Frieden valtakunta

helmikuu 25, 2014

Prenikka! Ja juttua eläintensuojelusta.

Filed under: Haasteet ja plakaatit, Ilmoitusluonteinen asia, Palveluskunta — Friede @ 10:25 am

Me saatiin Triolta ja Nilssonilta ja heidän ihmiseltään Tarulta tunnustusta ja prenikkaa! Kiitos tuhannesti!  Prenikka näyttää tältä:

Kissatädit on ottaneet siihen teemaksi eläintensuojelun, joka on kiistatta mitä tärkein asia. Annetaan meidän palvelijan kertoa tästä jutusta nyt, kun sillä tuntuu olevan sanottavaa.

Palveluskunta jorisee:

Ensinnäkin kiitos minunkin puolesta! Tosiaan tämä tunnustus annettiin sellaisella saatteella, että eläintensuojelu on muutakin kuin kodittomien auttamista. Meillähän ei asu yhtäkään entistä koditonta, mutta se ei tarkoita etteikö eläinsuojeluasiat olisi meidänkin juttu. Kuten Taru sanoi palkintoa ojentaessaan, kissa kuin kissa tarvitsee hyvää hoitoa, ja eläinsuojelua on myös jokapäiväinen hyvinvoinnista huolehtiminen. Siis se, että omat kissat hoidetaan niin kuin kuuluu. Samaan aikaan toisaalla, Harmaan zihminen hämmästeli rotukissapaljoutta Hesyn listoilla. Syksyllä jouduttiin myös lukemaan siitä yhdestä simskujutusta, josta en pysty tähän sen enempää sanomaan, ja sen jälkeenkin on nähty muutamia järkyttäviä uutisia. Ja sitten vielä nähtiin juttu eksoottisista lemmikeistä.

Käsitelläänpä siis kuviota vähän. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta kenenkään muun kantoja. En myöskään ole asiantuntija, vaan tämä on mustatuntuuta alusta loppuun. Järki-ihmisille asia on itsestään selvää. Järki-ihminen pitää lemmikistään huolen, oli se sitten ihan minkälainen tahansa ja riippumatta siitä mitä siitä on maksettu vai oliko vallan ilmainen. Tässä puhun pääosin kissoista, mutta sama koskee mitä tahansa eläintä. Omat lukijat tietää nämä jutut, mutta googlaajien sopii olla nyt tarkkana! Pyydän myös anteeksi kilometrin pituista tekstiä ja yleistä saarnaamista.

Kissojen kohtelu

Kaikki tietävät, että sekä maatiaiskissojen, että rotukissojen kohtelussa on ongelmia. Maatiaiskissoja hylätään helpommin, ainakin osaksi siksi, että niitä saa ilmaiseksi ja ilmaista pidetään arvottomana. Rotukissoista taas maksetaan sileitä seteleitä, josta seuraa toisinaan toisenlaista ahneutta. On liian paljon lisäksi ihmisiä, jotka eivät osaa tai eivät välitä huolehtia muista kuin itsestään.

Molemmissa tapauksissa ongelmassa on kaksi osapuolta. Toinen on se, joka pentuja luovuttaa. Jokainen ihminen ei ole sopiva pitämään eläintä, ja luovuttajan vastuulla on päättää, kenelle elävä olento luovutetaan ja kieltäytyä tarvittaessa. Toinen osapuoli on se henkilö, joka on ottamassa kissan. Niin kauan, kun menekkiä ilmaisille kissanpennuille on ja kissoja ei leikata, pentuja tulee. Niin kauan, kun ihmiset ostavat rotukissoja netistä, näkemättä emoa, näkemättä kasvuolosuhteita, epäilyttävän halvalla ja ilman papereita, pentujen tuotto epämääräisissä oloissa ei lopu. Jos on kysyntää, on myös tarjontaa.

Rotukissojen kasvatusta syytetään aika usein siitä, että siitä seuraa automaattisesti pentutehtailua. Ei seuraa automaattisesti, jos pennut rekisteröidään ja hoidetaan oikein, vaan pentutehtailua seuraa ahneudesta. Jos pentu on rekisteröity, eläinlääkärin tarkastama, rokotettu, tunnistusmerkitty ja se on luovutettaessa vähintään 12 viikon ikäinen, ei kovin suuria ongelmia pitäisi olla. Kasvattajalla, joka aikoo saada pentunsa rekisteröityä, täytyy olla tietyt asiat hoidettuna ja ellei ole, pentuja ei rekisteröidä. Voi myös miettiä, miksi rekisteröintiä ei tehtäisi, jos asiat ovat kunnossa ja se on mahdollista? Jos se ei ole mahdollista, ja kyseessä on rotukissa, miksi se ei ole mahdollista?

