Hyvää sunnuntainta!
”Tapahtui eräinä päivinä, että eläinlääkäriltä kävi käsky, että minulta on silloin tällöin pissiä varastettava. Tämä pissinvarastus ei totisesti ollut ensimmäinen ja tapahtui H:n ollessa talouden pääpalvelijana. Erillistä syytä tälle toiminnalle ei ollut, vaan olen ollut vallan terve kissa.
Niin H otti vesikauhan ja purkin, keitti ne, ja istui hiekkalaatikon viereen odottamaan, ja pyysi minua käymään pissillä.
Niin tapahtui hänen siinä istuessaan, että pissihätä minulle tuli. Niinpä lurautin, ja palvelija oli kauhansa kanssa valmiina, ja säilöi veteni purkkiinsa, koska se piti viedä eläinklinikalle.
Niin eläinklinikalla näyte tutkittiin, ja palvelija soitti tuloksista, ja hämmätyi suuresti. Sillä klinikalta sanottiin: ”Bakteerikasvua täällä on; eikä mitenkään vähän: Antibiootti on aloitettava, mutta katsotaanpas onko meillä sitä täällä. Kyllä sitä on: Tuletko hakemaan sitä tästä meiltä?”
Yhtäkkiä palvelija nousi autoon, ja ajoi klinikalle ja he sanoivat: ”Yksi millilitra kerran päivässä viikon ajan. Uusi näyte pitäisi tuoda ennen kuurin loppumista ja toinen viikon kuurin jälkeen.”
Kun palvelija kuuli tämän, hän sanoi: ”Aloitetaan kuuri huomisaamuna, koska ensi viikolla on joulu ja te olette kiinni. Silloin kuuri jatkuu vielä torstaina, kun seuraavan näytteen tuominen on mahdollista.” Ja niin alkoi antibioottikuuri perjantaiaamuna. Samaa keltaista nestettä on, jota ennenkin on ollut. Kaikki, jota asia koskee, hämmästelevät miksi on tulehdus, vaikka ei ole mitään oireita. Mutta kissa on salaperäinen otus. Ihminen kuitenin palasi klinikalta kiittäen avusta ja lääkkeistä, ja minä joudun nielemään lääkkeeni sen mukaan, miten ohjeet on annettu.”

En erittäin tykkää lääkkeistä. En jouluna enkä muutenkaan.

Tipuvartiosta kyllä tykkään. Ja kenguroinnista.
Ja siitä myös tykätään, että tulee joulu. On saatu jo lahjakin, mutta ei olla vielä avattu sitä. Hyväntuoksuinen lahja se on!
Sellaista täällä tällä kerralla. Kuinka teidän muiden joulunalusviikko on mennyt? Oletteko nähneet tonttuja?