Frieden valtakunta

maaliskuu 29, 2015

Tunnit

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 3:11 pm

Hyvää sunnuntaita taas!

Meidän ihminen tervehtyi flunssastansa (vaikka valituksen määrästä olisi voinut päätellä muuta). Tosin se on edelleen ollut aika epäviihdyttävä ja tylsä, mutta se on sen ominaisuus. Pitää vaan yrittää ymmärtää.

Mutta nyt on kuulkaa sellaista, että ruoka-ajat on muuttuneet! Päivävälipala on ollut myöhässä, ja sen tilalla on saatu tuossa kolmen maissa oikein isompi ateria! Sitten iltapala (joka pitäisi olla kuudelta) on jäänyt pois ja taas saadaan isompi ateria sitten ennen nukkumaan menoa! Ei tämä kyllä ihan huono systeemi olekaan se täytyy myöntää. Kun kuulemma se pieni välipala päivällä on ihmisen mielestä ollut vähän turha, ja mehän ei silloin T:n luona ollessa pyydetty sitä ollenkaan. Niin että nyt sitä ei sitten saa kotonakaan enää. Kauheita juorukelloja nuo ihmiset, heti jos jotain tekee, ne kalkattaa siitä toisillensa! Mutta ei tämä tosiaan ole ihan huono systeemi tämä nykyinenkään, ainakin saa nyt enemmän kerrallaan. Ne pikkuvälipalat päivällä ja ennen nukkumaanmenoa olikin sellaisia, että melkeen ei tullut kuin vihaiseksi, niin pieniä ne oli.

Mutta sitten on muutakin. Nimittäin eilen ihmiset halusi välttämättä olla kokonaisen tunnin pimeässä! Joku Earth Hour. Ihan metkaahan se silleen oli, valoisaa meillä kuitenkin kissalle oli, mutta voi noita ihmisiä. Me leikittiin pallolla, ihminen heitti ja minä juoksin pallon perässä. Sitten ihmisen piti etsiä se pallo taas, että voi uudestaan heittää (minähän EN nouda. EN. IKINÄ.) Voi minkälaista haparointia! Miten voi olla niin sokea! Siinä on pallo, selvällä lattialla näkyvissä, niin tämä hapuilee ja hakee. Ja sitten vielä ihmiset (niinkuin lajina) kuulemma on ylpeitä siitä, että niiden näkö on niin hyvä. No, jostain kai niidenkin pitää ylpeitä olla, mutta voi hyvä ihme kumminkin!

(Henna) Friede, mutta me ehkä nähdään enemmän värejä kuin te kissat.

(Friede) No varmasti. Tosin mitähän hyötyä on nähdä värejä, jos suurimmaksi osaksi on liian pimeää nähdä mitään? Näet värikästä ei-mitään?

(Henna) Pimeässä ei nähdä. Valoisassa nähdään. Kas kun me ollaan hereillä valoisan aikaan. Toisin kuin te.

(Friede) No ette te kyllä valoisassakaan juuri näe. Vai mikä se oli silloin kerran, kun miesihminen etsi silmälasejaan, eikä löytänyt, kun ei ollut silmälaseja? Oletko koska nähnyt kissoilla silmälaseja?

(Henna) No mutta meillä sentään on lasien mahdollisuus jos tarvitaan. Ja kyllä kissankin näkö voi huonontua.

(Friede) Joo, ole toki siinä uskossa että teidän näkö on hyvä. On se varmaan hyvä verrattuna vaikka myyrän näköön tai teidän hajuaistiin. Pitäähän teidänkin jossain saada päteä.

No mutta kuitenkin, oli pimeää aikansa. Ja hassua, paitsi Figoa Epäilytti. Se meni varuiksi kuljetuskoppaan, siellä ei kukaan ainakaan voi törmätä siihen pimeässä tai astua päälle tai muuta typerää.

Ja toinen oli se, että nyt oli taas se aika, kun kellot otettiin seinältä ja laitettiin takaisin. Erikoista sekin. Ihmisillä on noiden Tuntien kanssa selvästi joku juttu. Erikoisen ihmeellinen systeemi, ei voi pieni kissa ymmärtää.

Muuta ei sitten tällä viikolla ole ollutkaan. Välillä on paistanut aurinko, mutta nyt taas ei. Laitetaan kuitenkin pari kuvaa siitä kun paistoi.

Yhtenä päivänä pyydysteltiin valoja seinältä. Se jos mikä on hauskaa. Ja mun erikoisosaamisaluetta.

Yhtenä päivänä pyydysteltiin valoja seinältä. Se jos mikä on hauskaa. Ja mun erikoisosaamisaluetta.

