Kunnes sateenkaari meidät erottaa

Koitti se päivä, jota olen jo pitkään pelännyt. Jouduin eilen tekemään päätöksen ja päästämään Frieden sinne Toiselle Puolelle.

Friedellä oli viimeisen viikon ajan vatsavaivoja. Yleensä se aamuisin ja päivisin oli melko pirteä, miltei (mutta ei aivan) oma itsensä. Illan puoleen se tahtoi mennä vaisummaksi. Välillä se söi hyvinkin, välillä huonosti. Huonoa ruokahalua on kestänyt jo kuukausia. Viimeisen viikon aikana vatsa ei ollut kunnossa. Myös suussa oli joku, joka sitä välillä vaivasi. Kuin olisi ollut hampaankolossa jotakin. Silti vieraampi ihminen ei luultavasti olisi huomannut mitään erilaista, vaan olisi pitänyt Friedeä ihan normaalina kissana.

Iät ja ajat Friedellä oli allergioita ja pissavaivoja. Allergian hoitoon on jo kokeiltu kaikki. Pissatulehdukseen se on syönyt tänä vuonna jo kolme antibioottikuuria.

Kävimme eläinlääkärillä, jossa otettiin verikokeet. Niissä ei ollut mitään erikoista, jotkut arvot olivat koholla, mutta ne olivat seurausta vatsavaivoista, eivät niiden syy. Vatsavaivan eläinlääkäri sanoi olevan ohutsuolessa. Eläinlääkäri epäili syyksi sitä, että jatkuvat antibioottikuurit ovat sekoittaneet Frieden suoliston. Toinen vaihtoehto on se, että allergia lopultakin meni siihen pisteeseen, että ainoa tähän asti toimiva ruoka ei enää toiminutkaan. Suussa Friedellä oli aftan näköinen patti. Eläinlääkäri epäili, että Friede on saattanut esim. puraista poskeensa tms. Se olisi varmasti parantunut, mutta sitä olisi pitänyt puhdistaa. Friede olisi antanut minun puhdistaa suutansa, mutta se olisi stressannut sitä aikalailla.

Mikään näistä yksittäisenä asiana ei ollut riittävä syy, vaan niitä olisin vielä voinut hoitaa. Ainakin olisin voinut odottaa pääsiäisen yli, tai jos tämä olisi tavallinen viikonloppu, olisin varmaankin vielä katsonut. Nyt on kuitenkin neljä päivää pyhiä, eikä klinikka ole auki. Viimeinen sinetti päätökselle oli se, mitä olisi ollut tulossa. Vatsavaivat olisivat johtaneet väistämättä pissatulehdukseen (neljäs tänä vuonna). Sen tietäen yritin ottaa pissanäytteen jo keskiviikkona, mutta en saanut. Vatsajuttu ja nesteenmenetys tekivät sen, että pissiä ei niin vain tullutkaan. Tulehdus olisi hyvinkin saattanut alkaa jo nyt viikonloppuna. Antibioottia en voi aloittaa ilman oman eläinlääkärin lupaa, vaikka sitä minulla olisikin jäänyt edelliseltä kerralta yli.  Lisäksi stressi (se suun puhdistus) on aiempina vuosina aiheuttanut – mitäpä muutakaan kuin – pissavaivoja! Olisin siis joutunut antamaan sille ensiavuksi kipulääkettä. Se taas ärsyttää vatsaa, eikä sitä voi antaa (ainakaan meidän kissoille) ollenkaan, ellei samalla ole syöty kelpo ateria. Lisäksi neljäs antibioottikuuri tänä vuonna, kun kuitenkin nyt ollaan vasta huhtikuun alussa, on kerta kaikkiaan liikaa.

Olen menettänyt toivoni vuosien aikana jo monta kertaa, mutta aina eläinlääkärillä on ollut vielä jotakin kokeilemisen arvoista. Enää ei ollut.

Kun vielä lemmikkimaailmankatsomukseeni kuuluu, että tämän päätöksen aika on mieluummin vähän liian aikaisin kuin vähän liian myöhään, päädyin siihen, että Friedeä ei herätetty. Olen keskustellut sydämeni kanssa tästä asiasta monet kerrat vuosien varrella. Viime perjantaina aika ei olisi vielä ollut.

Se ehti kuitenkin nähdä pihakyyhkyn ja päästä valjaissa meidän pihalle.

Tälle itkulle ei näy loppua. Talo on hiljainen, Friedessä oli luonnetta enemmän kuin meissä muissa yhteensä. Figo ei ymmärrä. Se ei ole koskaan ollut ainoana kissana. Vähän se on vaikuttanut Friedeä etsivänkin. Luulen, että sille otetaan kaveri, kunhan saan itseni suunnilleen koottua.

Keskiviikkoiltana luettiin vielä ennen nukkumaan rupeamista, kuten tapana on. Friede oli aivan vaisu.

