Neljäs lauantaiviikko: monenlaista rottuutta

Hyvää sunnuntaita!

Se tosiaan on lopultakin hyvä, vaikka alkuviikosta näytti siltä, että tästä viikosta ei kyllä kunnollista enää tule.

Maanantai alkoi heti aivan huonosti. En nimittäin saanut mennä aamupissille vaikka pissitti miten. Yritin sanoa ihmiselle, että kyllä nyt on päästävä, mutta se vain vastasi, että jos mitenkään jaksaisit vielä hetken odottaa. En jaksanut. Pissin matolle. Sitten aamupäivällä ihminen kyllä yritti, että olisin pissinyt laatikkoon ja oli sen typerän kauhansa kanssa siinä vieressä. En pissinyt. En, kun kerran olin jo pissinyt. En. Sitten lähdettiin eläinlääkärille, jossa taas kerran ajettiin karvaa pois mun mahasta ja sillä ihmeellisellä laitteella hierottiin siitä ajellusta kohdasta. Ei kuitenkaan tökitty mahaa neuloilla tällä kertaa (toim. huom. ei siis yritetty ottaa pissanäytettä neulalla vatsanpeitteiden läpi, koska rakko oli niin tyhjä). Sitten lähdettiin kotiin ja sain ruokaa. Muutaman tunnin päästä alkoi taas tuntua, että laatikolla pitäisi käydä. Taas oli ihminen typerän kauhansa kanssa, ja nyt ei auttanut muu kuin lorauttaa kauhaan. Sitten se ihminen lähti niiltä sijoiltaan sen pissin kanssa taas eläinlääkärille. Kyllä voi olla kiinnostava asia yksi pissa, olen ennenkin sanonut!

Tiistaina sitten ihminen haki mulle ne antibiootit ja sen jälkeen sitä lientä on syöty. Huomenna on kai viimeinen päivä. Sitten uhkaa taas pissavarkauskin… Kyllä on kiinnostava tuote sekin, ei voi ymmärtää!

Tiistaina ja keskiviikkona meillä lisäksi harrastettiin vientiä ja tuontia. Tämäkin tarina alkoi maanantaina, jolloin meidän pyykkikone hiljentyi kuulemma aivan väärässä kohdassa. Tiistaina ihminen kuului soittavan siitäkin jonnekin ja tiistai-iltana ne lähti aivan ihmeelliseen aikaan (kello oli melkein puoli kahdeksan illalla, mikä on meillä jo melkein iltatoimien aloitusaika) käymään jossakin ja sieltä tullessaan kantoivat pois pesukoneen. Keskiviikkoiltana kanssa iltatoimiaikaan ne sitten toivat toisen pesukoneen. Ei kyllä tykätä siitä, että huonekaluja ja muita isoja kappaleita kannetaan asunnossa edestakaisin. Ähinää kuuluu ja ihmiset tuntien aina saa pelätä, ettei vaan sattuisi mitään. Portaat ja kaikki tuossa pihalla. Kuka sitten meidät ruokkii, jos ihmiset menee rikki?

Torstaista tähän päivään onkin sitten ollut rauhallista meidän asunnossa. Ulkona ei, koska täällä on ne Rallit tänä viikonloppuna. Se tarkoittaa sitä, että naapurista kuuluu tavallista enemmän meteliä (ja niistä kuuluu kyllä kaikenlaista muutenkin!) ja helikoptereita lentää tästä yli vähän väliä. Kuulemma tuossa lähellä on helikopterien parkkipaikka aina rallien aikaan. Ei se meitä haittaa kyllä, siihen tottuu pian. Ja nyt nekin on jo hiljenneet (naapurit ei kyllä vielä).

Niin tai eilen kyllä ihminen sai päähänsä harjata meitä. Figo tykkäsi, minä en. Kuulemma meistä lähtee älyttömästi karvaa. Minä pidän mielelläni karvani itse, kiitos vaan, yksi ajeltu ja kalju kohta riittää mulle kovasti! (toim. huom. en ole furminaattoria vuosiin käyttänyt, kun viimeksi noista kumpikaan ei oikein siitä tykännyt. Nyt Figo tuntui jopa vähän tykkäävän ja sain harjattua sitä jopa niin paljon, että irtokarvan määrä selvästi väheni! kyllä sitä savottaa edelleenkin olisi, kissasta ei irtokarva lopu, mutta jospa se vähän parempi olisi.)

Että kaikkiaan voi sanoa, että tämä oli nyt näistä ihmisen lauantaiviikoista selvästi onnettomin. Ne aiemmat menikin varsin hyvin, mutta eihän ihmisten kanssa voi rauhallista olla määräänsä kauempaa. Varsinkaan kun kyseessä on meidän ihminen. Aina se jotakin outoa keksii.

Pari kuvaa vielä. Kengurointi ei ole vieläkään onnistunut, vaikka totisesti olisi ollut tarvetta moneen otteeseen!

Olkaa hyvät ja katsokaa kuinka vatsastani on ajeltu karvaa pois!

Tässä Figo lepää yhtenä aamuna. Huomatkaa kuinka hyvät tassut Figolla on. Arvaatte varmaan kuinka meidän ihminen niitä tykkää hipelöidä ja näpelöidä.

Tällä tavalla nukumme yöllä. Ne koivet on H:n, älkää välittäkö niistä, jos vain mitenkään mahdollista. Joskus olen kyllä mennyt lakanan allekin. Silloin H on todennut mun olevan pöhkö kissa ja huomauttanut jotakin ylettömän kuumasta asunnosta. Ei ole kuuma minun mielestä.

Päiväsaikaan sopii levätä tässä sängyn päällä. Ai niin, huomauttaisin myös, että eläinlääkäri mittasi mun painon ja sanoi, että se on tismalleen sama kuin viimeksi. Olikohan 4,3kg ja jotakin. Onneksi ei mun painooni sen enemmän puututtu, se olisi ollut jo liikaa yhdellä kertaa!

Sellaista tällä kertaa! Toivottavasti ensi viikko on rauhallisempi ja toivottavasti teillä muilla ei ole ollut rottamaisuuksia tällä viikolla, eikä tule olemaan jatkossakaan!

*puurrrrrRRRRRrrrrrRRRRRRrrrrrRRRRR* kaverit!