Jos kissan luovuttaja (oli sitten kyseessä rotu- tai maatiaiskissa) on hoitanut rokotus- ja eläinlääkäriasiat ym. kuntoon, vaivaa on jo nähty pentujen hyvinvoinnin eteen sen verran paljon, että häntä luultavasti kiinnostaa kissan hyvinvointi tulevaisuudessakin, ja käytössä on jonkinlainen seula siihen, kenelle pentuja luovutetaan. Toisaalta kustannuksia peittämään ehkä halutaan myös maatiaiskissasta korvaus, jolloin ostaja on sellainen, joka on valmis maksamaan. Ihminen yleensä pitää parempaa huolta sellaisesta, josta on maksanut. Ei aina, mutta usein.

Asian ydin on se, että jos vain yksi ihminen yrittäisi antaa pentuja mihin tahansa kotiin tai hoitaisi itse asiansa huonosti, mitään ongelmaa ei olisi. ONGELMA seuraa siitä, että näitä huonosti asiansa hoitavia ihmisiä on paljon, ja he keräytyvät yhteen. Tähän voi vaikuttaa jokainen: jos otat kissan, katso keneltä sen otat. Jos luovutat kissan, katso kenelle sen luovutat. Jos se ei ehkä ongelmaa poistakaan, se ei varmasti tilannetta pahenna!

Ennakoimattomat tilanteet versus typeryys

Perusperiaate on helppo, ja mainittu täälläkin aiemmin: jos otat lemmikin, hoidat sen kunnolla. Jos et voi, etsit jonkun joka voi. Jos tarjokkaat kodit ovat epämääräisiä tai epäilyttää, että eläin olisi taas pian uutta kotia etsimässä, tai kissan hoito on erityisen vaativaa (perussairaus tms. erikoistapaus), on syytä miettiä tarkkaan mitä tehdä. Kukaan ei halua kiertolaiseksi. Aina edes eutanasia ei ole huono vaihtoehto, mutta liian helposti ei pidä luovuttaa.

Joskus lemmikistä täytyy luopua siksi, että tulee allergia, sairaus tai muu ennakoimaton tilanne. Näitä sattuu, eikä niille voi mitään.  Kenenkään ei tietenkään pidä lemmikin takia hankkia itselleen sairauksia, syviä talousvaikeuksia tai muita pahoja ongelmia. Lemmikin pitää olla ihmiselleen pääasiassa iloinen asia ja lemmikistä pitää myös osata luopua ajoissa. Jos pitovaikeuksia tulee, eikä omassa lähipiirissä ole sopivaa auttajaa, eläinsuojeluyhdistykset ja eläintalot on oivia paikkoja. Rotukissojen tapauksessa myös rotuyhdistyksillä on yleensä jonkinlainen uuden kodin etsintäpalvelu, samoin kuin kasvattajalla voi olla tiedossa joku, joka etsii juuri aikuista kissaa. Näissä rotuyhdistysten kodinetsinnässä on tosin usein viive, jonka aikana kissa asuu nykyisessä kodissaan, joten kiireellisissä tapauksissa ne eivät ehkä toimi. 

Toisinaan taas iskee idiotismi ja erilaiset tekosyyt. Nämä ovat niitä tapauksia, joissa ei ole lainkaan mietitty etukäteen huomista pitemmälle, on otettu lemmikki ja sitten huomattu ettei se nyt ollutkaan kiva. Lemmikkiä ei voi jättää syrjään jos alkaakin kyllästyttää tai se ei sovi sisustukseen. Ei vain voi. Jos lemmikkiä ottaessa oletuksena on, että sen voi antaa pois, kun ei enää viitsikään, oikea ostospaikka on lelukauppa. Nämä tapaukset surettavat ehkä eniten siksi, koska syynä on puhdas välinpitämättömyys, ajattelemattomuus ja se, että näkyvyyttä omaa napaa pitemmälle ei ole. 