Viimeinen kengurukuva, viime perjantailta. Kyllä me kenguroitiin tälläkin viikolla, mutta siitä ei ole kuvia.

Hei hei rakas, ehkä tapaamme sitten, kun aika on. Minulla on sua pohjaton ikävä. Kyyhkytkin kujersivat aamulla lähimetsässä.

Advertisement

Ulkoilua

Hei kaikki!

Tiiättekö mitä! Olemme ihmisen kanssa päässeet ulkoilemaan. Valjaissa tietysti, koska ei ihmisiä voi päästää luontoon vapaaksi, ei ne siellä pärjää, mutta kumminkin. Nyt minä tiedän, että meillä on pihalla rappuset, joiden alle voi mennä (myös ihminen mahtuu sinne, jos se kumartuu), sitten on kuusia, lunta, jäniksenpapanoita ja välillä tuulta. Ja maassa on siemeniä ja pähkinöitä, ainakin välillä. Se on hyvä, koska ne voivat toimia pulunhoukuttimena. Ei ole vielä näkynyt puluja, vaikka miten tarkasti katsoisi. Tinttejä ja mustarastaita ja harakoita on viime aikoina enimmäkseen näkynyt.

Puluista puheen ollen, tällä viikolla on myös saatu tietää, että kaikki pulut eivät osaakaan lentää! Kiitos Sulo jälleen tästä tiedosta ❤ Tämä oli vallan uutta tietoa. Lentokyvyttömyys tietysti haittaa viestipuluna toimimista huomattavasti, mutta kyllä minä voisin tutkimuspuluksi sellaisenkin ottaa. Pulu se on lentämätönkin pulu! Sillä on silti vielä runsaasti ominaisuuksia, joita olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin. Niin kuin nyt vaikka se, että osaako se uida tai kulkeeko se ihmisen päässä ja onko se ylipäätään paljonkin ihmisen tapainen olento.

Niin tai näin, jatkan ahkerasti puluharrastusta ja toivottavasti joskus tapaan sellaisen.

Täällä meidän pihassa on kuusia. Useita kuusia, joissa voisi hyvinkin olla puluja, koska niissä on muitakin lintuja.

Ei kumminkaan ole puluja, eikä varmaan juuri nyt tulekaan, kun ihminen rompottaa. Johan nyt jokainen seutukunnan pulu pelästyy tuollaista tömistelyä ja kälätystä. Meidän ihminen ei sitten ymmärrä tuon taivaallista pulustuksesta!

Koska ulkona on vielä aika kylmä, pitää muistaa huolehtia lämpimänä pysymisestä. Kengurointi auttaa siihen!

Auringonläikkiäkin on jo muutamia ollut. Ne vasta pitääkin hyödyntää tarkasti!

Sitten toinen juttu. Meidän ihminen kävi yhtenä päivänä tapaamassa Mauria, joka on Sulo Naukulan pikkuvelipuoli. Katsokaa kuinka komea. Ei kumminkaan yhtä komea kuin Sulo, koska Suloa ei kyllä kukaan voita (ainakaan kukaan eurooppalainen, meidän Figo on eri juttu, kun se Figo on oci. Figo on aivan hyvä poika). Oli miten oli, katsokaa vaikka, kyllä Mauri aika komea on, vai mitä?

Mauri. Pinkkitassun Magnus.

Ja sitten Maurilla oli kaverikin. Reiska, joka on cornish rex. Aika vekkulin näköinen ja kuulemma hyvin silkkinen turkiltaan ja verraton seuramies!

Reiska

Ja vielä kolmantena asiana on se, että meidän vierashuoneessa oli tänä viikonloppuna taas vieras! Se on tosin ihan kelpo mieshenkilö, ei tee äkkinäisiä liikkeitä ja on kuulemma aiemmin asunut samaa taloutta ocicatin kanssa, joten ymmärtääkin oletettavasti kissa-asioita. Figokin saattoi jopa olla samalla sohvalla sen kanssa, mikä on jo varsin paljon, vaikka oli siinä paksulti huopaa sentään välissä. Siitä ei ole kuvaa kuitenkaan.

Kaikenlaista on siis tällä viikolla ollut. Ensi viikolle toivomme etenkin auringonläikkiä ja puluja ja kengurointia. Mutta nyt pitää kiireesti mennä syömään iltapalaa, se on myöhässä jo!

Toivottavasti teillä kavereilla on ollut hyvä viikko ja tuleva on vielä parempi! Purrr purrrr purrr, pysykää lämpimänä ja hyödyntäkää mahdolliset aurinkopaikat huolellisesti!

Purrr purrr purr!