Tällä kertaa tosin Figokin innostui!

Tällä kertaa tosin Figokin innostui!

Aina jos paistaa aurinko, pitää hakeutua auringonläiskään!

Aina jos paistaa aurinko, pitää hakeutua auringonläiskään! Tämä sohvan reuna on vakiopaikka.

Kiipeilytelineeseenkin paistaa. Telineeseen mahtuu kaksi kissaa, mutta jotakin osia voi vähän jäädä roikkumaan. (Ihmisen mielestä on se on hauskaa.)

Kiipeilytelineeseenkin paistaa. Telineeseen mahtuu kaksi kissaa, mutta jotakin osia voi vähän jäädä roikkumaan. (Ihmisen mielestä on se on hauskaa.) 

Figon takatassu, josta on otettu muutamia kuvia. Varmaan ehkä sata.

Figon takatassu, josta on otettu muutamia kuvia. Varmaan ehkä sata.

Sellaista meillä. Mitä muille kuuluu? Onko teidän ihmiset olleet erikoisen omituisia?

Advertisements

26 kommenttia »

  1. Meillä ei ole mitään kellon aikoja millon saadaan ruoka, saadaan se kun saadaan aika epäreilua. Mutta kun toinen ihminen lähtee aina aamulla ihan eri aikoihin ja toinen taas jää sit nukkuu. Coco saa aina aamulla ruuan kun isi lähtee kotoa, mutta mun ei tee mieli sillon ruokaa ei sit yhtään jatkan vaan unia, saan ruuan sitten kun äiti herää ja siinä saattaa mennä tovi se kun on tommonen joka nukkuu päivät pitkät.. Noh, ei meinaa sillonkaan maistua eka sen pitää olla pöydällä jonkun aikaa ennenkuin syön. Sit onneks saan uuestaan ruokaa iltapäivällä ja sit ennen nukkumaan menoa, Coco saa ruokaa vaan kahesti se kun on vähän pullukka ja mä taas laiha, yrittävät mua lihottaa mutta eivät oo onnistuneet haha! Onneks tajusivat ottaa multa vihdoin ja viimein possunsydämmen pois ruokavaliosta se on niin karseeta, ennen tykkäsin mut en enää. Coco aina söi mun jämät, ihmekkää etten lihonnut kun pikkuveli söi puolet ruuasta. On noi ihmiset kyllä niin tyhmiä, mut onneks nyt on asiat muuttuneet ja saan pelkkää lihaa ilman sydäntä! Kivasti roikottelette siellä puussa ja muutenkin auringossa tulee tosi kivoja kuvia, meille tänne kotiin ei ikinä aurinko paista 😦
    -Ruffe

    kommentti Kirjoittanut Marraskuun Muruset — maaliskuu 29, 2015 @ 4:36 pm

    • Miten ei oo ruoka-aikoja? Aika erikoista! Eikä paista teille aurinko! Miten siitä voi selvitä?!

      Mää en kanssa ennen tykännyt possunsydämestä ollenkaan, mutta sitten opin sitä syömään. Nykyään en saa sitä enää, kun on se allergia. Ja pullukaksi muakin on sanottu, mitä kyllä moitin ankarasti. Ihmiset, huoh.

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 29, 2015 @ 4:53 pm

  2. Ruoka-aikojen muutos ei oo paha, jos massussa tuntuu hyvältä. Ja jos on hyvä mieli. Mullahan on tauko päivällä kun toi yks on töi:ssä mutta aamulla saan hyvin ruokaa ja useimmiten jonkin raksupallon tai dog turbon, josta voin ite noukkia raksuja päivän mittaan.

    Ihmisten näkö, haha! Ne on tosi säälittävii. Ainoo, mistä saavat pisteitä, ni ne näkee lähelle paremmin kuin meikäläiset. Tosin niiden kaikki muut aistit on niin surkeita, että noilla pisteillä ei tee mitään. Nada!

    Aurinko on ihana! Näkis vaan useammin. Mahtava kans tuo teidän roikottelukuva :-)))

    kommentti Kirjoittanut Ilona — maaliskuu 29, 2015 @ 7:26 pm

    • Joo ei ne muutokset oo pahoja, jos ei joudu nälässä olemaan!

      Joo ei ihmisten kyllä paljon kannattaisi aisteillaan leveillä. Ei oo kummoinen esitys. Mutta antaa niiden olla tohkeissaan, onnistumisen elämyksiä niiden pitää saada!

