Ensin ei mitään, sitten paljon kerralla

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä. Tämä on ihan tyypillistä ihmisille: ensin ei tapahdu mitään moneen viikkoon ja sitten on kerralla kaikenlaista poikkeavaa.

Kaikki alkoi tiistaina. Ei saatu päiväruokaa ollenkaan, kun ihminen tuli töistä. Se on yleensä paha merkki, ja arvaatte varmaan mitä se tälläkin kerralla tarkoitti.

Syyttömät kissat on taas tuomittu vankeuteen ja kuljetettavaksi vankikuljetuksena ties minne.

Pitkään oltiin tällä kerralla autossa. Ei menty eläinlääkärille, mikä tietysti on hyvä asia, mutta valtavan paljon pitempi matka oli. Perille päästyä huomattiin, että se olikin se sama paikka, missä on oltu ennenkin. Figokaan ei mennyt sängyn alle ollenkaan. Siellä oli se T, joka on tuttu mies. Paitsi sitten se lähti, ja me jäätiin H:n kanssa kolmestaan. Melkein kuin kotona, paitsi että oli vähän outo paikka.

Kotona ei näytä tällaiselta.

Ensimmäisenä yönä Figo rovehti koko yön. Tiputteli H:n purnukoita vessassa ja ropisteli kuivahtaneita kasvinosia. Miukui ja maukui ja tassutteli edes takaisin. Minäkin olin sitä mieltä, että voisi sitä nukkuakin, mutta ei se nukkunut. Toisena yönä oli jo rauhallisempaa ja kolmantena ihan normaalia.

Tiedän, että Naukula on tässä lähellä, ja Sulo on ulkoilemassa Mammansa kanssa. Ei vain näy, harmi kyllä. Ei myöskään tipuja, eikä viestipuluja. Aika vähän lentokoneitakaan tällä kertaa. Ihminen yritti sanoa, että Naukula on kyllä aika lähellä, mutta ei tuossa suunnassa, mutta silti on syytä olla tarkkana.

Ei sillä, tämä on ihan hyvä paikka. Ruoka tulee säännöllisesti ja se on samaa kuin kotona. Ihminen on yhtä omituinen kuin kotonakin. Ehkä koska se on sama ihminen.

Sitten perjantaina taaskaan ei saatu päiväruokaa, ja jouduttiin vankilaan ja vankikuljetukseen. Silloin arvattiin kuitenkin lähtevämme kotiin, joten ei vastustettu niin paljon. Kotiin päästiinkin, vaikka kuljetusaika oli pitempi, koska oli joku liikennetilanne.

Kotona saatiin ruokaa, ja mun uusi kaurakasvatus oli valmistunut.

Lauantai käytettiin pääosin leväten. Samoin osa tätä päivää. Tosin ihminen on kyllä kolistanut ja tärvellyt lepopäiviä.

Nyt viikonloppuna on levätty, ja oltaisiin levätty enemmänkin, jos ihminen ei kolistelisi ja imuroisi ja tekisi kaikkea kissayhteensopimatonta. Selvittiin siitä kuitenkin. Tänään sitten kävi vieraita. Taikka tuttuja, miten sen ottaa. Se M rapsutti Figoa hyvin leuan alta, enkä minä sähissyt sille mieshenkilölle ollenkaan, enkä näyttänyt tassuakaan. Sen sijaan rupesin kenguroimaan (H:n paidan alla tietysti, ei vieraiden!), kun ne olivat kahvipöydän ääressä. Kehräsin niin, että kuului kauas.

Sen jälkeen taas on levätty. Ja ajateltiin levätä koko ensi viikko, ellei ihminen nyt sitten tärvää sitä jotenkin. Ei kyllä ole uhannut mitään erikoista, mutta mistäs noista tietää.

Tämän päivän aamukenguru. Erotuksena iltapäiväkengurusta, joka oli silloin vieraiden aikaan paikalla.

Lauantai-iltatassu. Figon. Viikset kuvan ylälaidassa sen sijaan ovat mun.

Sellaista siis tällä viikolla. Toivotaan rauhallisempaa tulevaa viikkoa sekä itsellemme, että kaikille muille! Mutta oli niin tai näin, pitäkää toisistanne huolta ja olkaa kissoiksi. Jos tuntuu vaikealta, kannattaa ottaa pieni välipala ja sen päälle torkut, se usein helpottaa. Tai pelkät torkut, jos teidänkin ihmiset hallitsevat ruokakaappeja.

Kai teillä muilla on ollut rauhallisempaa?

*purrrRRRRRRrrrrrrRRRRRRrrrrrrRRRRRRrrrrrrr*