Anna, ystävämme

Anna, Ilonan ja Zetorin ihminen, on poissa. Siihen emme ota kantaa missä poissa, se on jokaisen katsannosta kiinni, emmekä nyt keskustele niistä asioista, mutta joka tapauksessa tässä maailmassa olevaisten ulottumattomissa. Asiasta on kerrottu kaikki olennainen mm. Naukulassa, Triolassa ja Saaripalstalla,  joten sen enempää sanottavaa meillä ei ole. Siitä olemme kuitenkin varmoja – Merjan, Tarun ja Sailan tapaan – että jos Anna on vielä jossakin paikassa, niin kissoja siellä on. Hyvin hoidettuja kissoja, koska jos joku asia Annaa raivostutti, niin eläinten huono kohtelu.

Siispä nuku hyvin Anna. Me muut jatkamme täällä olemista ja yritämme tehdä maailmasta paremman paikan eläimistölle. Jos kuulet tämän ja jos Musta, Harmaa ja Peto ovat siinä lähellä, niin voisitko toimittaa pusuja heille? Kiitos.

Menoja ja tuloja

Hei kaikki!

Mun on pitänyt kertoa nämä asiat jo aiemmin, mutta en ole ehtinyt. On ollut kiirettä.

Esimerkiksi on ollut kiire levätä.

Joka tapauksessa viime viikonloppuna meidän ihminen oli lauantain poissa. Ja niin siinä taas kävi kuin ennenkin, aina saa hävetä.

Nimittäin se kävi Naukulassa ja Triolassa. Naukulassa tapasi myös Anan!

Ensimmäinen asia oli jo se, että se tietysti unohti tuliaiset kotiin! Sulon herkkutikut ja kaikki! Minkälainen ihminen lähtee kahta kättä heiluttaen kyläilemään, kysyn vaan? No, se oli se.

Sitten se oli pussannut Suloa ja väittää vielä, ettei ollut kovin märkiä pusuja, kun Sulo ei ravistellut korviansa! Tässä on kaksi eri asiaa: pusu ja höpöhöpöpuheet.

Ja Triolassa se oli leikannut Nilssonin kynnet, vaikka Nilsson ei olisi yhtään tykännyt, eikä ehtinyt, eikä ylipäätään ole hyvien tapojen mukaista räpelöidä kissojen tassuja.

Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joista on puhuttu ennenkin (esimerkiksi kynsien leikkuu).

Anteeksi siis kaikki, olemme kyllä taas keskustelleet uudestaan siitä, miten kissojen kanssa käyttäydytään. Koska kyseessä on ihminen, en voi kuitenkaan luvata, että se jatkossakaan osaisi. Se nimittäin on aika jästipäinen.

Onneksi sekä Naukulassa että Triolassa ollaan vieraanvaraisia ja ymmärtäväisiä. Ja komeita ja kauniita sekä ulkonaisesti että sisäisiltä ominaisuuksilta! Katsokaa vaikka:

Namu Naukula on matriarkka valtakunnassaan. Erityisesti hän haluaa pitää huiskaleikit omissa tassuissaan!

Vaikka kyllä muutkin huiskien päälle ymmärtää. Tässä Hertta näyttää mallia.

Jos punaisen alle on hyvä piilotella huiskaa, niin kyllä sinne kokonainen kissakin mahtuu. Ainakin Noomin kokoinen.

Totiseksi vetää, kun korvissa on vettä pusuista.

Nilsson tyrmistyi aivan aiheellisesti. Kuka ei tyrmistyisi, jos vieras täti tulee ja leikkaa kynnet, mutta ei tuo tuliaisia!

HRH Madame Mimmillä taas on tekemistä hulivili-prinssin kanssa, prinssi Nilsson kun ei ollenkaan noudata minkään valtakunnan soveliaisuussääntöjä varsinkaan suhteessa Kuningattareen.

Börje sen sijaan hoitaa omat tehtävänsä Matzona, Mammanpoikana ja Rauhanturvamöllöttäjänä moitteettomalla tavalla.

Samoin moitteeton käytös on prinsessa Ellillä, joka edustaa mielellään ja käyttäytyy moitteettomasti.

Ajoittain tosin kuninkaallisten elämä on hyvin kiireistä!

No, se siitä. Pyydän anteeksi ihmiseni puolesta. Seuraavalla kerralla joudumme kyllä käymään tietyt asiat vielä tarkemmin läpi ennen kuin se lähtee minnekään, koska kyllä se kuitenkin joskus taas rupeaa kinuamaan lupaa käydä paikoissa.

Mutta sitten on vielä sellaista, että meilläkin on käynyt ihmisiä. Viime sunnuntaina kävi kaksi ihmistä (H ja T) ja tänä perjantaina tuli myös kaksi (K ja A) ja ne olivat oikein yötä! Hyviä vieraita. Kehuivat kuinka kauniita me ollaan ja muuta. Se tämän viikonloppuinen naisihminen ihasteli erityisesti Figon silmien vihreää väriä ja sitä kuinka me pesemme kasvot (omat ja toisen) heti ruokailun päätteeksi. Ymmärtäväisiä ihmisiä siis!