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 29, 2015 @ 8:00 pm

  3. Jee, valonpyydystysleikkiaikakauden paluu!
    Meillä on viime öinä ihmisen osia roikkunut tolla lailla yli sängynlaidan, kun mukamas valtaan leveänkin sängyn.

    kommentti Kirjoittanut Mindy — maaliskuu 29, 2015 @ 7:32 pm

    • Meilläkin joskus yöllä ihmisenosia on sängynreunan yli! Ja meidänkin ihminen joskus yrittää, että me viedään tilaa aikalailla. Ei se valita silleen, mutta sanoo kumminkin. Ja turha se olisikin valittaa, sängyssä kullekin on oma paikkansa! Jos ei joku mahdu omalle tilalleen, se on kunkin oma ongelma!

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 29, 2015 @ 8:04 pm

  4. Joo, noi on kyllä niin sokeita! Tuli todistettua kun piilotettiin äitin lasit sohvan alle. Eikä se edes löytänyt niitä sieltä, hahhahaa. Löysi se sitten vihdoin, kovasti koitettiin sanoa ettei me olla tehty mitään, mutta oli kuulemma nenän jälkiä laseissa, höh… – Hannibal & Myrsky

    Voi kun on ihana tassu ja ihanasti roikutaan vähän ulkona kiipeilypuusta! 🙂
    Meidän pojilla ei edes ole virallisia ruoka-aikoja, köh. Saavat sitten kun tulevat sanomaan että nyt on nälkä. 😀

    kommentti Kirjoittanut Pesunalle — maaliskuu 29, 2015 @ 8:04 pm

    • Meidänkin ihminen epäilee, että tuo kyseinen lasienpiilotus oli mun tekosia. Kun ne nimittäin oli sängyssä, missä niiden paikka ei ole. En myönnä. Omia lasejaan tuo etsii kanssa aina, mutta siitä se ei sentään meitä syytä, koska tietää itsekin jättäneensä ne ihan itse jonnekin.

      Miten selviää ilman ruoka-aikoja?

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 29, 2015 @ 8:08 pm

  5. Säännölliset ruoka-ajat on hyviä. Sen huomasi kun emäntä oli melkein viikon pois ja toi toinen ihminen antoi ruoan kun sattui muistamaan.

    kommentti Kirjoittanut Pepsi — maaliskuu 29, 2015 @ 8:14 pm

    • Meidän ihminen kirjoittaa paperille ylös meidän ruoka-ajat, ruoka-aineet ja määrät, jos se itse ei ole ruokkimassa. Joskus jopa laittaa valmiiksi annoksiksi eväät ja kirjoittaa päälle mitä se on, kenelle ja pitääkö siihen jotain vielä lisätä… Ja se sanoo mua niuhoksi?!

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 29, 2015 @ 8:23 pm

  6. Ahhh, ❤ tassu <3!!!!
    – Emäntä –

    Just tää valo tai ei-valo! Jotenkin kohteliaastihan sitä yritti kuunnella, kun ihmiset silloin taannoin halus katsoa, kun ei oo valoa ja sit niitten piti varustautuu kaikilla laitteilla. Ehhhh, kissalla on tääkin niin parempi, et silmä itte säätelee valon määrää. Ja toiseks tietty, ettei kaikesta tarviis niin häsätä, vaan vois vaikka nukkua senkin ajan. Aurinkoläikät on kuitenkin hyvä asia, kissat mahhtuu vaikka kuinkakin pieneen läikkään, ihmiset ei. Mut toi ois kyllä pelottavaa, et ihminen ja kissa ois samaan aikaan pimeessä huoneessa. Häntä menis, ollaan varmoja.
    – Pipsu ja Miiru –

    kommentti Kirjoittanut Pipsun ja Miirun Pirjo — maaliskuu 29, 2015 @ 9:25 pm

    • Joo, ne oli sen auringonpimennysasian kanssa jotenkin ihan liikuttavia! Kauhee touhotus ja sitten sen verran hämärtyi mitä nyt pilvisemmälläkin säällä. Voi niitä. Mutta pimeässä huoneessa niitä saa kyllä varoa! Entinen häntä varmasti, ellei pahempaakin!

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 30, 2015 @ 5:42 am

  7. Tolla mun omalla tädillä ei ole näkökykyä eikä muutakaan kuudetta aistia, kun se aina potkii ja astuu hännälle kun mä haluun vähän lovee. Eikä se kuulekkaan kunnolla, kun on kuulemma kuunellut hevii ja punkkii liian kovalla nuorena. No, onneksi se ruokkii ja lääkitsee ahkerasti ja on tosi pahoillaan potkimisten jälkeen niin saa vähän herkkuja aina silloin. Se diilaa ne samalla koko jengille, kun siitäkin sille tulee sit huono omatunto jos vaan yhdelle antaa.

