Viikon erikoiset

Hyvää sunnuntaita!

Tällä viikolla on ollut kaikenlaista. Pääosin ihmisen erikoisuuksia tietysti. Tassuista kumminkin tähän alkuun sen verran, että kunnossa ovat jo. Ensi viikolla ihminen soittaa eläinlääkärille ja kertoo mikä Figon vointi on (hyvä vointi, ainakin tähän asti!), ja epäili, että kortisoniannosta pienennetään.

Mutta sitten niihin ihmisen erikoisuuksiin. Se nimittäin on ollut poissa kotoa! Keskiviikkoaamuna lähti ja tuli perjantai-iltana kotiin! Miesihminen antoi ruokaa ja siivosi hiekkalaatikot sillä välin. Kutakuinkin ajallaan kyllä, ei tarvinnut huomautella. Mutta ei siinä kaikki, perjantaina ihmisen mukana tuli toinen ihminen. Se on kyllä tuttu ja hyvä ihminen, se sama, joka hoiti meitä kun ihmiset viimeksi oli pois. Lisäksi vieras tietää sitä, että lattialla on petivaatteita, mikä tietysti on hyvä asia.

Sitten eilen kaikki ihmiset oli poissa kotoa päivällä. Ei viivästyttänyt ruokailuita tai muita tärkeitä asioita, joten silleen ei haitannut. Ainoastaan päiväruoka tuli tuntia aiemmin kuin yleensä, mikä ei haittaa tietenkään. Ja sitten tänäänkin H lähti sen T:n kanssa aamupäivällä jonnekin. Henna tuli jo kotiin, ja T kuulemma lähti kotiinsa. Miesihminen antoi päiväruuan taas.

Tuollainen tuleminen, meneminen ja poissaoleminen kyllä huolestuttaa pientä kissaa! Mitä jos tämä jää tavaksi? Ihminen väittää, että ei jää tavaksi, mutta voiko siihen luottaa? Rutiinit pitää säilyttää!

Pari kuvaa vielä.

On ollut auringonpaistetta. Se on hyvä.

Iloitsemme myös näiden tassujen parantuneesta tilantenteesta.

Vieras ihminen söi jogurttia. Figo on tarkka jogurttiasioissa.

Sellaista meillä. Kai teillä muilla on ollut rauhallisempaa?

Hyvää alkavaa viikkoa ja olkaa kissoiksi!

Advertisement

Sunnuntai

Hyvää sunnuntaita taas kaikille!

Tämän viikon tapahtumista ihminen kertoikin jo osan. Tai oikeastaan tärkeimmät, tuon jälkeen ei ole paljon tapahtunutkaan! Mulla oli tosiaan synttärit, ja sain lahjaksi kävyn. Ei ollut kiinnostava.

Figon varpaat on meidän kaikkien suureksi riemuksi jo melkein kokonaan kunnossa! Tai kynsitupet onkin kunnossa, eikä se niitä enää nypi. Tassujen pohjissa on vielä kuivaa ihoa, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin aiemmin. Suurin osa anturoista on jo aivan kunnossa, vain parissa pahimmassa kohdassa vielä on kuivaa. Joka tapauksessa Figo ei enää ravistele tassujaan koko ajan, ja rupesi eilen jo painihommiinkin mun kanssa vähän! Ruttasi myös kuramaton meidän hiekkiksen edestä yhtänä iltana. Niin ja se sanoo NAU ja kehrää kovasti. Eikä enää mene koko ajan piiloon. Se joutuu ottamaan joka ilta pillerin, ja kerran päivässä puhdistetaan varpaita. Puhdistus on vähän kurjaa, mutta pilleri on pieni ja jokseenkin mauton. Tiedän, koska minäkin olen syönyt joskus samanlaisia pillereitä. Ei se aina ehdi lopettamaan kehräystäkään ennenkuin on pilleri jo mennyt kurkusta alas (omituinen kissa!).

Mutta on mulla yksi juttu mikä vähän harmittaa. Kun ihminen ja Figo on tehneet kovasti temppuja nyt, kun Figolla on ollut tuo vaiva ja temppujen tekeminen on sen mielestä kivaa. Ne tekee aina temppuja varpaan puhdistuksen jälkeen, että tulee hyvä mieli ja saa nameja. MINÄKIN haluaisin tehdä temppuja! En tietenkään tosin ilman palkkaa, ja meidän palkkaneuvottelut on umpikujassa tuon mun allergian takia, niin että mun temppuilut on sitten jääneet. Aika tyhmää, Figo saa paljon namia ja minä en 😦 Tai siis olen kyllä löytänyt lattialta murusia niistä Figon nameista, ja syönyt niitä. Se ei kyllä ole kovin hyvä juttu ollut, on kainalosta ja mahasta kutittanut. Ei paljon, mutta kuitenkin. Tylsää silti. Voisin jopa melkein harkita tekeväni juttuja ilman nameja. Ehkä?