Tässä on vanha kuva Figosta, jossa näkyy silmien vihreys. Tosin ne ovat ehkä hieman tummemman vihreät luonnossa kuin tuossa kuvassa, mutta vihreät joka tapauksessa.

Ne viime sunnuntaina käyneet ihmiset toi tällaisen kukan, jossa on hyvä suutuntuma. Siten meidän ihminen nosti sen liian ylös. Huoh…

Paheksun moniakin asioita, joita meidän ihminen tekee, mutta on se hyvä kengurointimielessä kuitenkin.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille! Pysykää terveinä ja lämpiminä ja pitäkää huolta toisistanne!

PurrrRRRRrrRRRRR purRRrrRRRrrrRRRRrrrrRRR

Vaivat ja hoidot (ihminen selostaa)

Seuraa ihmisen sepustusta, josta en ole ihan varma pitäisikö se julkaista vai ei.

Friedellä on taas pissatulehdus. Juuri sai ensimmäisen annoksen antibioottia. Tämä on kolmas kuuri tänä vuonna. Edellinen oli huhtikuun lopussa. Pitemmälle taaksepäin katsoessa näitä vaikuttaisi tulevan yhä tiheämpään. Lisäksi on iho-ongelmat.

Kokonaisuutena tilanne näyttää olevan se, että

1. Friede saa normaalisti kortisonia 1/2 tabl. joka toinen päivä iho-ongelmiin. Annoksen pitäisi olla suurempi. Isompi kortisoniannos ei ole mahdollinen, koska pissavaivoihin on annettava ensiavuksi kipulääkettä, eikä kortisonia ja kipulääkettä voi antaa samana päivänä. Isompaa kortisoniannosta ei myöskään voi jättää yhtäkkiä pois.
2. Kortisoni laskee vastustuskykyä ja altistaa tulehduksille
3. Jollekin muulle kissalle voitaisiin tässä kohdin kokeilla jatkuvaa antibioottia. Frieden bakteerikanta on niin resistentti antibiooteille, ja se niin allerginen ”kaikelle”, että tiedossa on yksi laajakirjoinen antibiootti, joka sillä vielä toimii ja joka ei tähän mennessä (!!) ole aiheuttanut sille sivuvaikutuksia
4. Yhteensä kohdat 2 ja 3 johtaisi siihen, että ensin alennetaan vastustuskykyä ja altistetaan tulehduksille (kortisoni) ja sitten hoidettaisiin tulehduksia (jatkuva antibiootti). Samalla tuotettaisiin bakteerikantaa, johon ei tehoa mikään
5. Tuo mainittu ainoa tähän mennessä toiminut antibiootti poistuu markkinoilta.

Siispä voimme päätellä mihin tämä johtaa, ellei tapahdu ihme ja tulehdukset poistu ikuisiksi ajoiksi tästä taloudesta.

Mitään dramaattista ei ole – ainakaan toivottavasti! – tapahtumassa juuri nyt ja voi hyvin olla, ettei mitään dramaattista tapahdu vielä pitkiin aikoihin. Joka tapauksessa toivottavasti ei vielä kuukausiin. Realisti täytyy kuitenkin olla.

Tämä teksti on tässä lähinnä siksi, että itselle hahmottuu asiat toisella tavalla silmillä nähtynä kuin pään sisältä katsoen. Ja voihan joku teistä vaikka haluta tietääkin, tähän mennessä kun täällä ei kokonaistilannetta kauheasti ole selostettu. On vain kerrottu, että silloin tällöin otetaan näytteitä ja toisinaan käytetään paitaa, kun iho kutisee. Kolmanneksi multa aina väliin kysytään, että mikä noiden terveystilanne on. Frieden osalta se siis on tuollainen, on ollut jo pitemmän aikaa.

Lopuksi kuva puhukoon puolestaan.

Friede ei ole saanut kortisonia suun kautta – nyt siis oikeaksi todistetun – tulehdusepäilyn takia. Siksi se kutisee enemmän ja on jouduttu käyttämään paikallishoitona voidetta. Siitä seuraa paidan käyttämistä. Figo rokotettiin keskiviikkona, jolloin ei voida ainakaan pariin viikkoon antaa kortisonia (Figo saa normaalisti myös 1/2 tabl. joka toinen päivä). Figolla kortisonin puute aiheuttaa huonoja varpaita, paikallishoitoa ja sukankäyttöä.

Ei kuitenkaan vaikuta synkkyyteen ja murehdintaan! Murehdimme sitten, kun siihen on enempi aihetta.

Mainiota viikon jatkoa, terveitä ja iloisia aikoja kaikille täältä vanutikkujen, lääkepakkausten, sukkien ja paitojen keskeltä!

Henna

PS. Vakuuttakaa lemmikkinne!

