Frieden valtakunta

heinäkuu 23, 2017

Tarvitaan pyöröovi

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 3:13 pm

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Tällä viikolla meillä on tultu ja menty niin, että pyöröovi pitäisi asentaa. Nimittäin kävi niin, että ensiksi tiistaina kävi pikaisesti kaksi ihmistä. Olivat vain vähän aikaa. Figo oli vaatekaapissa, mutta minä näyttäydyin. Keskiviikkona ei käynyt kukaan, vaikka alun perin piti käydä ihmisenpoikasen vanhempineen. Eikä torstainakaan käynyt kukaan. Miesihminen (meidän oma siis) tuli kotiin, mutta se ei ole poikkeuksellista.

Mutta sitten perjantaina alkoi tapahtua! Ensin tuli miesihmisen kaveri. Sitten hakivat toisen vielä yhden vieraan miesihmisen meille. Sitten miesihmiset lähtivät. Mutta sitten – tämä vaatii tarkempaa käsittelyä – lähti H:kin ja hetken päästä tuli takaisin ja sillä oli mukanaan Kissahenkilö! Figo oli saunassa, mutta kävi kyllä pikaisesti katsomassa, kun erikseen namien kanssa pyydettiin. Nimittäin siinä oli sellainen onneton ajoitus, että samaan aikaan ulkona oli vähän Ukkosta ja näkyi joitakin Salamoita. Ei tykkää meidän Figo sellaisista. Muakin vähän huolestutti, vaikka se ukkonen ei ollut paha. Eikä vieraskaan tietenkään paha ollut. Silitteli ja kehui ja puhui mukavalla äänellä. Oikein ensiluokkainen vieras! Ja toi vieläpä herkkuja, joita ehkä minäkin voin syödä! Ajatelkaa, se se vasta on! Ei ole herkkuja aikoihin mulle ollutkaan, kun kutisen niin monesta asiasta. Ja toi se herkkuja myös H:lle ja uudet villasukat myös. Ne on H:lle, paitsi arvatenkin vähän myös Figolle.

No mutta sitten se kiva vieras lähti. Oli mukava kun kävit (vaikka taisin vähän sähähtää, mutta se oli vahinko)! Tule toistekin ja kerro terkkuja Leolle, Jaakolle ja Karrkille! Sen jälkeen alkoi ohjelmanumero, jossa ei näin kissan näkökulmasta ole mitään vikaa. Ukkonenkin oli jo mennyt ohi.

Ryhdyttiin levittämään petivaatteita lattialle

Figokin osallistui.

Näitä petivaatteita voisi minun mielestäni olla vaikka aina tässä lattialla. Vähän vaihtelevasti erilaisia, niin ei kävisi tylsäksi.

Ja sen jälkeen ruvettiin rauhoittumaan.

Levättiin ja ihminen tuijotti paperinippuaan

Ja vähän iltakenguroitiin.

Sitten mentiin nukkumaan. Melkein aamulla ne miesihmiset taas tuli! Sitten ne makasivat tuossa lattialla! Sitä on kyllä sattunut ennenkin, että meidän lattialla makaa ihminen, mutta ei aika pitkään aikaan. Se hyvä puoli, että ainakaan lattialla makaava ihminen ei ole välittömästi vaarallinen kissalle. Ei nuo kyllä vaarallisia muutenkaan olleet, ihan rauhallisia ihmisiä. Ja niillä vieraillakin miesihmisillä on kuulemma kissakokemusta.

Lauantaina oli vähän rauhallisempi päivä, H lähti sellaiseen Lagottonäyttelyyn, jossa se tapasi mm. Lumon. Ja muita koiria. Me oltiin Figon kanssa kotona ja levättiin.

Sitten taas H tuli ja miesihmiset meni. Loppupäivä meni normaalisti. Ja tällä kertaa ne miesihmisetkin tulivat takaisin niin, että oltiin vielä hereillä.

Tänään aamupäivällä kaikki miesihmiset lähtivät pois, ja ollaan kotona H:n kanssa. Onkin kuulkaa ollut kovasti nukkumista!

Aivan on pitänyt nukkua niin, että viikset on vipattaneet!

