Kunnes sateenkaari meidät erottaa

Koitti se päivä, jota olen jo pitkään pelännyt. Jouduin eilen tekemään päätöksen ja päästämään Frieden sinne Toiselle Puolelle.

Friedellä oli viimeisen viikon ajan vatsavaivoja. Yleensä se aamuisin ja päivisin oli melko pirteä, miltei (mutta ei aivan) oma itsensä. Illan puoleen se tahtoi mennä vaisummaksi. Välillä se söi hyvinkin, välillä huonosti. Huonoa ruokahalua on kestänyt jo kuukausia. Viimeisen viikon aikana vatsa ei ollut kunnossa. Myös suussa oli joku, joka sitä välillä vaivasi. Kuin olisi ollut hampaankolossa jotakin. Silti vieraampi ihminen ei luultavasti olisi huomannut mitään erilaista, vaan olisi pitänyt Friedeä ihan normaalina kissana.

Iät ja ajat Friedellä oli allergioita ja pissavaivoja. Allergian hoitoon on jo kokeiltu kaikki. Pissatulehdukseen se on syönyt tänä vuonna jo kolme antibioottikuuria.

Kävimme eläinlääkärillä, jossa otettiin verikokeet. Niissä ei ollut mitään erikoista, jotkut arvot olivat koholla, mutta ne olivat seurausta vatsavaivoista, eivät niiden syy. Vatsavaivan eläinlääkäri sanoi olevan ohutsuolessa. Eläinlääkäri epäili syyksi sitä, että jatkuvat antibioottikuurit ovat sekoittaneet Frieden suoliston. Toinen vaihtoehto on se, että allergia lopultakin meni siihen pisteeseen, että ainoa tähän asti toimiva ruoka ei enää toiminutkaan. Suussa Friedellä oli aftan näköinen patti. Eläinlääkäri epäili, että Friede on saattanut esim. puraista poskeensa tms. Se olisi varmasti parantunut, mutta sitä olisi pitänyt puhdistaa. Friede olisi antanut minun puhdistaa suutansa, mutta se olisi stressannut sitä aikalailla.

Mikään näistä yksittäisenä asiana ei ollut riittävä syy, vaan niitä olisin vielä voinut hoitaa. Ainakin olisin voinut odottaa pääsiäisen yli, tai jos tämä olisi tavallinen viikonloppu, olisin varmaankin vielä katsonut. Nyt on kuitenkin neljä päivää pyhiä, eikä klinikka ole auki. Viimeinen sinetti päätökselle oli se, mitä olisi ollut tulossa. Vatsavaivat olisivat johtaneet väistämättä pissatulehdukseen (neljäs tänä vuonna). Sen tietäen yritin ottaa pissanäytteen jo keskiviikkona, mutta en saanut. Vatsajuttu ja nesteenmenetys tekivät sen, että pissiä ei niin vain tullutkaan. Tulehdus olisi hyvinkin saattanut alkaa jo nyt viikonloppuna. Antibioottia en voi aloittaa ilman oman eläinlääkärin lupaa, vaikka sitä minulla olisikin jäänyt edelliseltä kerralta yli.  Lisäksi stressi (se suun puhdistus) on aiempina vuosina aiheuttanut – mitäpä muutakaan kuin – pissavaivoja! Olisin siis joutunut antamaan sille ensiavuksi kipulääkettä. Se taas ärsyttää vatsaa, eikä sitä voi antaa (ainakaan meidän kissoille) ollenkaan, ellei samalla ole syöty kelpo ateria. Lisäksi neljäs antibioottikuuri tänä vuonna, kun kuitenkin nyt ollaan vasta huhtikuun alussa, on kerta kaikkiaan liikaa.

Olen menettänyt toivoni vuosien aikana jo monta kertaa, mutta aina eläinlääkärillä on ollut vielä jotakin kokeilemisen arvoista. Enää ei ollut.

Kun vielä lemmikkimaailmankatsomukseeni kuuluu, että tämän päätöksen aika on mieluummin vähän liian aikaisin kuin vähän liian myöhään, päädyin siihen, että Friedeä ei herätetty. Olen keskustellut sydämeni kanssa tästä asiasta monet kerrat vuosien varrella. Viime perjantaina aika ei olisi vielä ollut.

Se ehti kuitenkin nähdä pihakyyhkyn ja päästä valjaissa meidän pihalle.

Tälle itkulle ei näy loppua. Talo on hiljainen, Friedessä oli luonnetta enemmän kuin meissä muissa yhteensä. Figo ei ymmärrä. Se ei ole koskaan ollut ainoana kissana. Vähän se on vaikuttanut Friedeä etsivänkin. Luulen, että sille otetaan kaveri, kunhan saan itseni suunnilleen koottua.

Keskiviikkoiltana luettiin vielä ennen nukkumaan rupeamista, kuten tapana on. Friede oli aivan vaisu.

Viimeinen kengurukuva, viime perjantailta. Kyllä me kenguroitiin tälläkin viikolla, mutta siitä ei ole kuvia.

Hei hei rakas, ehkä tapaamme sitten, kun aika on. Minulla on sua pohjaton ikävä. Kyyhkytkin kujersivat aamulla lähimetsässä.

Advertisement