Kesän alku ja ihmisen valtiovierailu

Hei kaikki

Tällä viikolla on alkanut kesä. Oikeastaan kahdellakin tavalla: ensiksikin on ollut lämmin ja toiseksi meidän ihmisella alkoi loma. Se loma kuulemma kestää aika pitkään, koska se alkaa käymään Töissä eri paikassa kuin tähän asti. Lämpimien aikojen kestosta ei tiedetä, mutta ainakaan tänään ei ole niin lämmin kuin muutamina edeltävinä päivinä.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan aloitetaan maanantaista. Meidän ihminen nimittäin oli taas siellä H-paikassa, ja samalla kävi valtiovierailulla. Siellä H-paikassa tai sen lähettyvillä on nimittäin Mustin ja Ransun kaupunkiresidenssi, joissa he toisinaan saattavat ottaa vastaan valtiovierailijoita. Nyt ottivat vastaan meidän ihmisen.

Vastaanottomanuli

Vastaanottopantteri, joka on myös mm. puutarhapantteri. Koska pantterit ovat sopeutuvaisia, puutarhapantteri mukautuu myös parvekepantteriksi tarvittaessa. Ainoastaan automatkustus ei sovellu panttereille, koska panttereita ei saa sulkea häkkeihin. Häkkeihin ei kylläkään saa sulkea myöskään leijonia, tiikereitä, leopardeja eikä muita kissapetoja liioin.

Manulin tassut, joita ihmisen tietysti oli pitänyt hipsutella. Kuinkas muutenkaan. Huoh.

Onneksi ihminen oli myös ymmärtänyt silittää, rapsuttaa ja heiluttaa huiskaa. Joskus silläkin välähtää. Kiitos Musti, Ransu ja Saila vieraanvaraisuudesta!

Sitten se kesäasia. Lämmintä on ollut. Siinä on se huono puoli, että helteellä ukkostaa herkästi. Muuten lämpö on aivan sopivaa kissoille.

Miten niin onko meillä kylmä? Ei ollenkaan, vaan aivan sopiva, kiitos kysymästä. Jaa että tässä auringonpaisteessa on varmasti ainakin 45 lämmintä ja mun takapuolen alla on tulikuuma ovipelti? Siitä huolimatta tässä on aivan hyvä, kiitos kysymästä.

Keskiviikkona oli vielä jonkinlainen kengurusää. Sen jälkeen on ollut vähän hankala kenguroida, kun ihmisellä on ollut vähänlaisesti vaatetta päällä täällä kotona.

Eikä sitten muuta tällä kertaa. Hyvää sunnuntain jatkoa ja tulevaa viikkoa kaikille ❤

*purrrRRRrrrRRrrrrRRrrRRRrrrrRrRRRRRRrrrrRR*

Ihmisen valtiovierailu

Hyvää sunnuntaita!

Tällä viikolla – maanantaina tarkalleen sanoen – meidän ihminen on kuulkaa tehnyt valtiovierailun! Eikä siinä vielä kaikki, tällä kertaa on ollut liikkeellä sellaistakin tietoa, että se poikkeuksellisesti ei olisi kovin paljon pussaillut sellaisia kissoja, jotka eivät pussailusta niin perusta, olisi heiluttanut huiskaa ja – erityisesti pankaa merkille tämä! – oli tarjoillut Sulo Naukulalle herkkutikkua (minä itse valitsin Sulolle lähetettävät herkkutikut. Puskin naamalla sopivia.)! Tassujen hipelöinnistä se ei ole päässyt, mutta tuossa on jo kuitenkin kolme edistysaskelta. Tassuasiat voidaan ottaa seuraavaksi opetusteemaksi. Onneksi tämä valtiovierailu oli Naukulaan, jossa jo tiedetään meidän ihminen.

Nyt annan asianosaisten itse selvittää!

Mutta voi hiirenhännät sentään! Täti hyvä, nyt meillä soi ovikello ja siinä sinä seisot ottamassa kuvia, vaikka minun pitäisi kiirehtiä ovelle!

Täti hyvä, nyt sinä jätit mun häntäni pois kuvasta, vaikka minulla on niin kaunis ja pitkä häntä!

Mummukissana olemiseen kuuluu lapsenlapsen vahtimista jonkin verran. Se on kyllä aivan mukavaa. Ja tämä meidän uusi ulkotarha* on oikein viihtyisä ja hyvä isommille ja pienemmille kissoille. On nuorisonkin turvallista touhuta.

On aivan hyvä, että Namu vahtii tuota minun tytärtäni. Sen kasvatus vaatii joskus painaviakin sanoja, vaikka meillä täällä pääsääntöisesti rauhallista onkin. Eikä Sulo sitä paitsi salli rumaa kielenkäyttöä tässä taloudessa.

Aivan kelvollista rapsutusta. Näin mummukissana on kuitenkin huolehdittava, että saa myös omaa aikaa ja huomiota.