Elävä olento vaatii asioita, ja ihmisen pitää olla edes jollain tasolla selvillä mitä se vaatii. On kerta kaikkiaan käsitettävä, että elävästä olennosta huolehtiminen on aina jossain määrin vaativaa, ja mitä eksoottisempi ja erikoisempi lemmikki on, sitä vaikeampaa se on. Jokaisen lemmikistä haaveilevan pitää etukäteen ottaa selville mitä kyseinen laji tarvitsee. Perusasiat saa selville opaskirjoista, sen jälkeen perushoito käy kyllä maalaisjärkeä käyttävältä ihmiseltä. Erikoistilanteita taas tulee vastaan aina, mutta jos perusasiat ovat kunnossa, on erikoistilanteista selviytymiseen huomattavasti enemmän mahdollisuuksia. Siinä ei ole mitään vikaa, että lemmikkinä on jokin erikoinen eläin, kunhan niitä pidetään oikeista syistä. Jos tietoa ei ole saatavana, ihmisellä täytyy olla kärsivällisyyttä, intoa, viisautta ja todellista kiinnostusta selvittää asioita. Tällaiset aidosti kiinnostuneet ihmiset ovat tuottaneet paljon tietoa monista asioista, ja ilman heidänlaisiaan ihmisiä kissoistakaan ei tiedettäisi niin paljon kuin nykyään tiedetään. Liian helposti erikoisia eläimiä ottavat kuitenkin ne, jotka eivät itse asiassa ole kiinnostuneita muusta kuin oman itsensä ylentämisestä ja ihailun keräämisestä. Samantyyppiset henkilöt ottavat myös tuttuja lemmikkejä samoista, kurjista syistä ja ajattelematta. Se on tuomittavaa ja väärin.

Kissa on tuttu lemmikki ja sitä pidetään helppona ja halpana. Se kuitenkaan ei ole ihan niin helppo ja halpa lemmikki kuin yleensä luullaan. Tai on se helppo ja halpa lemmikki, kunhan pysyy terveenä. Valitettavasti yksikään eläin maailman historiassa ei varmastikaan ole elänyt koko elämäänsä terveenä. Toki sairaskin kissa on halvempi ja helpompi eläin kuin vaikkapa hevonen (tervekään hevonen), mutta omat vaatimuksensa on kissanpidossakin, ja niistä vaatimuksista täytyy olla edes jollakin tasolla selvillä tai kiinnostunut selvittämään ne.

Asenteet ja ennakkoluulot

Ihmisten mielestä kissa on edelleenkin se otus, joka asuu navetan suunnalla, tekee pennut minne tekee ja syö hiiriä. Kun se katoaa jonnekin, tilalle tulee uusi. Se on syy, miksi eläinsuojeluyhdistysten tilat ovat kissoja täynnä. Kissan arvostus ei ole läheskään sillä tasolla kuin sen pitäisi olla. Rotukissan ottaja saa mitä luultavimmin kuunnella irvailua siitä, miten paljon rahaa KISSASTA pitää maksaa. Toisaalta jokavuotinen kesäkissaongelma osoittaa varsin selvästi, että kissoja pidetään edelleen esineinä. Tai luullaan niiden pärjäävän. Kaiken sen tiedotuksen ja kampanjoinnin jälkeen on  kuitenkin hankala uskoa, että kyse olisi ainoastaan tietämättömyydestä. On vaikea uskoa, että niin suuri joukko ihmisiä ei todellakaan tiedä, ettei kissa selviä luonnossa talvella. Jos ei ole kyse tietämättömyydestä, on oltava kyse piittaamattomuudesta. Tietämättömyyttä voidaan hoitaa, piittaamattomuutta valitettavasti ei. Piittaamattomuus myös periytyy vahvemmin kuin tietämättömyys, joten tilanne on vakava. 

