Hyvää sunnuntaita kaikille! Se on nyt lokakuu. Se tarkoittaa sitä, että meillä on käynyt tällä viikolla vähän vieraita. Aina lokakuun alussa käy. Ei monia lähetystöjä käy, mutta kuitenkin.

Ihminen sai mm. näitä.
Muuta erikoista ei ole tapahtunut. Ihminen on ollut pääosin kotona tuijottelemassa niitä paperinippujansa, ja me on sitten oltu sen sylissä ja vieressä ja lähellä muutenkin. Tipu-tv:ssä on aktiivista lähetystä usein ja eilen oli jo täpärällä, kun olin parvekkeella ja silti lintuja tuli lähelle! Ihan täpärällä oli! Ja sitten me on oltu kuulemma vähän Mahdottomia.
Viime viikolla mainittu kutinakin on helpottanut, ja ihottuma kainalosta poistunut. Ei ole tarvinnut pitää pikkumustaa. Ruokaa on vähän muutettu, ja olen nyt syönyt naudanlihaa, jota ihminen löysi eläinkaupasta ja kivipiiraa. Ei naudanliha niin hyvää ole kuin kana tai kivipiira, mutta syö sitäkin hätätapauksessa. Kivipiira taas on hyvää, ja miellyttävää syödä kun se on isoina paloina ja pureskeltavaa. Minä en oikein ymmärrä noita jauhelihahommia.
Mutta ei viikkoa ettei jotakin erikoisuutta ihminen keksisi. Tällä kertaa se tapahtui eilen iltana, kun piti nukkumaan mennä. Normaalisti meidän iltarutiinit on sellaiset, että ihminen makaa mahallaan sängyssä omalla puolellaan ja lukee kirjaa, ja minä menen sitten siihen käsien väliin ja kehrään ja ihminen rapsuttaa. Nytkin se kyllä meni oikein muuten, mutta oli tilansa verran sivussa! Keskellä sänkyä, eikä omalla kolmanneksellaan! Menin omalle paikalleni, siihen missä ihmisen olisi pitänyt olla ja sanoin, että sinä olet nyt kertakaikkiaan tilasi verran väärässä paikassa, rupea siirtymään. Ei siirtynyt. Menin kyllä ainakaan sen käsien väliin, mutta EN kehrännyt. Sitten kun piti nukkumaan ruveta, ja tavallisesti siirryn joko peiton alle tai ihmisen jalkojen päälle, menin taas siihen kohtaan missä meidän olisi kuulunut olla. Ei siirtynyt vieläkään. Moitin. Lopuksi menin kyllä peiton alle, mutta moitin kumminkin. Nämä nukkumahommat on herkkiä, pitää tehdä niinkuin kuuluu! En tiedä mikä ihmeen juttu tuokin nyt sitten oli. Nukkua nyt keskellä sänkyä, kun omassa paikassa ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa! Toivottavasti ei toistu. Aika vähän on pienellä kissalla vaikutusmahdollisuuksia, nuo ihmiset on kuitenkin aika isoja rotjakkeita, ei niitä saa siirretyksi jos eivät itse rupea liikkumaan.
No se siitä. Tätä tilannetta seurataan. Muuten nukkumahommat on menneet hyvin. Ellei olla oltu ihmisen sylissä, niin on oltu toistemme erinomaisessa seurassa.

Figo käyttää mua tyynynä, mutta ei se haittaa. Ei sittenkään vaikka se kuorsaa ja on kova uneksumaan! Jahtaa varmasti lintuja unissaan.

Figon etutassut. Karva niissä on hyvin pehmeää ja sileää.
Lopuksi sitten sellainen asia vielä, minkä Sulon ja Robertin Anna otti esille. Se on se, että ihmisten pitää käyttää heijastinta. Meidänkin ihminen sai viime viikolla uuden, joka näyttää tältä:
Heijastimen käytölle on tietysti erityisen hyvä perustelu kissojen palvelijoille. Jos ihminen jää auton alle, kuka sitten hoitaa kissat?