Aika tavallinen viikko

Hei vain ja hyvää sunnuntaita!

Meillä on ollut aika tavallinen viikko. Ainoastaan keskiviikkona ihminen lähti aikaisin ja tuli myöhään kun sillä oli taas jotakin työmatkahommia, mutta ei se haitannut, kun miesihminen antoi päiväruuan.  Paitsi se ruoka on sitten vähän myöhässä kyllä,  mutta se on pienempi ongelma kuitenkin. Me on muutenkin ruvettu nyt varmuuden vuoksi pyytämään ruokaa miesihmiseltäkin aina kun se menee keittiöön. Ei se kyllä anna ruokaa sitten kun H on kotona, mikä on tietysti vääryyttä.

Sen verran ruoka-asioista muutenkin, että minä olen nyt saanut naudanlihaa hepan lisäksi. Kun se hevonen kutisuttaa kans. Niinkuin kaikki muukin, paitsi ei se lehmänliha tähän mennessä. Samalla tuli keksittyä sekin, mikä ehkä teki pahaa Figon tassuille! Kun ne tassut on nyt olleet ihan hyvät, vaikka on kortisoniakin vain joka toinen päivä puoli pilleriä. Aiemmin Figo söi sellaisia purkkiruokia, joissa oli myös naudanlihaa, mutta ei ole nyt vähiin aikoihin syönyt, kun ihminen epäili, että sillä tassuongelmalla on jotakin tekemistä syömisten kanssa. Nyt ihminen sekoitti Figon ruuat samalla haarukalla kuin mun, niin tassujen nypintä meinasi taas alkaa! Ehkä Figo on siis allergeeninen lehmälle? Niin taikka näin, tassut on olleet kuitenkin hyvässä kunnossa, ja se on tärkeintä! Niin ja mua ei ole kamalasti kutissut. Eikä mun ole tarvinnut päästää painiessa Pahaa Ääntä kertaakaan useampaan viikkoon!

Muuta erikoista ei ole ollut. Ihminen on aika tylsä, mutta toisaalta se osti taannoin meille uuden huiskan. Ei kyllä olla varsinaisesti huiskakissoja, mutta ei valiteta, kun se kuitenkin parhaansa koittaa. Eilen se kyllä taas oli omituinen, kun se illalla otti kellot alas ja laittoi takaisin. Niin se tekee khdesti vuodessa, ja aina se on yhtä erikoista. Tekeekö muidenkin ihmiset niin?

Lisäksi ajoittain on paistanut aurinko. Ja ollut tipu-tv-lähetystä.

Pari kuvaa vielä.

Auringossa kylpemistä. Sitä pitää nyt tehdä vielä kun voi!

Sitten on tärkeää levätä yhdessä. Melkein aina kaverin kanssa on kivempaa kuin yksin.

Sellaista tällä kerralla. Hyvää tulevaa viikkoa, olkaa kissoiksi ja pitäkää huolta toisistanne!

Advertisement

Plakaatti!

Hyvää sunnuntaita taas!

Tällä viikolla meillä on taas yksi plakaatti käsiteltävänä. Me saatiin se Miukumaasta. Kiitos!

Mutta ensin muut asiat. Ei niitä kyllä paljon olekaan. On paistanut aurinko.

Ihmisen kameralaukun päällä ei ehkä ole kaikken paras paikka, mutta jos aurinko paistaa siihen, niin siinä on silloin oltava.

Sitten on ollut hurjan vilkas tipu-tv-viikko! Vähän väliä lähetystä ja monia lintuja kerrallaan.

Tuolla on tipuja. Figo ottaa tän paljon vakavammin kuin minä. Vaikka kyllä minäkin joskus aika vakavasti otan tipuasiat, kun olen kerran saanut sellaisen kiinnikin.

Figo katsoi Pahalla Silmällä vielä pitkään jälkeenpäinkin. Tämä peitto muuten tässä tuolilla on tosi hyvä. Se laitettiin siihen siksi, että tämä tuoli on kuulemma aika revitty. Siitä me ei tiedetä mitään.

Sitten se plakaatti.

Sen säännöt kuului niin, että

1.   Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2.   Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3.   Nimeä ja linkkaa 11 liebster award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4.   Keksi 11 kysymystä haastetuille.

Kiitos Miukumaa! Kysyivät seuraavia kysymyksiä. Näyttää vähän siltä, että nuo kysymykset on tarkoitettu ihmisille, ehkä me tehdään niin, että vastataan yhdessä.

 

1. Mikä on kissoissa parasta? Valitse vain yksi asia!

F: Ne on kissoja

H: Ne on kissoja!