Muuta erikoista on se, että meidän tipu-tv:ssä oli tänään ylimääräinen erikoislähetys, josta ei kuitenkaan saatu ruutukaappausta. Normaalisti meillä näkyy varpusia ja tinttejä, mutta nyt oli tikka! Käpytikka. Varpuset piti hurjaa meteliä sille. Erikoiseksi voidaan varmaan laskea sekin, että pariin otteeseen on paistanut aurinko?

Lopuksi pari kuvaa.

Kaikenlaista sitä kissan viikkoon voi sopia. On syytä muistaa levätä. Mielellään auringonläikässä.

Figo on ollut paljon tyytyväisempi. Tietysti!

Vielä lopuksi mun etutassu. Nämä meidän tassut on kyllä ehkä kuvatuimmat kissantassut ikinä!

Mitä teille muille kuuluu? Olkaahan kissoiksi ja menkää heti aurinkoon, jos vain jostakin sellaista löydätte!

Tulosta ja tulosta!

Palveluskunta onnittelee!

Onnea rakas Friede! Kahdeksanvuotias kissa! Kaunistuu vain vanhemmiten 😉

Onnea myös Figolle, jolle viimeinkin saatiin koepalatulokset. Ei ole autoimmuunisairauteen viittaavaa, mutta kortisoni aloitetaan silti (kuten epäiltiin jo monta viikkoa sitten…).  Aika tiukkaan sävyyn ilmoitin asiani klinikalla (mutta tietenkin asiallisesti, kuten kuuluu!), ja vielä lopuksi uhkasin valittaa Eviraan, ellei ala tilanne muuttua. Lähetin palautetta myös sähköpostilla, ja oletan saavani vastauksenkin. Jos en saa, on valituksen uhka edelleen olemassa. Mutta tällä hetkellä näyttää taas hyvältä.

Pääasia on, että nyt Figo saa lääkettä, joka ei vaadi jatkuvaa sukan pitämistä tai tassun nypintää. Ja joka toimii, ainakin jos vanhat merkit pitää paikkansa. Ehkä Figosta taas tulee ihan hassu, niinkuin sen kuuluu olla!

Tulokset

Palveluskunnan rage

Tänään piti soitettaman niistä Figon tuloksista. Arvatkaa kahdesti soitettiinko?

Tilanne on nyt tämä:

Koepalat otettiin 15.4. ja arveltiin, että tulokset tulee kahdessa viikossa. Silloin Figon tassut (todellakin tassuT, monikossa, joka ainoa tassu) oli kauheassa kunnossa: ei yhtään tervettä varvasta, märkiviä kynsituppia monta ja useammassa anturassa kovettunutta ja keratinoitunutta ihoa, jopa isoja paiseita anturoissa. Viikon päästä siitä antibiootti ei ollut auttanut, varpaat oli edelleen pahat, tosin vähän vähemmän märkivät. Saatiin geeliä, joka auttaa, jos sitä käyttää kahdesti päivässä. Geelissä on kortisonia, joten sitä ei voi loputtomiin käyttää. Saatiin ohjeeksi käyttää sitä kaksi viikkoa, joka on ennen kuulumattoman pitkä aika. Samalla todettiin, että luultavasti Figolle joudutaan aloittamaan kortisoni, ainakin kokeeksi, kunhan koepalatulokset tulevat.

Perjantaina 8.5 kysyin ohimennen koepalatulosten perään, ei ollut vielä tullut. Oli kulunut kolme viikkoa, ja Figon tassut – etenkin takatassut – oli edelleen hirveässä kunnossa. Kolme viikkoa kuitenkin oli vielä aivan kohtuullista.