Ajateltiin myös jatkaa tätä nukkumista vielä loppuiltakin. Ehkä jopa jopa useampia päiviä, tämä vaatii ehkä pitkää palautumisaikaa. H:lla on lomaa vielä ensi viikko, ja nyt ei kuulemma ole tavallisuudesta poikkeavaa tulemista eikä menemistä meillä. Tuossa tosin olikin jo enemmän vieraita ihmisiä kuin normaalisti koko vuonna (ehkä jopa kahtena vuonna!), niin että ei kai sitä nyt enää voikaan olla?

Mutta nyt pitää mennä jatkamaan lepäämistä! Kiitos vielä käynnistä P, ja toivottavasti kotimatka meni hyvin! Saa tulla toistekin! *purrrrrr*

Hyvää ja rauhallista tulevaa viikkoa kaikille kavereille, muistakaa levätä tarpeeksi!

*purrrRRRrrrRRRRrrrRRRrrr*

maaliskuu 26, 2017

Huomio huomio, on tapahtunut suuria!

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 4:44 pm

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Tällä viikolla on tapahtunut suuria asioita. Meidän ihminen oli poissa yötä. SE ei ole suurta eikä ihmeellistä, sillä oli taas sellainen Työmatka. Tavallisesti se aina motkottaa, että kun pitää lähteä (niissä on hyvää kuulemma vaan se, että pääsee T:n luo). Tällä kertaa sillä oli toinenkin hyvä juttu. Nimittäin katsokaa kaikki! Meidän ihminen on käynyt Naukulassa! On käynyt tapaamassa mun platonista ❤ -ystävää Suloa! Ja sille oli laulettu Täplämassulaulu ja kaikki! Se oli kyllä pussannut Suloa, vaikka Sulo ei oikein tykkää ja Sulon pitää sitten ravistaa päätänsä, mutta koska Sulo on myös diplomaatti, se keksi sellaisen nerokkaan pusuvälitysjutun. Että kun meidän ihminen on pussannut mua ja sitten Suloa myös, niin oikeastaan se tarkoittaa, että me on pussattu Sulon kanssa. Ajatella että voi pussata ilman reviirien sekoittumista ja matkustelua! Miten nerokasta! Mutta nyt kuvia.

”Hei täti, mä olen Sulo. Tervetuloa Naukulaan.”

”Mulla on kyllä häntäkin. Ihan tiedoksi vaan.”

”Tästä mennään meidän ulkotarhaan. Sinne pääsee kun avataan ikkuna. Mutta täti hyvä, mikset sinä ota kissojen häntiä kuviin mukaan?”

”Näitä portaita mennään Naukulan kirjastoon, makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen. Jos laitan tän hännän tähän portaalle, niin mahtuuko se sitten kuvaan?”

Noomilla taas on häntää oikein pitkälti! Miltei yhtä pitkälti kuin koko muuta kissaa.

Noomi osaa jo paljon kissa-asioita, vaikka on vielä pieni. Se tietää mm. että paperipussit on kissoja varten. Ja se osaa opettaa leikkimistä.

Noomin pinkkitassut

Namulla oli muut asiat mielessä. Se lauloi Punatabbyn tangoa ihan itse!

Namun tassu. Luultavasti.

Sitten nämä! Sulon komeat tassut!

”Hei hei täti, kiva kun kävit! Vie Friedelle terkkuja. Pusujen määrää voisi silti rajoittaa, jos saa pyytää.”

Niin. Kyllä se toi terveisiä Naukulasta. Tuollaisen lelun ja majan. Katsokaa taas!

Tuollainen sulkahuiskalelu. Tosi hyvä. Tuossa se on Figolla, mutta minä sen otin omaksi kyllä. Sitä vaan mietin, että kun se on Sulolta, niin onkohan siinä pulunsulkia?

Sitten tämä maja. Tosi hyvä väijytysten järjestämiseen. Ihmistä oli varoitettu, että avattaessa paketista se pomppaa. Ei ihminen sitä ymmärtänyt. Pomppasi se, mutta ei osunut sentään kissoihin. Tai mihinkään.

Tää on niin hyvä. Figokin tykkää. Ja ihminen sanoi, että näyttää hauskalta, kun tuolta kattoreiästä pistää esiin kissanpää.

Ihminen, laitoithan jo sen mun saneleman viestin Sulolle, jossa pyysin anteeksi liiallista pussailua?

Sellaista tällä kertaa. Juuri nyt ei muuta. Tai se vielä, että ottiko teidän muidenkin ihmiset taas kellot alas seiniltä ja laittoivat heti takaisin? Meillä otti. Ihme harrastus.