2. Mikä oli ensimmäinen kissablogi, jota ryhdyit seuraamaan?

F: Meidän sisarusten blogit sen jälkeen kun olin muuttanut tänne.

H: Noiden ipanoiden pentublogi. Sitten oli ensimmäinen ”vieras” blogi, jota aloin seuraamaan, taisi olla Kissat kerällä.

3. Onko lähisukulaisillasi myös kissoja?

F: Mun lähisukulaiset ON kissoja!

H: Ei ole. Aiemmin oli tädillä kissa. Silloin kun olin lapsi, jopa kahdellakin tädillä oli. Nykyään ei ole enää kenelläkään sukulaisella kissoja.

4. Millaisia kissamaisia piirteitä sinussa on?

F: Minä olen kissa… Ja tuon kysymyksen kysyminen ihmiseltä on kyllä hyvin epäilyttävää.

H: Emminätiedä. Ainakin tykkään olla kotona.

5. Onko kotisi sisustettu kissojen ehdoilla?

F: Aika huonosti. Mutta mulla ei ole paljon päätösvaltaa.

H: Jaa-a. On tietysti yritetty, mutta tuota tuota. Ei meillä mitään särkyviä asioita ole esillä eikä haittaa vaikka sohva on revitty ja on kiipeilyteline jne. mutta ei mitään superhienoja kulkureittejä ja ylähyllyjä erikseen kissoille niinkuin vaikka Kissakolmiossa tai Triolassa on.

6. Mikä on hulluinta, jota olet kissojen/kissan vuoksi tehnyt?

F: Hm. Epäilyttää ”hullu” ja ”kissa” samassa kysymyksessä…

H: Joku voisi sanoa, että oli hullua hakea kissa Turusta ja toinen Helsingistä, kun itse ei asu lähelläkään kumpaakaan. Itse olen toisinaan eläinlääkärärilaskuja maksaessa miettinyt, että onkohan tämä ihan tervepäisen hommaa.

7. Suosikkisi kissakirjoista/elokuvista/runoista/lauluista/maalauksista jne. Valitse yksi tai useampia. Kuva olis kiva 🙂

F: En minä tiedä.

H: En minä tiedä!

8. Osaisitko elää ilman kissaa/kissoja?

F: Näin kissana olisi vähän vaikeaa.

H: Osasin elämäni ensimmäiset 23 vuotta. Ja ei kai siinä kauheasti vaihtoehtoja olisi, jos tiukka paikka tulisi.

9. Oletko valmistanut itsellesi/vieraille kissamaista ruokaa tai leivonnaisia? Millaista?

F: Minä en varsinaisesti valmista mitään, vaan olen enempikin työnjohtotehtävissä.

H: Tiikerikakkua nyt ainakin. Lasketaanko se, että jokaisessa ruuassa ja leivonnaisessa on ihan taatusti kissankarvoja?

10. Onko sinulla kissamaisia vaatteita? Kuva?

F: Mulla on mitä kaunein täplikäs kissanturkki. Tietysti.

H: Useammassa hupparissa on kissankorvat. Ja sitten on hyväntekeväisyyspaita, jossa on tiikerin kuva. Sitä näkyy vähän esim. tuolla.

11. Onko kukaan koskaan ihmetellyt kissahulluuttasi?

F: Ihminen on joskus epäillyt, että en ehkä ole ihan tolkuissani, mutta se on törkeää panettelua.

H: Kissahulluus on aika paljon sanottu, mutta katso kysymys 6.

***

No niin. Se niistä. Me ei nyt kysytä keneltäkään mitään eikä siis haastetakaan ketään. Kiitos kuitenkin näistä!

Ei muuta tällä viikolla. Olkaa kissoiksi!

Vielä tassut. Figon.

Haaste!

Hyvää sunnuntaita!

Koska tällä viikolla ei ole erikoisemmin kerrottavaa, niin käsitellään nyt se, kun me saatiin haaste Marraskuun Murusilta. Kiitos siitä! Ohjeet meni niin, että

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

No niin.

Tämä blogi aloitettiin elokuussa 2012 sen jälkeen, kun Vuodatus oli hukannut kaikki kuvat vuoden 2009 jälkeen. Joka tapauksessa minä olen ollut blogikissa jo äitini vatsassa! Mun kasvattajilla oli tapana pitää pentueilleen blogeja. Niinpä sitten sekin ihminen, jonka kotona minä ja mun sisarukset synnyttiin (olen sijoituspentueesta), kirjoitti meidän asioista jo vähän ennen kuin synnyin keväällä 2007. Sen jälkeen, kun muutin pois sieltä äitini, sisarusteni ja Ruupen luota tän nykyisen ihmisen luo, mulla oli oma pentublogi siellä kasvattajan sivuilla. Kun täytin vuoden keväällä 2008, päätettiin ihmisen kanssa, että nyt ei mitään pentublogia enää, vaan tehtiin mulle Vuodatukseen oma valtakunta. Se ei ole enää netissä, koska Vuodatus tosiaan hävitti kaikki kuvat vuodesta 2009 eteenpäin, mitäpä sellaisella blogilla tekee, josta kuvat puuttuu! Sitten tosiaan tultiin tänne elokuussa 2012.