Viime keskiviikkona, 13.5., soitin taas. Ilmoitin, että nyt on kulunut neljä viikkoa, ja pitää alkaa tapahtua jotakin, vaikka tulokset ei tulisi ikinä, koska tassut on kamalassa kunnossa ja kissa on kipeä. Ensin sanottiin, että tuloksissa voi mennä pitempään, ja annettiin ymmärtää, että pitäisi vielä odottaa. Lopulta luvattiin kuitenkin välittää viesti eläinlääkärille ja soittaa myöhemmin. Soitettiin ja kerrottiin, että eläinlääkäri lähetti sähköpostilla kyselyn laboratorioon, jonne näytteet oli lähetetty. Tulokset tulivat, mutta eläinlääkäri ehti jo lähteä kotiin ennen sitä, joten tuloksista ei saatu tulkintaa. Saatiin ohjeeksi hakea voidetta kuviin tassuihin ja antaa kipulääkettä(!), ja luvattiin soittaa maanantaina (tänään, 18.5). Sivelin voidetta tassuihin, köytin tupot jalkoihin ja annoin vaikuttaa muutaman tunnin. Kun poistin tupot, Figo repi tassujaan aivan vimmalla, paikoitellen verille. Kipulääkettä en antanut, koska tiesin ettei se auta tähän vaivaan mitään. Lisäksi kaikkien näiden viikkojen jälkeen Figo alkoi olla henkisesti heikoilla, se oli kipeä ja minä jouduin vähän väliä puhdistamaan ja nyppimään sen tassuja, ja aiheuttamaan vielä lisää ikävää oloa.

Tänään, kun tuloksista piti ilmoitettaman, ei ole soittoa tai sähköpostia kuulunut.

En vielä tiedä soitanko huomenna vai menenkö käymään klinikalla. Seuraavat kysymykset vaativat vastausta:

– Onko tämä kohtuullista?

– Jos olisi henkilökunnan oma eläin, olisivatko itse tyytyväisiä?

– Miksi lääkettä ei aloitettu jo kolme viikkoa sitten, kun alusta asti tiedossa oli, että kortisonia oletettavasti pitää edes kokeilla, etenkin kun tähän asti ainoa tehokas hoito on ollut kortisonia sisältävä voide?

Bonuskysymyksenä voisi ehkä kysyä

– Ymmärrättekö miksi minä en ole aivan tyytyväinen?

 

Viikko lyhyesti

Hei vain ja hyvää sunnuntaita!

Tällä kertaa vain lyhyt viikkotiedotus:

– On käynyt vieraita sekä eilen että tänään (samat henkilöt molempina päivinä). Ihmiset oli eilen iltana jonkin aikaa pois, mutta tulivat onneksi aikoinaan takaisin. Ei ruoka-ajat kärsineet.

– Ihminen on kiukutellut Figon koepalatuloksista (”nyt pitää ruveta jotakin tapahtumaan, vaikka ne tulokset ei tulisi ikinä!”, ja aikoo kiukutella huomenna lisää (mm. ”onko tämä teidän mielestä kohtuullista?”). Ne tulokset kuulemma pyydettiin uudestaan ja tulivat, mutta mitään lausuntoa ei ole saatu. Eikä lääkkeitä, paitsi jotakin pahanhajuista voidetta, joka ei tietenkään auta. Tulkinta ja jatkohoitotoimenpiteet pitäisi selvitä huomenna! Vain neljä viikkoa ja viisi päivää koepalojen ottamisen jälkeen, kun kahdesta viikosta oli puhe!

– Aurinkoa on näkynyt vain vähän.

– Figo on joka tapauksessa paremmassa kunnossa nyt. Se johtuu siitä, että meillä on entisestään kaikenlaista tuolla meidän kaapissa, ja entisiä hoito-ohjeitakin vaikka kuinka. Kuulemma niin ei saa tehdä, mutta hei! Figo kokeili eilen jo pikkuisen ravejakin! Eikä se ole jatkuvasti piilossa, ja on paljon reippaampi muutoinkin. Sano jopa NAU, ja kehrää! Mitään niistä ei ole kuulunut varmaan ainakaan viiteen viikkoon.

Tuo viimeinen kohta vie kuitenkin meidän viikon reilusti positiivisen puolelle, vaikka on aika paljon huonojakin juttuja tuossa. Ehkä ensi viikolla voisi jo olla enemmän hyviä uutisia?

Toivottavasti teillä muilla on mennyt hyvin! Ja ollut vaikka aurinkoakin!

Prinssi Ruttukorva lakanakaapissa levolla. Ilman herneitä kuitenkin.

Sitten vielä tassu, että tulee hyvä mieli. Viime viikolla otettu kuva, kun silloin paistoi aurinko!

Olkaa kissoiksi ja pitäkää huolta toisistanne! *purrrrrrrRRRRRR*

Pääosin tassuasioita

Hyvää sunnuntaita kaikille ja hyvää äitienpäivää äideille!