Kiitos siitä herkkutikuista hyvä täti, mutta nyt minun pitäisi mennä tuonne yläkertaan. Siellä on pörriäistilanne käynnissä.

*Toim. huom. Naukulan uusi kissatarha on upea! En ihmettele yhtään, että sieltä on ajoittain vaikeaa saada kissoja yöksi sisälle. Voisin kuvitella, että sieltä voisi joskus olla vaikeaa saada kissatätejäkään sisälle!

No niin, kiitos Naukulan väki vieraanvaraisuudesta!

Tässä sitten kuitenkin on ne tassut, joita ihminen oli hipelöinyt. Ja kuulemma miltei pökrännyt onnesta… Hertan takatassut ne ovat, ja kuulemma ankaran huiskaleikin jäljiltä aivan nihkeät!

Täällä kotona ei sitten olekaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Ei edes kengurointia tällä kertaa! Ihmisellä on ollut vääränlainen vaate päällä silloin, kun mua olisi kenguruttanut! Voitteko kuvitella! Kotona se ei kyllä osaa yhtään käyttäytyä…

Täällä meidän parvekkeella on näitä ihmisen kasvatuksia taas. Hyvin ne kasvoivat silloin lämpimällä, mutta nyt on ollut hiljaisempaa. Voisin tätä kyllä maistaa, mutta ihmisen mielestä ei ole suotavaa. Onko muka olemassa joku erityinen syy, miksi kissa ei voisi maistaa rucolaa?

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Ai niin, se vielä piti sanoa, että nyt meidän ihminen onnistui saamaan kuvan myös paikallispulusta! Täällä meidän kotikaupungissa! Ja vielä videonkin, mutta tässä on vain kuva. Taidan palata tähän asiaan toisella kerralla.

Paikallispulu

Nyt aurinkoista ja hyvää tulevaa viikkoa kaikille! *purrrRRRRRrrrrurrrrurrrrRRRrrrrrurrrurrr*

Huono maanantai!

Hei kaikki!

Tämä viikko se alkoi ihan kelvottomasti. Erittäin huono maanantai!

Ihminen, sinä olet ihan rotta. Jättiläisrotta. Rottien rotta!

Meidät siis vietiin eläinlääkärille. Ensiksi katsottiin Figo. Siltä otettiin vertakin! Figo-parkaa kauheasti jännitti, mutta se on niin kiltti, ettei se sano mitään. Sitten sille laitettiin sellainen tuppo jalkaa siihen verenottopaikalle. Musta side oli ja siinä oli luurangonpään kuvia. Ihminen sanoi, että aika pähee laastari.

Multa ei otettu verta, koska en suostu. En. Sen sijaan mua kuunneltiin (murisin) ja vähän tunnusteltiin. Mutta sitten! Eläinlääkäri kysyi, että voisiko nähdä mun kutisevia kohtia. Ihminen otti mut muitta mutkitta syliin, istui tuolille ja käänsi mut sylissään vatsapuoli ylöspäin! Sitten se näytti, että tossa kyljessä on paraneva, tuossa reidessä on uusi, kainalossa on tuo ollut jo pitempään, vatsassa on uusi ja tuo kyljessä on kanssa aika paha ja niin edespäin. Kauhean monta paikkaa näytti ja eläinlääkäri sanoi myös, että niitä on aika paljon nyt. Olisi halunnut lisätä mun kortisoniannostakin, mutta se ei nyt onnistunut. Nimittäin tiistaina sitten multa varastettiin pissiä taas. Se tutkittiin ja kävi ilmi, että mulla on taas tulehdus (toim. huom. mitäs minä sanoin, ja kysyin jo silloin hoitajalta, joka ilmoitti viljelyn olevan puhdas, että mitenkäs se on mahdollista…)! Nyt mulla on sitten antibioottikuuri ja pissiä varastetaan taas ensi viikolla ja sitä seuraavallakin.

Ja sitten arvatkaa mitä! Meidän ihminen on todella omituinen jopa ihmisten mittapuilla. Kas kun meidän Oma Eläinlääkäri lähti tuossa pari vuotta sitten pois ja on sen jälkeen ollut täällä vain loma-aikoina. Esimerkiksi nyt meidät tutki tämä Oma Eläinlääkäri. Meidän ihminen meni ihan pois tolaltaan silloin kun se kuuli, että Oma Eläinlääkäri on lähdössä. Nyt Oma Eläinlääkäri sanoi, että kesän hän on taas täällä ja vuoden päästä tulee takaisin kokonaan! Meidän ihminen riemastui niin, että miltei alkoi hihkumaan (olisi varmaan alkanutkin, mutta ei se voinut, ettei minä ja Figo hermostuta enempää). Että voi ihminen saada riemua oudoista asioista, sen vaan sanon…

No se siitä, toivottavasti meidän ei tarvitse lähiaikoina mennä taas eläinlääkärille. Pissivarkaudet vielä kestää, kun ne tehdään kotona. Kesällä kyllä pitää mennä taas, kun kuulemma pitää rokottaa… Huolehtisi omat rokotuksensa vaan!