Vielä kenguru lopuksi.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Pitäkää huolta toisistanne!

maaliskuu 19, 2017

Error

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 8:30 am

Hei kaikki ja hyvää sunnuntaita!

Pari juttua on tälläkin viikolla kerrottavana. Ensinnäkin me kuitenkin päätettiin antaa meidän ihmiselle sellainen sertifikaatti, kun te viime sunnuntaina sitä sille vaaditte. Vaikka se onkin mun ja Figon valitsema, niin ihminen kyllä maksoi sen itse, koska ei ne Little Bit design -kaupassa varmaankaan hyväksy maksuksi kissoilla olevia asioita, vaikka antaisin rakkaimman hämähäkkini.

Ihmisen sertifikaatti. Kansainvälinenkin se on, koska kirjoitus on vieraalla kielellä.

Sopiva ja mieleinen ihmiselle.

Se osoittautuikin kuvaavammaksi kuin oltiin ajateltukaan. Nimittäin keskiviikkona oli kummallisista kummallisin päivä! H:n puhelin klinkutti omituista säveltä keskellä yötä (toim. huom. herätysääni). Puoli kolmelta! Sitten se nousi, vaikka mua ja Figoa olisi kauheasti vielä nukuttanut. Mentiin kuitenkin katsomaan, koska ajateltiin, että jos sitä vähän välipalaa saisi nyt kun kerran on herätty. Ei saatu! Ihminen lähti pois, eikä antanut ruokaa ollenkaan! Jo huoletti, että miten tässä nyt kissa selviää. Niinpä mentiin takaisin nukkumaan. Miesihminen antoi sitten ruokaa, kunhan heräsi, joten ihan hyvin siitä selvittiin. H:lla oli joku Työmatka, ja se oli Oulussa. Tuli vasta illalla kotiin. Onneksi meillä on tuo miesihminen, muutenhan tästä ei tulisi mitään.

Sen jälkeen H on kuitenkin käyttäytynyt kohtuullisesti. Torstaina oli aika ison osan päivästä kotona ja perjantaina sellaisella Etäpäivällä.

Kevät ei ole oikein edistynyt tällä viikolla, mutta se sentään ei ole meidän ihmisen vika. Onneksi meillä on se tähtipeitto, sen alla on hyvä myös huonolla säällä!

Täällä tähtipeiton alla on hyvä. Emme ole Figon kanssa juuri nyt tavattavissa. Jos on asiaa, jätä viesti, niin voidaan palata asiaan myöhemmin. Paitsi jos asia koskee ruokaa, sitten ollaan tavattavissa nytkin.

Ihmisen päällä on hyvä. Kuten sanottu, se on paikoitellen pehmeä. Ja melko lämminkin, vaikkei niin lämmin kuin kissa.

Sopivin unikaveri kissalle (ja varmasti ihmisellekin) on silti kissa.

Toisinaan ihmistä voi käyttää lepoalustana luovilla tavoilla. Figo näyttää mallia.

Jos vielä palataan vähäsen siihen viime viikkoiseen arviointiin, niin tässä on nyt esimerkki siitä, millainen häntä on hyvä. Ihmisellä ei tosiaan ole häntää, ja se on kyllä puute. Häntä on hyvä viestintäväline ja tasapainottaja. Jos ihmisillä olisi häntä, ne varmastikin osaisivat monta asiaa paremmin.

Tässä taas on tassut. Mun tassut. Etu tassu ja kaksi takatassua. Paljon sirommat ja sievemmät kuin ihmisten. Hyvin kätevät myös monella tavalla.

Sellaista tällä kerralla. Kuinka teidän muiden viikot on menneet?

Oikein hyvää ja keväistä tulevaa viikkoa kaikille kavereille!  Pitäkää huolta toisistanne! *purrrrrrr*

maaliskuu 12, 2017

Arvostelua

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 1:05 pm

Friede: Hei Figo, kun meillä on aika tapahtumatonta täällä, sain idean.

Figo: Idean?

Friede: Tiedät, että meidän kavereista ainakin Karkkikaksoset ja Sulo Naukula on käynyt näyttelyissä viime aikoina.

Figo: Emme ole menossa näyttelyyn, jos sitä meinasit. Tästä ei keskustella.

Friede: En todellakaan meinannut. Olen ollut, enkä mene enää koskaan. Tämä on paljon parempi ja hauskempi juttu. Arvioidaan meidän ihminen!