Meillä on tällä viikolla tapahtunut ainoastaan sellaista, että ihminen tosiaan aloitti työt ja oli kaikki päivät pois. Päiväruoka on saatu myöhemmin, ja sen on parina päivänä antanut miesihminen(!), mutta tilanne kuulemma palautuu raiteilleen lähiaikoina, kun ihminen rupeaa menemään sinne Töihin aikaisemmin.

Ja sitten multa varastettiin pissiä, josta katsottiin onko bakteereja. Ei ollut. Eilen loppui antibiootti, onneksi! Figon koepalatulokset puolestaan ei ole vieläkään tulleet. Ensi viikolla ihminen ajatteli ruveta kiukuttelemaan jos ei ala kuulua, neljä viikkoa tulee täyteen ja kahdesta puhe oli. Figon tassut ei ole kunnossa, vaikka ovatkin paremmassa kunnossa kuin joskus. Aika tylsää, kun Figo ei oikein halua peuhata mun kanssa, kun tassut ei ole kunnossa, vaikka sukkaa ei enää tarvitsekaan pitää. Ja pitää niiden muutenkin terveet olla, ei kissa saa olla epäkunnossa!

Sitten muutama kuva.

Figon oikea etutassu ja ihmisen oikea takakoipi. Ja Figon viiksiä. 

Mun etutassut auringossa kylpemisen aikaan.

Aurinkokylpy ja kylpemistarvikkeet!

Figo halusi kainaloon. Minä olisin halunnut painia, mutta ei se ruvennut. Kukaan ei kuitenkaan huutanut tai muuten elämöinyt, vaikka mulla on suu auki.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Me jatketaan Figon kanssa nyt tätä auringonottoa. Suosittelemme muillekin!

Ihmisasioita. Ja vähän muutakin.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Nyt on ensin pari ihmisiin liittyvää asiaa, ja sitten vähän muuta. Ensimmäinen ihmisasia on se, että meillä kävi eilen ihmisenpoikanen. Se kirkui. Ei niin paljon kuin ennen, mutta paljon kimeämmin! Minä menin vaatekaappiin, Figo oli sohvan alla. Tai oikeastaan Figon takajalat oli sohvan alla lattialla, ja loppuosa Figosta oli nostettuna sohvan käsinojan sisäpuolella. Se on uusi paikka, Figo keksi tuon kikan silloin muutama viikko sitten nukutuksesta toipuessaan…

Ihmisenpoikasen takakäpälät.

Tällä kertaa tultiin näkyviin oikeastaan heti, kun ne ihmiset poikasineen oli lähteneet. Mutta meidän oma ihminen tuoksui tuolta poikaselta, ja meidän makuuhuoneessa oleva nalle tuoksui ja kaikki oli ihan omituista. Mutta siitä selvittiin kuitenkin.

Ja Henna alkaa kuulemma huomenna käydä taas siellä Töissä. Ei haittaa, saadaan Figon kanssa nukkua. Toivottavasti vain ei ruoka-ajat muutu, nämä nykyiset on hyvät.

Se ihmisistä. Outoja ovat, sille nyt ei mitään voi vaikka kuinka yrittää ajatella avaramielisesti. Mutta mitäs sanotte tästä:

Tai tästä:

Ja vielä:

Tää pitää selittää, on sen verran hankalampi. Huomatkaa, että vatsani on kaunis ja karvainen. Vain pieni punainen kohta oikealla alhaalla, mutta se on suorastaan ei-mitään. Lisäksi on Erittäin Harvinaista, että annan kuvata masuani tuolla tavalla!

Lopuksi vielä viikon tassut. Mun takatassut vaihteeksi.

Joskus ne vain kipristyy!

Sellaista meillä. Mitä teille kuuluu?

 

Johtuuko se rodusta?

(Palveluskunta selostaa)

Minulta kysytään aina silloin tällöin, että mahtaakohan nuo meidän kissojen terveysongelmat johtua rodusta. Vielä enemmän on ihmisiä, jotka eivät tohdi kysyä, vaikka mieli tekisi, joten käsitelläänpä tätä asiaa vähän.

Friede ja Figo ovat rodultaan ocicateja, ja meillä on ollut ongelmia pissa-asioiden, hampaiden ja ihon kanssa. Minä EN ole eläinlääkäri, en ocicat-kasvattaja, en tunne rodun terveystilannetta laajemmin, enkä muutenkaan tiedä mistään mitään. Tämä kaikki on aivan omaa tuntumaani ja perustuu parhaimmillaankin siihen, mitä eläinlääkärit ovat meille sanoneet. Olkaa hyvät ja suhtautukaa selostukseen sen mukaisesti. 