Muuten ei ole tapahtunut erityisiä. Tuo maanantaista toipuminen on vaatinut aikalailla lepäämistä!

Mutta ei nämä kuljetuskopat itsessään pahoja ole, kunhan ovi ei ole kiinni ja pysytään kotona

Onneksi välillä on paistanut aurinkokin. Alkuviikosta ei kyllä paistanut yhtään, vaan tuli lunta vaikka miten paljon! Ihminen oli pahalla päällä tiistaina sen takia.

Kengurointi auttaa kyllä moneen, satoi tai paistoi

Nämä ovat Figon tassut. Oikein somat tassut, ja nyt taas oikein hyvässä kunnossakin!

Hyvää ja keväistä tulevaa viikkoa kaikille! Ensi viikolla on se Päästäinen taas, silloin voi kuulemma nähdä tätejä lentämässä luudalla, jos katsoo tarkasti yöaikaan. Olkaa tarkkana, mutta älkää silti liiallisesti rasittako itseänne tätivartiossa!

PurrrRRRrrrRRRRrrrrRRRrrrrRRrr kaverit ❤

Tunteita ja tuoksuja

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Tällä viikolla on ollut aistiärsykkeitä, jotka tosin eivät ole ärsyttäneet ollenkaan. Mukavia ovat olleet. Hyvin mukavia.

Ensinnäkin ihminen oli poissa kotoa taas, siellä H-paikassa, ja tässä sen paidassa on nyt selvästi vieraita tuoksuja.

Kyllä se on niin. Meidän ihminen on tavannut kissoja!

Moi, olen Noomi ja me on kyllä tavattu aiemminkin. Viimeksi syksyllä, kun mun lapset oli pieniä. Voisitko nyt vaan heiluttaa sitä huiskaa, että päästäisiin asiaan?

Terve, olen Hertta. En ole varma ollaanko tavattu aiemmin. Ehkä silloin kun olin pieni enkä muista. Mutta nyt sitä huiskaa pitäisi heiluttaa, ei tässä ole koko päivää aikaa!

Ja Sulo, niin tavattoman komea Sulo, mun virtuaali-<3-ystävä ja pulututkija-agentti parhainta laatua! *purrrrrrr* Sulo ❤ Valitsin herkkutikut Sulolle ihan itse. Ihminen laittoi ne saataville ja tassulla viittasin, mitä pitää toimittaa.

Herkkutikkutarjoilu yhdistää kissoja, vaikka ei Naukulassa kyllä kissojen välillä mitään eripuraa olekaan tietenkään. Naukula on kissojen huvikumpu. Saisi ottaa mallia tuo meidän ihminen.

Tosiaan, ensiksi se kävi Naukulassa. Sitten ne olivat Naukulan Mamman kanssa menneet toiseenkin paikkaan!

Arvatkaa kenen tassut

Aivan! Nilssonin! Triolan Nilssonin!

Triolassa on myös Elli

Mimmi

Ja Börje, joka on osa-aikainen Matzo, osa-aikainen rauhanturvamöllöttäjä ja osa-aikainen mammanpoika

Kiitos sekä Naukulaan että Triolaan, kun otitte meidän ihmisen vastaan! Naukulaan kiitos myös tosi hauskoista tuliaisista, joista ei kyllä ole kuvaa. Ovat joka tapauksessa olleet käytössä: palloa on pelattu ja piippurassia ja pilliä myös! *purrrrRRRRrrrRRRR*

Sitten kotioloissakin on ollut tunteita. On nimittäin ihan selvästi tuntunut keväältä:

Aurinko tuntuu lämmittävän mukavasti

Ja kenguroinnin tarvetta on tuntunut oikein paljon!

Ja kaiken huipuksi ihminen on tuntunut tarvitsevan työnohjausta. Kokeilin tuossa hetken jättää työnohjaus vähemmälle ja antaa sille enemmän vastuuta itselleen. Joskus pitää ihmiseenkin luottaa. Ei ehkä olisi kannattanut, nyt luultavasti vaaditaan taas tiiviimpää ohjausta jonkin aikaa.

Sellaista siis meillä tällä kerralla! Toivottavasti teilläkin on ollut keväistä ja mukavaa, ja toivottavasti sama jatkuu ensi viikollakin. *purrRRRRrrRRRRRrrrrrRRRRrrrrrRRRRR* kaverit, me ❤ te!

PS. Meillä on huomenna eläinlääkärin tarkastus, sekä Figolla että mulla… PAH!

Nimi on enne?

Hei taas kaikille

Nyt kun ei oikein muuta asiaa ole, niin tehdään tällainen nimipeli. Ilona ja Zetor ja Hupsut teki sen jo puoli ikuisuutta sitten.