    T. Kuningas Suuri Ensimmäinen Paras Nillsonson

    kommentti Kirjoittanut Taru — maaliskuu 29, 2015 @ 10:01 pm

    • Meidänkin ihminen on joskus potkaissut! Sanoo, ettei saa tulla niin äkkiä eteen, ainakaan jos on tavaroita sylissä. Voi hyvä tavaton miten kömpelöitä ne voi olla! Noin hitaita ja kankeita ja SILTI ei saada väistettyä. Hyvä että teillä toimii herkkujen annostelu! Se jo auttaa pientä kissaa vaikka minkä vastoinkäymisen yli.

      Meidänkin ihmisellä on kyllä ne Silmälasit, mutta kuulo sillä on ihmiseksi aika hyvä. Herkästi se huomauttaa miesihmiselle, että nytpäs on telkkari melkoisen kovalla. Jotain hyvääkin.

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 30, 2015 @ 5:49 am

  8. Mäkin olen joskus ollut kuulemma edessä, kun ihminen on lähtenyt puolipimeässä asunnossa liikkeelle ja törmännyt muhun. Miksei ihmisillä voi olla yhtä hyvä näkö kuin kissoilla. 😦

    kommentti Kirjoittanut Kollo — maaliskuu 30, 2015 @ 8:45 pm

    • Tuo on just paha! Saisivat nyt edes sen verran nähdä etteivät törmäilisi viattomiin kissoihin :/

      kommentti Kirjoittanut Friede — maaliskuu 31, 2015 @ 5:47 am

  9. Voi söpöt ❤

    kommentti Kirjoittanut Mamma N — maaliskuu 31, 2015 @ 8:15 pm

  10. Kyllä aurinko saa vauhtia kissan persuuksiin 🙂

    kommentti Kirjoittanut Me Like — huhtikuu 1, 2015 @ 12:19 am

    • Saa. Paitsi saa se kyllä lepäilemäänkin! Mitä kulloinkin tarvitaan.

      kommentti Kirjoittanut Friede — huhtikuu 1, 2015 @ 6:00 am

  11. Oi miten hienoja kuvia!

    Vähän kummallisia on ihmiset olleet täälläkin. Ja sitten on tuo outo, josta kukaan ei tiedä, mikä se on. Se pissii. Ja repii leluja. Ja juoksee Karrkin perässä. Sitten se sammuu lattialle ja sitten me käydään sitä haistelemassa. Vähän tuota hajua sekoittaa jokin ihana, joka tulee nurkasta…😊
    Ei siitä haittaa ole, kun sitä voi katsoa vähän korkeammalta.

    kommentti Kirjoittanut Pirjo — huhtikuu 2, 2015 @ 6:32 am

    • Kuka ihme teille on tullut? Hyvänen aika, tämä se on jännitysnäytelmä jos mikä! Nurkasta tulee jotakin ihanaa? Repii, juoksee, pissii ja sitten nukkuu? Kuulostaa kissan- tai koiranpennulta, mutta jos kukaan ei tiedä mikä se on? Mielenkiintoista on!

      kommentti Kirjoittanut Friede — huhtikuu 2, 2015 @ 6:48 am

      • Luulen, että kissat tiesivät ennen koiraa. Ne ovat niin rauhallisia (tietävät jo vanhastaan). Sina on tajunnut vasta tänään, mikä se on. Nurkassa pörrää feromonit…😄
        Hauvavauva nukkuu nyt. Kaikki nukkuvat. Ihana rauha!😉

        kommentti Kirjoittanut Pirjo — huhtikuu 2, 2015 @ 5:17 pm

        • Melkein arvasin, mutten ihan. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Siinä sitä on taas vilinää ja vilskettä 🐶 🐱Toivottavasti rauha säilyy, paitsi milloin on leikkien ja muiden sellaisten aika 😉

          kommentti Kirjoittanut Henna, Friede ja Figo — huhtikuu 2, 2015 @ 5:39 pm

  12. Hih, meidän emäntä luki kirjaa kynttilänvalossa, tirsk! Mutta teillä on ollut tosi hienoa, kun teidän kanssa on leikitty pimeässä, wau!
    Ihmiset on kyllä ihan oma lukunsa kellon aikojen ja pimeyshetkiensä kanssa ;D T: Robert ja Sulo

    kommentti Kirjoittanut AnnaS — huhtikuu 2, 2015 @ 9:11 am

    • Ihmiset on outoja! Mutta hyväähän ne tarkoittaa kuitenkin, omalla oudolla tavallaan.

      kommentti Kirjoittanut Friede — huhtikuu 2, 2015 @ 5:37 pm


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.