kissan kasvot kirjansivuista tehdyn sydämen läpi. Ei ollut helppoa se, kuulemma (no mikähän ihme se on, ottaen huomioon ton ihmisen rajallisuuden kaikissa asioissa).

Ensin melkein onnistui, vaikka suurempi osa Figon kasvoista onkin sydämen ulkopuolella.

Sitten myöhemmin oli mun vuoro.

Ei, ei ja ei!

No viimeinkin! Kirja on Gummeruksen Suuri Kissakirja.

Että sellaista meillä. Mitä teille muille kuuluu? Onko oltu kissoiksi?

 

Tassuista

Hyvää sunnuntaita taas kaikille!

Nyt on taas rottuuksia tapahtunut meillä. Nimittäin mulle on laitettu jalkaan sukka! Koko tämän päivän mun on pitänyt olla sukka jalassa, enkä tykkää sitten yhtään! Kas kun viime sunnuntainahan mulla sattui se onnettomuus, että astuin liian kuumalle ja satutin tassuni. Koko viikon se tassu oli ihan hyvä. Eilen sitten siinä oli sellainen kovempi kohta tassunpohjassa ja nypin sen pois. Rupesi tassuun sattumaan taas. Ihminen sitä katsoi moneen kertaan, ja totesi, että paranee hyvin, jos sitä ei nypitä *). Yöllä minä tietysti vähän salaa sitä nypin. Sitten aamulla ihminen rupesi ompelutyöhön ja teki mulle sukan sen saman paidan hihasta, josta mulle on tehty jo se pikkumustakin. Toilettiasioiden jälkeen se laittoi puhdistusainetta tassuun (mitä moitin suureen ääneen!) ja sitten puki mulle sukan, joka on ruma ja epämukava (ja jota moitin yhtä suureen ääneen). Pari kertaa olen saanut sen poiskin, mutta tuo rottamainen ihminen pinsettiotteineen on laittanut sen aina takaisin ennenkuin olen itse ehtinyt tekemään tassulleni mitään. Ja nyt se vahtii mua koko ajan!

 

Typerä sukka. 

 

En hyväksy vaatteiden pukemista kissoille!

*) Ihmisen tarkennus. ”Vamma” on samanlainen kuin ihmiselle tulee, jos sormesta tms. nykäistään ihorepale pikkuisen liian syvältä. Ei tule verta, mutta on inhottavan arka. Paranee, kunhan ei nypitä. Olisihan sitä tassua voinut jo viikolla rasvata, niin tältä olisi vältytty, mutta eipä tietysti tullut mieleen… Mutta itse asiassa se näytti jo nyt (9 tunnin sukanpitämisen jälkeen) olevan paremman näköinen.

Muu osa viikosta onkin ollut aivan hyvä. Ihminen on ollut pääosin kotona, kun sillä kuulemma loppui ne Työt. Se on sikäli hyvä, että palvelu on toiminut hienosti, ruuat on tullut kunnollisina aikoina ja seuraa on ollut. Niin ja viihdyttäjä, jos ei aina Figon kanssa käy ralliaikataulut yhteen.

Loppuun vielä muutama kuva.

Lepoa Figon kanssa. Me ollaan aivan tyytyväisiä, kunhan asiat ovat niinkuin kuuluu, eikä ihminen keksi mitään tyhmää!

Erinäinen määrä terveitä ja hyvävoimaisia tassuja. Ja mun naama.

Sellaista meillä. Mitä teille muille kuuluu? Olettehan olleet kissoiksi?

 

 

 

Viikko kuvin

Hyvää sunnuntaita taas kaikille!

Tämä meidän vuosi on alkanut tällä tavalla:

On vähän pidetty kissaraveja ja -paineja. Nää on just niitä, jolloin ihminen herkästi sanoo meitä mahdottomiksi. 

Ja tällä tavalla:

Tässä jälkimmäisessä me pidettän Figon kanssa toisiamme tassusta, päällimmäinen tassu on mun ja alempi Figon. 

Valitettavasti tapahtui myös niin, että tänäaamuna mun tassuun sattui kipeästi! Kävelin vähän liian läheltä kuumaa hellanlevyä (jossa oli kyllä varmistuksena kattilallinen vettä, kuten meillä aina on kuumilla levyillä). Kuitenkin osui tassu liian lähelle kuumaa ja sattui tassuun! Mutta kyllä se nyt on jo ihan kunnossa, kynnenteroitus käy ja hämähäkkikin on saanut osansa. Mutta hetken aikaa oli inhottavaa, kun ei sillä oikein olisi saattanut tassutella ja ihminen yritti laittaa siihen kylmää. En suostunut. Mutta kuten sanottu, ei käynyt pahasti. Enkä kyllä taas hetkeen aikaan unohda katsoa tassuihini!

Kipeää tassua paranneltiin peiton alla. Lakanoita ei ollut, kun oli lakanan vaihto kesken, mutta ei se haitannut. 

Sellaista meillä. Miten teillä on vuosi alkanut? Eihän ole sattunut vahinkoja?

 

 

Vuoden ensimmäinen

Se on nyt seuraava vuosi. Niin ollen haluamme toivottaa kaikille meidän lukijoille oikein hyvää alkanutta vuotta. Mutta nyt ei jakseta pitää pitkiä puheita tai seremonioita, koska väsyttää. Eilen oli kuulkaa rankkaa, kun oli niitä raketteja. Ei me niitä pelätä, siksi ei ollut rankkaa, mutta kun Figonkin piti katsella niitä ikkunasta niin ettei se meinannut malttaa lainkaan ruveta maate! Ja mun piti nousta puolen yön aikaan, kun heräsin siihen rytinään. Niin että nyt sitten väsyttää.

Olemme joka tapauskessa sitä mieltä, että rakettien ampuminen on typerää ja turhaa. Ja lähetämme kovasti voimia niille, joita se pelottaa! Nuo ihmisten kotkotukset on joskus aivan käsittämättömiä!

Joka tapauksessa oikein hyvää alkavaa vuotta. Toivottavasti pysytään kaikki terveinä, iloisina ja ajoittain sopivasti mahdottomina!