Toinen kummallinen tilanne on se, että kerrotaan ”*sen-ja-sen-rotuisesta* kissasta, joka oli sitä-ja-tätä. Tai ei se ihan puhdasrotuinen ollut, mutta...” Jos kissa ”ei ole ihan puhdasrotuinen” se on maatiaiskissa! Tuollainen väkinäinen rotuun pakottaminen on loukkaus nimenomaan MAATIAISKISSOJA kohtaan. Ei rotukissoja, vaan tavallisia, kotoisia maatiaiskissoja kohtaan. Kissa on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Ei sen arvoa tarvitse yrittää nostattaa millään rodulla! Tähän liittyy myös aiemmin mainittu pentuasia: tällä tavalla pennusta yritetään saada parempaa hintaa. Niin kauan, kun tällaisille on kysyntää ja niistä maksetaan suurempia summia, pentujen tehtailu ei lopu! Tässäkin asiassa kuvio on hyvin yksinkertainen. Jos kissalla ei ole rekisterikirjaa, sitä ei saa ”mainostaa” rotukissana. Rotukissalla on rekisterikirja. Maatiaiskissalla ei ole, ja jos rekisterikirjaa ei ole, kyseessä ei ole rotukissa. Kissan arvoon rekisterikirja vaikuttaa vain ostohetkellä ja vakuutuslaskussa. Ei muulloin. Jos rotu tai sen puuttuminen vaikuttaa arkielämän arvoon tai arvostukseen, kissa on otettu väärästä syystä. Sama koskee mitä tahansa lemmikkieläintä.

Kuka on vastuussa? Mitä pitää tehdä?

Vastuussa ovat seuraavat henkilöt:

Kissaa ottamista suunnitteleva: Jokaisen täytyy harkita, harkita toisen kerran ja vielä kolmannenkin kerran lemmikin ottamista. On selvitettävä perusasiat eläimen hoitoon liittyen ja mietittävä asioita myös pitkällä aikavälillä. Onko tarjota mitä vaaditaan? Onko vielä vuosien päästäkin?

Kissan luovuttava henkilö: Kaikille ei pidä antaa kissaa. Jos kysyjä on epäilyttävä, on aivan hyväksyttävää kieltäytyä. ”Kyllä se sen kissan muualta saa kuitenkin” ei ole mikään puolustus, koska sillä tavalla ajatteleva nimenomaan on se, joka tärvelee muiden yritykset. Toivoa myös sopii, ettei epäilyttävien tyyppien kärsivällisyys riitä kovin pitkälliseen lemmikin etsintään, vaan siirtävät kiinnostuksensa muualle. Jos tämän lisäksi luovutettavat kissat on asiallisesti hoidettu ja rokotettu (aikuiset myös leikattu/kastroitu, ellei kyseessä ole jalostukseen käytettävä kissa) ja niistä pyydetään sopivaa korvausta, tulevia ongelmia pitäisi olla vähemmän. Jotkut kissoja luovuttavat myös lupaavat tarvittaessa auttaa etsimään uuden kodin heiltä otetulle kissalle, tai lupaavat ottaa kissan takaisin pitovaikeuksien sattuessa. Velvollisuutta tehdä niin ei tietenkään ole, eikä kissan ottajan ole mikään pakko toimia tämän toivomuksen mukaan, mutta hyvä tapa se on. Jos joku yrittää auttaa, miksei apua otettaisi vastaan?

Kissan ostaja, tuleva kissanpalvelija: Niin kauan kun pentuja hankitaan epäilyttävistä oloista, sellaisten pentujen tuotto ei lopu. ”Että ne pääsisivät sieltä pois” on hyvin huono perustelu, koska se johtaa yhä uusiin vastaaviin pentueisiin. Tämä koskee sekä rotu- että maatiaiskissoja. Sellaisista tapauksista, kuten muistakin epäilyttävistä eläinasioista, ilmoitetaan paikalliselle eläinlääkärille tai poliisille. Jos rotukissoja myydään epäilyttävän halvalla, on syytä kysyä miksi niin tehdään. Rekisteröimätöntä rotukissaa ei pidä ostaa. Mitä enemmän tietoa kissan ja mahdollisesti myös sen emon terveydentilasta saat, sitä parempi.

Jokainen meistä: Tärkeintä on se, että jokainen pitää oman pesänsä puhtaana! Jos jokainen hoitaa oman osuutensa, ei erillisiä eläinsuojeluasioita tarvittaisi kuin ennakoimattomissa tilanteissa, kriiseissä ja katastrofeissa. Niiden kanssa kyllä pärjää, mutta puhtaan idiotismin ja itsekkyyden kanssa ei. Muista myös, että mitä enemmän yrität säästää terveydenhoidossa ja hyvinvoinnissa, sitä suuremman laskun lopulta saat. Pidä myös silmät ja korvat auki, ja tee ilmoitus viranomaisille, jos epäilyttää.