Johtuvatko nuo vaivat siis rodusta?

Lyhyt vastaus:

Osa vaivoista ehkä, osa ei.

Pitempi vastaus:

Hampaat: Hampaiden osalta ongelmia on ollut lähinnä Figolla, jonka hengitys haisi pahalta jo pentuna, ja jolta nyttemmin on poistettu kaikki hampaat, paitsi kulma- ja etuhampaat. Figon kasvattajan kanssa puhuin asiasta silloin, kun Figo oli pentu. Hän kertoi, että joillain kissoilla on ongelmia hammaskiven ja haisevan hengityksen kanssa, eikä hän ollut keksinyt siihen järkevää syytä. Mitkään sukulinjat tms. eivät kuulemma liioin tunnu selitystä antavan. Eräs eläinlääkäri puolestaan ehdotti, että Figo olisi calici-positiivinen. Samaa on ehdotettu yhdelle tutulle ocille toisella paikkakunnalla. Kummastakaan kissasta ei kuitenkaan ole otettu testiä, jolla virus olisi varmistettu. Calici-virus on yleinen kissojen hengitysteiden virus, joka kissalla on tai ei ole. Sitä ei saa häädetyksi, jos kissalla se on. Yleensä se on (tai sen pitäisi olla) ”lepotilassa” eikä vaivaa kissaa sen kummemmin, mutta voi aktivoitua esim. stressin tms. seurauksena ja aiheuttaa tulehduksia. Calici on yleinen kissoilla yleensä, eikä siis riipu rodusta.

Kuitenkin on myös mainittu, että ocicateilla voi olla ongelmia suun terveyden kanssa.

Friedelle tulee jonkin verran hammaskiveä, ja vanhemmiten näyttää kertyvän enemmän, mutta varsinaisena ongelmana en sitä pidä. Hammaskiveä kertyy eläimille ja ihmisille, toisille enemmän ja nopeammin kuin toisille.

Hammasongelmilla siis voi olla jotakin tekemistä rodun kanssa, mutta varmaksi ei voi sanoa.

Pissaongelmat: Pissaongelmia meillä on ollut molemmilla. Friedellä on tulehduksia, Figolla taas on todettu idiopaattinen kystiitti ja myöhemmin virtsatiekiteitä.

Pissatulehdukset ovat kissoilla harvinaisia. Meille on kaikkiaan kolme eläinlääkäriä ensiksi kertonut, että tuskin on tulehdus, kunnes viljelytulos on todistanut bakteerikasvun. Ei siis ole roturiippuvainen asia.

Idiopaattinen kystiitti ja virtsakiteet ovat yleisiä sisäkissoilla elämäntapoihin liittyvistä syistä. Ei siis ole rotukohtainen ongelma.

Iho-ongelmat, allergiat ym.: Iho-ongelmiakin on ollut sekä Friedellä että Figolla. Friede on mitä ilmeisimmin allerginen vähän kaikenlaiselle ruualle, vaikka nyt onkin ollut melkein oireeton. Figolla on ongelmia tassuissa.

Frieden allergia luultavasti on peritty. Tiedossa on, että sen parilla sukulaisella on ollut vastaavia ongelmia. En tiedä onko ocicateilla yleisemmin allergioita, mutta en usko sen olevan kovin laaja-alainen ongelma.

Figon tassutulehduksista on mahdotonta sanoa onko ongelmat roturiippuvaisia, koska ei ole tietoa mitä tulehduksia ne ovat ja mikä niitä aiheuttaa.

Yhteenvetona sanoisin, että ocit ovat verrattain terveitä kissoja. Rodun yleisen terveystilanteen vuoksi en itse jättäisi ocicattia hankkimatta, jos kissan hankinta olisi ajankohtaista. Sairauksiin täytyy kuitenkin varautua, kuten aina lemmikkiä suunniteltaessa, oli lemmikki sitten lajiltaan mikä tahansa ja oli sillä rotu tai ei. Jos olisin nyt hankkimassa ocia, kyselisin kasvattajalta ainakin pennun vanhempien ja tarvittaessa muidenkin kissojen terveystilanteesta, ellei tietoa muuten annettaisi. Toivon tietysti, että ocicat on jatkossakin rotuna terve, ja että kasvatustyössä tartutaan mahdollisiin periytyviin terveysongelmiin heti jos niitä ilmenee.