Tunnit

Hyvää sunnuntaita taas!

Meidän ihminen tervehtyi flunssastansa (vaikka valituksen määrästä olisi voinut päätellä muuta). Tosin se on edelleen ollut aika epäviihdyttävä ja tylsä, mutta se on sen ominaisuus. Pitää vaan yrittää ymmärtää.

Mutta nyt on kuulkaa sellaista, että ruoka-ajat on muuttuneet! Päivävälipala on ollut myöhässä, ja sen tilalla on saatu tuossa kolmen maissa oikein isompi ateria! Sitten iltapala (joka pitäisi olla kuudelta) on jäänyt pois ja taas saadaan isompi ateria sitten ennen nukkumaan menoa! Ei tämä kyllä ihan huono systeemi olekaan se täytyy myöntää. Kun kuulemma se pieni välipala päivällä on ihmisen mielestä ollut vähän turha, ja mehän ei silloin T:n luona ollessa pyydetty sitä ollenkaan. Niin että nyt sitä ei sitten saa kotonakaan enää. Kauheita juorukelloja nuo ihmiset, heti jos jotain tekee, ne kalkattaa siitä toisillensa! Mutta ei tämä tosiaan ole ihan huono systeemi tämä nykyinenkään, ainakin saa nyt enemmän kerrallaan. Ne pikkuvälipalat päivällä ja ennen nukkumaanmenoa olikin sellaisia, että melkeen ei tullut kuin vihaiseksi, niin pieniä ne oli.

Mutta sitten on muutakin. Nimittäin eilen ihmiset halusi välttämättä olla kokonaisen tunnin pimeässä! Joku Earth Hour. Ihan metkaahan se silleen oli, valoisaa meillä kuitenkin kissalle oli, mutta voi noita ihmisiä. Me leikittiin pallolla, ihminen heitti ja minä juoksin pallon perässä. Sitten ihmisen piti etsiä se pallo taas, että voi uudestaan heittää (minähän EN nouda. EN. IKINÄ.) Voi minkälaista haparointia! Miten voi olla niin sokea! Siinä on pallo, selvällä lattialla näkyvissä, niin tämä hapuilee ja hakee. Ja sitten vielä ihmiset (niinkuin lajina) kuulemma on ylpeitä siitä, että niiden näkö on niin hyvä. No, jostain kai niidenkin pitää ylpeitä olla, mutta voi hyvä ihme kumminkin!

(Henna) Friede, mutta me ehkä nähdään enemmän värejä kuin te kissat.

(Friede) No varmasti. Tosin mitähän hyötyä on nähdä värejä, jos suurimmaksi osaksi on liian pimeää nähdä mitään? Näet värikästä ei-mitään?

(Henna) Pimeässä ei nähdä. Valoisassa nähdään. Kas kun me ollaan hereillä valoisan aikaan. Toisin kuin te.

(Friede) No ette te kyllä valoisassakaan juuri näe. Vai mikä se oli silloin kerran, kun miesihminen etsi silmälasejaan, eikä löytänyt, kun ei ollut silmälaseja? Oletko koska nähnyt kissoilla silmälaseja?

(Henna) No mutta meillä sentään on lasien mahdollisuus jos tarvitaan. Ja kyllä kissankin näkö voi huonontua.

(Friede) Joo, ole toki siinä uskossa että teidän näkö on hyvä. On se varmaan hyvä verrattuna vaikka myyrän näköön tai teidän hajuaistiin. Pitäähän teidänkin jossain saada päteä.

No mutta kuitenkin, oli pimeää aikansa. Ja hassua, paitsi Figoa Epäilytti. Se meni varuiksi kuljetuskoppaan, siellä ei kukaan ainakaan voi törmätä siihen pimeässä tai astua päälle tai muuta typerää.

Ja toinen oli se, että nyt oli taas se aika, kun kellot otettiin seinältä ja laitettiin takaisin. Erikoista sekin. Ihmisillä on noiden Tuntien kanssa selvästi joku juttu. Erikoisen ihmeellinen systeemi, ei voi pieni kissa ymmärtää.

Muuta ei sitten tällä viikolla ole ollutkaan. Välillä on paistanut aurinko, mutta nyt taas ei. Laitetaan kuitenkin pari kuvaa siitä kun paistoi.

Yhtenä päivänä pyydysteltiin valoja seinältä. Se jos mikä on hauskaa. Ja mun erikoisosaamisaluetta.

Tällä kertaa tosin Figokin innostui!

Aina jos paistaa aurinko, pitää hakeutua auringonläiskään! Tämä sohvan reuna on vakiopaikka.

Kiipeilytelineeseenkin paistaa. Telineeseen mahtuu kaksi kissaa, mutta jotakin osia voi vähän jäädä roikkumaan. (Ihmisen mielestä on se on hauskaa.) 

Figon takatassu, josta on otettu muutamia kuvia. Varmaan ehkä sata.

Sellaista meillä. Mitä muille kuuluu? Onko teidän ihmiset olleet erikoisen omituisia?