Koska kuitenkin tilanne on se, että hommia ei hoideta kunnolla alusta asti, eläinsuojat ovat täynnä kodittomia. Mm. Taru listasi asioita, mitä kodittomien kissojen hyväksi voit tehdä. Huomaatte, että aika paljon voi tehdä ilman suurta rasitusta, ihan siinä sivussa!

Pitäkää hyvää huolta toisistanne! Sillä tavalla asiat selviää!

***

Lisäys myöhemmin: OHO!! Unohtui vallan sanoa, että me ei erityisesti jaeta tätä nyt eteenpäin, koska meidän mielestä maailman parhaat blogit on listattu aakkosjärjestyksessä tuossa sivupalkissa otsikon ”kissakavereita (ja koira-)” alla. Jokainen teistä ansaitsee sen!

helmikuu 23, 2014

Tavisviikko

Filed under: Valtakunta — Friede @ 6:20 pm

Hei vain, se on sunnutai taas. Ihan tavallinen viikko oli tämäkin. Ihminen käyttäytyi ihmiseksi ihan hyvin, parina päivänä vain oli hetken aikaa poissa. Ja eilen oli kanssa, päivän välipala myöhästyi. Mutta niistä selvittiin kyllä.

Sellaista asiaa on kyllä, että me on saatu prenikoita ja haasteita kovasti! Ensin TrioMiuMaun ja Nilssonin ihminen Taru antoi yhden haasteen, ja sitten Me Like Just Kittying -blogista toisen! Molempiin vastataan kyllä, mutta ei juuri nyt. Siihen on syynä se, että Tarun haaste vaatii pitkällistä mietintää meidän rajoittuneelta ihmiseltä, ja tänään on vikaa joko meidän nettiyhteydessä tai sittne wordpressissä, ei tiedetä kummassa. Tahmea on ja huono käyttää. Ei voi pitkällisiä asioita kirjoittaa. Mutta molempiin kyllä vastataan, tämä on lupaus!

Mutta tosiaan koska nyt tämä kirjoittaminen on perin tahmeaa ja hankalaa, niin laitetaa nvain kuvia taas. Ne kyllä kertovatkin riittävästi. Paitsi ei sitä, että me on oltu kuulemma taas mahdottomiakin. Viimeksi tänään tuo ihminen oli sitä mieltä, että mun ei pitäisi huutaa niin rumasti, kun ei kerran ole mikään hätä, ja toisaalta ettei Figon välttämättä tarvitsisi mun takajalkoja näykkiä ja erityisesti mua huudattaa. Mutta joka tapauksessa se kiusaa mua. Ei sais ikiusata. En minäkään kiusaa sitä juuri koskaan. Joskus vain vähän.

Niin ja sitten on vielä sellainen juttu, että meidän ihminen kyllä käyttäytyi huonosti tänään! Kehtasi nauraa mulle! Olin parvekkeella, ja siellä oli jotakin roskaa ja vettä, kun oli satanut lunta ja vettä ja kaikkea. Mun piti tietysti sitten kovasti ravistella tassuja aina joka askeleella. Tuo katseli sitä, ja nauroi, että näyttää hassulta, kun kissa ravistaa aina sitä tassua, joka ei juuri sillä hetkellä kosketa maata. Lopulta sitten hyppäsin isomman märän kohdan yli, ja ilmassa ravistin molempia etutassuja yhtä aikaa. Se oli oikein erityishauskan näköistä tuon mielestä. Puhuis vaan omasta puolestaan, kukahan se meillä hassulta näyttää…

Mutta nyt niitä kuvia!

DSC_0003

Figo tykkää nukkua pää lytyssä. En tiedä miksi, luulisi olevan hankalaa. 

DSC_0008Vaikka sama se, jos kerran hyvin nukuttaa kuitenkin.

DSC_0013Patterille mahtuu kyllä väljemminkin, ei ole pakko olla tuolleen lytyssä toisiaan vasten. Vähän kovahan tämä on, mutta ihan kelpo paikka noin muuten. 

DSC_0014Viikon tassut. Figon takatassut. Herkät. Ihmisen mielestä on ihastuttavaa, kun ne haristuvat niin helposti! (Ja mitähän se itse tykkäisi, jos joku kävisi sen varpaita nyppimässä…) Noilla tassuilla saa kuitenkin hyvät lähtövauhdit ja niillä saa tehtyä hirmuisia hyppyjä!