Meidän ensimmäinen kommentti tuli Vuodatukseen elokuussa 2009. Se oli joko Sirpalta ja Kollolta tai Kissoilta Kerällä. Viimeksi mainittujen kommentti alkoi, että ”Täällä on oci!” Leokin on oci, ja komea onkin! Samat tyypit kommentoi ensimmäisinä myös tänne. Silloin oli tosin jo muitakin lukijoita, niinkuin Ilonan ja Zetorin edeltäjät Musta ja Harmaa, Mindy, Tasha, Adela ja Heron ja Naukulat.

Täällä WordPressissä ollessa me on saatu hurjasti uusia blogikavereita ja monta kertaa aivan korvaamatonta tukea! Me kissat on saatu apua ihmisten kanssa toimimisessa (ihmiset on outoja, kuten on todettu tuhanteen kertaa), ja ihminen sitten taas silloin, kun meillä on ollut hankalaa. Se syksy 2012 oli kyllä erikoisen hankala syksy, meillä oli kamalasti vaivoja! Onneksi se rauhoittui sitten, paitsi nyt sitten oli ne ankarat tassujutut ja jotakin muutakin silloin tällöin.

Joka tapauksessa tähän kohtaa sopii kiittää kaikkia blogikavereita! Te olette mahtavia! Kiitos! Jatkakaa mielellään lukijoina, ja jättäkää jatkossakin ahkerasti kommentteja! Me ei nyt erityisesti haasteta ketään, mutta kuka tahansa saa tämän tästä ottaa, joka haluaa kertoa bloginsa alkutarinan!

Nyt vielä pari kuvaa, ja sitten pitää saada ruokaa.

Eilen paistoi aurinko. Tähän hyllyn päälle, eikä paljon muualle.

Korvanpuhdistusta vuoroissa.

Tassut rivissä. Terveitä tassuja kaikki!

Hohhoijaa. Nyt ruokaa. Katso vaikka miten nälkä mulla on!

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Viikkotiedote

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Tällä viikolla on tapahtunut seuraavaa:

Figon kortisoniannosta on pienennetty puoleen pilleriin joka toinen ilta, ja sen tassut on edelleen kunnossa! Itse Figo on ihmisen mukaan hassu. Mun mielestä se on vähän rasittava välillä, kun se ei ollenkaan ajattele, että jonnekin ei mahtuisi ja että minä haluaisin joskus omaakin tilaa! Pääasiassa se on kyllä ihan harmiton kissa.

Sitten perjantaina meillä kävi tuttuja. Mun ja Figon kummi M., ja se miesihminen, jolle mun pitää aina suhista. Nytkin piti. Tosin mun pitää varuulta suhista melkein kaikille vieraille. Yritin myös vaihtoehtoista kulkureittiä kahvipöytään, ja nousin patterin päälle ja siitä lähinnä istuvan M:n olkapäälle. Ei päässyt siitäkään, kun oma ihminen nosti mut alas. Mutta ne tutut on kyllä kissaosaavia ihmisiä. Kävin sen miesihmisen sylissäkin, vaikka sitten pitikin suhista.

Meidän ihminen on ollut vähän tylsä, mutta joka tapauksessa käyttäytynyt kohtalaisesti ruoka- ja nukkuma-aikojen suhteen. Vakavia rikkeitä ei ole ollut.

Eilen paistoi aurinko. Piti kerätä varastoon!

Tuolla on meidän parveke, ja siellä kopistaa joku. Joku lintu. Sulo, olen varma, että se voi olla pulu. Ihminen sanoi, että varpunen, mutta ei se ehkä tiedä. Varmana voi olla pulukin!

Mun etu- ja takatassu.

Ne perjantaina käyneet ihmiset toi näitä. Me taas omistetaan tämä kuva Saaripalstan Sailalle ja Ransulle, kun molemmilla on nimipäivä tänään! Edit myöhemmin. Ja Ransulla on tänään synttäritkin!

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Hyvää eläinten päivää ja alkavaa eläinten viikkoa kaikille! Pitäkää huolta toisistanne! Jos kaikki pitää huolta omista lemmikeistään, ei olisi juuri ongelmiakaan!