Hyvää sunnuntaita!
Tällä viikolla – maanantaina tarkalleen sanoen – meidän ihminen on kuulkaa tehnyt valtiovierailun! Eikä siinä vielä kaikki, tällä kertaa on ollut liikkeellä sellaistakin tietoa, että se poikkeuksellisesti ei olisi kovin paljon pussaillut sellaisia kissoja, jotka eivät pussailusta niin perusta, olisi heiluttanut huiskaa ja – erityisesti pankaa merkille tämä! – oli tarjoillut Sulo Naukulalle herkkutikkua (minä itse valitsin Sulolle lähetettävät herkkutikut. Puskin naamalla sopivia.)! Tassujen hipelöinnistä se ei ole päässyt, mutta tuossa on jo kuitenkin kolme edistysaskelta. Tassuasiat voidaan ottaa seuraavaksi opetusteemaksi. Onneksi tämä valtiovierailu oli Naukulaan, jossa jo tiedetään meidän ihminen.
Nyt annan asianosaisten itse selvittää!
Mutta voi hiirenhännät sentään! Täti hyvä, nyt meillä soi ovikello ja siinä sinä seisot ottamassa kuvia, vaikka minun pitäisi kiirehtiä ovelle!
Täti hyvä, nyt sinä jätit mun häntäni pois kuvasta, vaikka minulla on niin kaunis ja pitkä häntä!
Mummukissana olemiseen kuuluu lapsenlapsen vahtimista jonkin verran. Se on kyllä aivan mukavaa. Ja tämä meidän uusi ulkotarha* on oikein viihtyisä ja hyvä isommille ja pienemmille kissoille. On nuorisonkin turvallista touhuta.
On aivan hyvä, että Namu vahtii tuota minun tytärtäni. Sen kasvatus vaatii joskus painaviakin sanoja, vaikka meillä täällä pääsääntöisesti rauhallista onkin. Eikä Sulo sitä paitsi salli rumaa kielenkäyttöä tässä taloudessa.
Aivan kelvollista rapsutusta. Näin mummukissana on kuitenkin huolehdittava, että saa myös omaa aikaa ja huomiota.
Kiitos siitä herkkutikuista hyvä täti, mutta nyt minun pitäisi mennä tuonne yläkertaan. Siellä on pörriäistilanne käynnissä.
*Toim. huom. Naukulan uusi kissatarha on upea! En ihmettele yhtään, että sieltä on ajoittain vaikeaa saada kissoja yöksi sisälle. Voisin kuvitella, että sieltä voisi joskus olla vaikeaa saada kissatätejäkään sisälle!
No niin, kiitos Naukulan väki vieraanvaraisuudesta!
Tässä sitten kuitenkin on ne tassut, joita ihminen oli hipelöinyt. Ja kuulemma miltei pökrännyt onnesta… Hertan takatassut ne ovat, ja kuulemma ankaran huiskaleikin jäljiltä aivan nihkeät!
Täällä kotona ei sitten olekaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Ei edes kengurointia tällä kertaa! Ihmisellä on ollut vääränlainen vaate päällä silloin, kun mua olisi kenguruttanut! Voitteko kuvitella! Kotona se ei kyllä osaa yhtään käyttäytyä…
Täällä meidän parvekkeella on näitä ihmisen kasvatuksia taas. Hyvin ne kasvoivat silloin lämpimällä, mutta nyt on ollut hiljaisempaa. Voisin tätä kyllä maistaa, mutta ihmisen mielestä ei ole suotavaa. Onko muka olemassa joku erityinen syy, miksi kissa ei voisi maistaa rucolaa?
Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!
Ai niin, se vielä piti sanoa, että nyt meidän ihminen onnistui saamaan kuvan myös paikallispulusta! Täällä meidän kotikaupungissa! Ja vielä videonkin, mutta tässä on vain kuva. Taidan palata tähän asiaan toisella kerralla.
Paikallispulu
Nyt aurinkoista ja hyvää tulevaa viikkoa kaikille! *purrrRRRRRrrrrurrrrurrrrRRRrrrrrurrrurrr*
Frieden valtakunta 