Sellaista meillä tällä kertaa! Mitä teille muille kuuluu? Onko oltu kissoiksi?

helmikuu 16, 2014

Pääosin kuvia, taas

Filed under: Valtakunta — Friede @ 5:34 pm

Hyvää sunnuntaita taas kaikille!

Meillä on tällä viikolla sellaista kerrottavaa, että ihminen ja Figo kävivät eläinlääkärillä. Figo paheksui ja moitti, ja kysyi että mikäköhän osa häneltä tällä kerralla poistetaan. Ihminen sanoi, että nyt ei poisteta mitään ja eläinlääkäri oli ilmoittanut että ”nyt ei kastroida sua, se tehtiin viimeksi”. Kerrankin puhuivat totta, mitään ei ollut poistettu, eikä liioin ollut annettu sitä ainetta, mikä saa kissan hoipertamaan ja tekee huonon olon. Vatsa vain oli liattu sillä ihmeellisellä aineella, mitä levitetään että saavat tehdä sen ultrajutun ja katsoa pissirakkoon. Viimeksihän sillä todettiin niitä kiteitä, minkä takia nyt niiden pitikin taas käydä. Mutta nyt ne kiteet oli kuulemma vallan kadonneet! Vain pari näkyi, kun viimeksi oli ollut paljon! Nyt ei kuulemma tarvitse käydä eläinlääkärillä hetkeen aikaan, ellei tule ongelmia. Figo oli oikein tyytyväinen ja ihminen myös. Minäkin olen tyytyväinen, koska eläinlääkärillä on kurja käydä.

Muuta kerrottavaa ei ole tästä viikosta. Pari kuvaa kuitenkin laitetaan vielä.

DSC_0003Figo katsoi aamulla leijonaohjelmaa. Se kiinnostui siitä, kun iso urosleijona karjui! 

DSC_0005Mutta noita kohtia ei kyllä sovi katsoa. Jotakin yksityisyyttä sentään!

DSC_0008Pitää myös muistaa levätä. Yhdessä mielellään.

DSC_0010Sitten vielä lopuksi pitkästä aikaa Viikon Tassu -kuva. Näitä ei olekaan esitelty aikoihin. Se on minun etutassu, joka on minun takatassun päällä.

Mitä teille muille kuuluu? Muistakaa olla kissoiksi!

 

helmikuu 14, 2014

Hyvää ystävänpäivää!

Filed under: Valtakunta — Friede @ 11:59 am

Hyvää ystävänpäivää kaikille meidän kavereille lajista riippumatta!

Muistakaa pitää toisistanne hyvää huolta!

DSC_0002

 

helmikuu 9, 2014

Kuvia

Filed under: Ilmoitusluonteinen asia, Valtakunta — Friede @ 6:33 pm

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Meillä ei ole mitään kerrottavaa tästä viikosta. Figo on kunnossa, samoin minä. Ihmiset myös, sikäli kun kissa voi sitä asiaa arvioida (ihmiset ON outoja). Figolle aloitettiin taas eilen kortisonikuuri suun tulehdukseen ja ensi viikolla pitäisi kuulemma viedä se Figon pissinäyte. Ehkä ne joutuvat käymään siellä vastaanotolla, mikä kyllä on kurjaa.

Joka tapauksessa kun ei ole tapahtumia, niin laitetaan kuvia. Figosta taas, se on ollut täällä meidän valtakunnassa pääroolissa viimeajat.

DSC_0006

Figo syö porkkanaa. Saatiin tuo porkkana joululahjaksi, ja Figon mielestä se on nerokas keksintö! Porkkanansyöntiasiat ei kyllä ole kissahommia, mutta menköön.

DSC_0025Porkkanansaalistusta. Hiirensaalistuksen ymmärtäisin, mutta että porkkanan!

DSC_0016Komea poika se on!

Mitä teille muille kuuluu? Onko oltu kissoiksi?

*****

Loppuun vielä tärkeä ilmoitusluontoinen asia.