Eli mitkä meidän nimet olisi, jos ne olisi:

• palvelijan lempibändin (jäsenten?) tai -artistin mukaan
  • Mulla on silleen helppo, että mulla on nimikkokappale. Ei kyllä ihmisen ylimmäinen lempibändi, mutta kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tietysti Queen. Figo olisi vaikeampi, mutta keksittiin me sillekin sopiva. Figo olisi Luotettu Mies. Yleisesti ottaen meidän ihmisen lempibändien nimet ei kyllä sovellu kissan nimiksi lainkaan, sen vaan sanon…
• palvelijan lempijuomien mukaan
  • Noku meidän ihminen juo oikeastaan vain kahta asiaa: vettä ja teetä. Vesi on hienoilla kielillä Aqua. Siispä Figo on Aqua, koska vesi on (joskus) sinistä ja Figo on sininen. Tee taas kirjoitetaan ulkomaan kielellä Tea, joka on kuulemma tytön nimi myös, niin että minä olisin sitten Tea.
• palvelijan lempikarkkien mukaan
  • No tämäkin on helppo. Figo olisi Sininen, koska sininen, ja Fazerin sinistä ja sen johdannaisia meidän ihminen syö runsaasti. Minä voisin olla vaikka Geisha.
• palvelijan lempisäveltäjän mukaan
  • no tähän ei kyllä osata sanoa mitään! Säveltäjistä tiedetään niin kauhean vähän.
• palvelijan lempisatuhahmon mukaan
  • Tässä taas on runsaudenpulaa. Se tiedetään, että nimien täytyy olla sen Tolkienin tarinoista, kun niitä meidän ihminen rakastaa niin kovasti. Hahmo voisi olla mikä vain hyvien puolelta, koska melkein jokainen niistä on vuorollaan meidän ihmisen suosikki. Minä voisin olla Eowyn tai Galadriel. Molemmat ovat vaaleita ja luonnekin sopii: Galadriel on haltia, joka ei aina toiminut muiden mielen mukaan ja aiheutti välillä pahennustakin, ja Eowyn taas ei ollenkaan suostunut jäämään pois kaikesta jännittävästä ja teki oman mielensä mukaan. Valitsen kuitenkin Eowynin, koska Eowyn ratsasti hevosella ja hevoset tuoksuu hyvältä.
  • Figo taas on luonteeltaan rauhaa rakastava ja hiljainen, ja mielellään häipyy näkyvistä, jos ihmisiä lähestyy. Mieluiten Figo on omassa kolossaan, nauttii säännölliset ateriat ja välttää seikkailuja. Tarpeen tullen se on kuitenkin ihmeen rohkea ja sitkeä, ja jos se jotakin on päättänyt, ei sille tule mieleenkään, ettei se onnistuisi. Figo myös osaa ja ymmärtää paljon enemmän kuin äkkiä luulisi. Aivan selvästi Sam Gamgee!
• palvelijan lempivärin mukaan
  • Figo, sininen. Perustelut on kerrottu aiemmin kahteenkin kertaan.
  • Minä taas olen sitten musta. Olen toki geneettisesti musta kissa (niin kuin on Figokin, ja kaikki hopean väriset ja siniset kissat). Ja mun täplät on mustat.

 

Huoh, näitä ihmisen juttuja taas, anna mun kaikki kestää…

Ja nyt kun tämän kerran suostuttiin tuollaiseen hullutukseen ihmisen mieliksi, tehdään ihmisestä samat, paitsi mun ja Figon suosikkien mukaan ja jokseenkin sovellettuna:

• Lempibändeistä ei tiedetä, kun ollaan kissoja. Siispä otetaan lempiäänne! Mun mielestä ihminen on voimakas ”WÄÄÄÄÄÄÄ” taikka ruoka-aikana heikko ja särisevähkö ”määäh”, koska sillä tavalla minä sille sanon useimmin. Figon mielestä ihminen on ”miiuu” tai ”mauuu”
• Lempijuoma. Vesi tietysti, kun ei me muuta juoda!
• Lempikarkki. Nyt täytyy valita sellainen herkku, jota me ei enää nykyään saada syödä, mutta joka olisi tosi hyvää. KANA! Figon mielestä voisi olla myös sei.
• Lempisäveltää ei tiedetä.
• Lempisatuhahmo. Satuhahmoja ei tiedetä, mutta ihminen on varmana SE tai yksi NIISTÄ!
• Lempiväri. Tähän täytyy nyt sanoa joko hopea tai sininen, koska ne on niin hyviä värejä.

 

Kaikkea noiden ihmisten kanssa tuleekin vastaan, huoh.

Hyvää ja rauhallista tulevaa viikkoa kaikille! Toivottavasti teidän ihmiset ei saa päähänsä hullutuksia! *purrrRRRRrrRRRRrrRRRrrrrRRRr*