Ihmisen käytöstavat

Hei vain ja hyvää sunnuntaita!

Meillä on ollut pääosiltaan ihan tavallinen ja viikko, mutta vähän on sanottavaa ihmisen käytöstavoista. Mutta ensin iloiset asiat. Täällä on ollut useampi ihan keväinen päivä! Parvekkeellakin on ollut jo ihan lämmin ja aurinko on paistanut sisälle ja lämmittänyt mua ja Figoa! Katsokaa vaikka:

Aurinko paistaa sohvalle. Huomioikaa vaan mun kaunis naama ja nauttivainen ilme, älkääkä sitä, että ihmisellä on jalassansa tosi likaiset housut. Komensin kyllä sen vaihtamaan ja pesemään ne. Kyllä se totteli.

Mutta sitten muuta. Nyt on ilmeisesti ollut ihmisillä joku yleismaailmallinen sänky-gate menossa. Nimittäin Triolassahan on oikein kamala ja hirvittävä sänkyjen uudelleenjärjestely ja meitä Figon kanssa ihan huolettaa, että miten ne kissaparat siellä ollenkaan voi nukkua, kun kaikki sängyt muutetaan ja viedään pois tai sitten ihminen nukkuu siinä. Meillä oli pienenpi, mutta kerta kaikkiaan huonoa käytöstä silti.

Nimittäin meillähän käy nukkumaan meno sillä lailla, että ihminen menee vatsalleen sänkyyn peiton alle ja alkaa lukea. Minä menen sen käsien väliin ja hurisen ja ihminen rapsuttelee ja hieroo mun päätä samalla. Jos Figo on sillä päällä, se tulee ihmisen jalkojen päälle nukkumaan. Sitten kun on tarpeeksi luettu, ihminen kääntyy oikealle kyljelleen, Figo ottaa haluamansa asennon jalkojen päällä ja minä menen ihmisen kainaloon nukkumaan peiton alle. Yhtenä iltana meni muuten ihan oikein, mutta se kääntyikin VASEMMALLE kyljelleen, eikä oikealle! Mahdottomuus ja tekemätön paikka, ei voi nukkua väärin! Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten lokakuun 2014 nukkumapaikkavian.  Yritin kyllä nukkua väärällä puolella, mutta ei onnistunut. Kävin rämpyttämässä kaapin ovea. Yritin toisenkin kerran, mutta ei onnistunut sittenkään. Taas kävin ropistelemassa. Vasta kolmannella kerralla se ymmärsi kääntää kyljystä ja voitiin alkaa nukkua.  Kyllä oli vaikea tilanne, mutta kuten sanottu, ei mitään verrattuna Trion tähän hetkisiin vuodeongelmiin. Tsemppiä kaverit!

Sitten toinen juttu, josta meidän ihminen saa kertoa itsekin. Se oli eilen Messuilla ja Kissanäyttelyssä. Se sai Tuijalta vapaalipun ja meni sitten (Kiitos Tuija!! ~Henna). Mutta kertokoon itse, minä sanon sitten taas.

***

Ihminen alkaa:

Oli siis Lemmikki-, kirja-, ruoka- ja viinimessut. Ruoka- ja viinipuolella en käynyt. Kirjapuolella kävin tietysti. Lemmikkipuolella näin vain kissoja ja kaneja, koiraosastolla en käynyt. Mutta ne kissat! Voi ihanat kissat!

Heti ensiksi oli tällainen nelikuinen rex. Söpö kuin mikä! Opin, että rexeillä pitää olla myös viikset kiharassa, kun turkkikin on. Tää oli niin sievä ja ihana, että ihan liikutuin. Ja sen tassut oli suunnilleen mun etusormenpään kokoiset.

Ja katsokaa tätä! Sinitäplikäs oci-kolli, ymmärtääkseni nimeltänsä Amare-cattus Aquarius. IHANA!! Hänellä oli naapurihäkissä tuleva morsiamensa. Tämän kasvattajan kanssa juteltiin pitkät ajat, ja hän riemastui kovasti kuullessaan, että mulla on kotona sinitäplikäs ocikolli. Halusi nähdä kuvan ja riemastui vielä enemmän ja kehui Figon perinpohjin. Olin tietysti samaa mieltä, ja sitten kehuttiin toistemme kissoja aivan kuorossa! Mutku tämä oli niin ihana nuorukainen. Myöhemmin kotona tarkastin sukutaulusta, että on Frieden kanssa samaa sukua, hänen isän-äidin-isä on Frieden veli (mikäli siis ymmärsin oikein nimensä).

Ja yhä paranee. Arvatkaa mitä! Tämä tässä on Pinkkitassun Harvey, Namun veli! Tähän rakastuin aikalailla silloin, kun hän sisaruksineen oli vielä äitinsä Rauhan hoivissa Arkiporinaa-Paulan luona. Lopultakin minä tapasin hänet. Kuulkaa aivan liikutuin (taas)! Tuossa hän pötkötti, myöhemmin laittoi vallan päänsä etutassujen päälle ja kävi nukkumaan. Juttu jäi ihmisensä kanssa vähän kesken, mutta terveisiä hänelle, jos viesti sattuisi kulkemaan! Että osaa olla komea kolli tämä Harvey!

Sitten oli vielä kaunis Maine Coon kammattavana ja puunattavana. Oikein nätti kissa. Ei ihan valtavan suuri kuitenkaan. Nimeä en tiedä, enkä muitakaan tietoja.

Maine Coonin pörrötassut. Ihan erilaiset kuin ocin tassut!

Lisäksi näin muutamia ihastuttavia itämaisia. Niin että kyllä kannatti käydä, muuten olisi jäänyt näkemättä noin monta ihanaa kissaa!  Kiitos lipusta Tuija!

***

Friede jatkaa.

Niin että meidän ihminen on sitten selostanut ventovieraille kaikenlaista ja epäilemättä hokenut sanaa ”ihana” satamiljoonaa kertaa. Tiedoksi vaan kaikille, että on se ihan kohtalaisen järjissään noin yleensä, ja osaa jopa puhua  kohtuullisen tolkullisesti aina silloin tällöin. Koettakaa ymmärtää, se on vähän tuollainen joskus.

Mutta on hyvääkin. Kun se oli kerran näyttelyssä, jossa joku vieras täti oli kehunut Figoa, ja kertonut, että Figo on komea, niin meidän ei tarvi mennä itse näyttelyyn. Ei kyllä oltaisi oltu menossa muutenkaan, mutta nyt ainakaan ei tarvi! Miten hyvä!

Tässä sohvalla on paljon parempi kuin näyttelyssä. Tiedän, kun olen ollut. En mene koskaan enää. Figo ei ole ollut, enkä sitä päästäisikään, se ei ole Figolle sopiva paikka lainkaan.

Sellaista meillä. Mitä teille kuuluu? Onko vaikuttanut jo keväiseltä ja ollut aurinkoa?

Pitäkää huolta toisistanne! *purrrRRRRRrrrrRRRRRrrrrr*

Advertisement