Auttakaa Gilin kissatätiä! Se auttaa indonesialaisia kissoja ihan älyttömästi! Tuossa blogissa on sivun laidassa lomake, jolla voi lähettää sähköpostia ja kysyä tarvitsemiaan tietoja. Englanninkielisessä blogissa on PayPal-nappulakin. Suora lainaus tuosta ensin linkitetystä:

”Fakta: tänne tarvitaan pysyvä eläinklinikka. Fakta: miun on saatava tää kissaklinikka homma sellaseks että oikeasti veän tätä itte. Fakta: tarvin apua. Muita ihmisiä auttamaan ja jakamaan ja tekemään. Fakta: tarvin tästä itelleni enemmän palkkaa, koska loppuu lysti lyhkäseen, jos en ehi elättämään itteeni tän homman ohessa. Fakta: tarvin oman rahotuksen klinikkatoiminnalle, jotta voin suunnitella itte millon on klinikoita, eikä miun tarvi kerjätä muilta tahoilta suostumusta (ja saaha vastauksia joissa sanotaan että tässä pitää nyt keskittyä muihinkin asioihin kun kissoihin plus meni liikaa rahaa viime klinikkaan plus rahojen pitäis mennä enemmän meren suojeluun eli kattellaan loppuvuodesta uuelleen). Fakta: tarvin sinne Mordoriin jonkun joka siellä päässä säätäis asioita.

Mainittakoon vielä, että Pallirahaston rahat ja Kissaplokin lahjotusnappulan kautta tulleet rahat on kaikki pennilleen sellasta, jonka päällä miä istun. Niistä ei mene penniäkään minkään näsäviisaitten hippien iltapaloihin ja espressoihin ja smoothieihin, vaan joka lati menee tasan ja tismalleen kissoille. Siitä miä piän hualen ja sen asian kanssa olen tinkimätön natsi.”

helmikuu 2, 2014

Viikon virallinen

Filed under: Valtakunta — Friede @ 4:45 pm

No niin. Sunnuntai on taas. Aika rankka viikko on ollutkin.

Figo siis kävi lääkärissä, ja tullessaan oli omituinen. Hoiperteli, sillä oli paha olo jne. niin kuin aika usein eläinlääkäriltä tullessa on. Lisäksi huomasin tietysti heti, että sen takaosasto ei ollut kunnossa, mutta mun ei saanut mennä katsomaan sieltä lähemmin. Ja sitten kun se yritti ruveta kävelemään, en tietysti olisi mennyt muutenkaan, koska Figo oli ihan pelottava taas! Ihminen laittoi mut välillä vessaankin oven taakse, kun kuulemma ”ei saa sähistä sille, kun sillä on paha olo muutenkin”.

No niistä selvittiin. Lisäksi ihminen on kytännyt jatkuvasti vessa-asioita. Ja antanut sille lääkkeitä. Mutta kaiken huippu on se, että mulla nipisti eilen vähän vatsaa (varmaankin join liian paljon kanalientä) ja minäkin sain pillereitä! Niitä Attapektejä, jotka on tuhannen suuria ja pahoja (yksi pilleri annetaan neljässä osassa, joka tietää neljää peräkkäistä kuonosta pitämistä ja pakkonielaisua). Aamulla ja illalla piti sellainen niellä. Yäk! Mutta tänään en ole enää sellaisia saanut, koska asiat on taas kunnossa. Myöskään Figon asioissa ei ole valittamista, poika on toipunut hyvin ja on ihan reipas ja iloinen (ja on pissinyt kolme kertaa päivässä, mikä on ihmisen mielestä ennen kuulumatonta).

Sitten pari kuvaa, kun Figo on joskus minunkin mielestä Mahdoton. Nää on vanhempia, viime viikonlopulta. Kun meillä on nuo patterit, joiden päällä ollaan kylmällä säällä, ja joiden päälle yleensä kuljetaan tuosta oikean kautta. Makailin siinä rauhassa kun Figo päätti myös haluta patterin päälle.

DSC_0021Tyyppi käveli yli! Olisi sitä muualtakin päässyt, ei mun yli mikään pakko ole kulkea…

DSC_0023Siihen se jäi. Reilua.

Se tekee joskus tuota samaa ihmisen sylissäkin. Ihminen sanoo aina, että sylissä ei ruveta nahistelemaan ja että siihen mahtuu kyllä kaksikin. Joskus mahtuu, joskus ei. Se vähän riippuu.

DSC_0008Tällä viikolla on pitänyt olla levätessäänkin varuillaan, ei voi tietää mitä täällä seuraavaksi tapahtuu.

DSC_0005

Figo kuitenkin on toipunut operaatiostaan hyvin. Ensin se oli hämillään, mutta alkaa jo tottua ajatukseen.

Että sellaista meillä tällä kertaa. Mitä teille muille kuuluu?

Pidä blogia WordPress.comissa.