Figo: Millä tavalla?

Friede: Mulla on kaksi arvosteluseteliä (joista toisessa lukee vaan, että ”not possible to judge”), otetaan niistä mallia. Ja tiesitkö muuten, että sun kasvattajan kissat on arvioineet sen ihmisen – eli sun kasvattajan – Osikatti-lehdessä joskus aikoinaan?

Figo: En tiennyt. Enkä ole ihan varma, mutta kai me voidaan kokeilla.

Friede: No niin, tässä on ensimmäisenä ”tyyppi”.

Figo: Tyyppi? Aika outo tyyppi tuo on! Mutta eikö tässä pitäisi aina olla niitä erinomaisia ja muita hyviä adjektiiveja?

Friede: Niin kyllä. Mietitäänpä. Hei! Joskus niissä on joku sellainen ”ex”. Voidaanko me käyttää sitä?

Figo: Ex? Eikö se tarkoita entistä? Ei kai meidän ihminen sentään entinen vielä ole?

Friede: Ai sitäkö se tarkoittaakin? Ei me sitten niin voida sanoa.

*miettimistä*

Figo: Hei mutta! Tiedät ne paperiniput mitä ihminen aina tuijottaa.

Friede: Joo?

Figo: Muistatko sen paperinipun, missä oli suo, kuokka ja Jussi?

Friede: Joo?

Figo: No siinä se Jussi aina sanoi erinomaiseksi kaikkea, mikä oli jotenkin oudosti. Erinomainen siis tarkoittaa, että joku on omituisesti!

Friede: No sittenhän se ongelma ratkesi! Siispä ”tyyppi”-kohtaan kirjoitetaan erinomainen.

Figo: Ja lajinmukainen.

Friede: Erinomainen, mutta lajinmukainen tyyppi. Pitäisikö tähän kirjoittaa jotakin vartalosta?

Figo: Pitäisikö? Sen vartalo on pitkänomainen ja pehmeä tuossa jalkojen ja muun vartalon liittymäkohdassa. Siinä kohdassa on hyvä kissan nukkua, jos se  on pitkällään.

Friede: Siis erinomainen, mutta lajinmukainen tyyppi, ja pitkänomainen ja paikoitellen pehmeä vartalo.

Friede: Seuraavaksi on pää!

Figo: Iso pää. Pyöreähkö. Aika samanlainen kuin muillakin mun näkemillä ihmisillä.

Friede: Lajinmukainen, iso ja pyöreähkö pää. Tämä ei vissiin ole erinomainen, kun niillä kaikilla on samanlainen?

Figo: Ei ilmeisesti.

Friede: Siis lajinmukainen, iso ja pyöreähkö pää. Seuraavaksi silmät. Ainakin niitä on kaksi, ja ne on sijainniltaan suurinpiirtein siinä missä pitäisikin.

Figo: Väriltään sinertävät. Toiminnaltaan vähän niin ja näin, kun sillä on ne lasisilmätkin.

Friede: Eipäs kun ne on silmälasit. Lasisilmä taitaa olla eri juttu. Mutta onko ne muodoltaan ja kooltaan sellaiset kuin pitäisi?

Figo: Kyllä kai. En oikein tiedä millaiset ihmisten silmien pitäisi olla?

Friede: Tuollaiset ne kai on. Eli kirjoitetaanko, että toimivahkot, sinertävät silmät,  sijainti, koko ja muoto ok?

Figo: Juu. Seuraavaksi taitaa olla korvat! No mitä niistä voi sanoa?

Friede: Kaksi korvaa, yksi pään kummallakin puolella. Eivät hörötä.

Figo: Eivät niin, mutta haittaisiko se, vaikka höröttäisivätkin?

Friede: Niin tosiaan, en kyllä tiedä.

Figo: Mutta korvat on suurinpiirtein siinä kohdassa kuin ihmisillä tapaa olla. Pitääkö sanoa kuulosta?

Friede: Kuulee valikoivasti molemmilla korvilla.

Figo: Niin.

Friede: Eli kirjoitetaan: Kaksi korvaa, sijainti ok, kuulee valikoivasti.

Figo: Niin.

Friede: Sitten turkki! No jo on, eihän sillä ole turkkia!

Figo: Pieni tupsu tuossa. Miten muuten, eikös kissa diskvalifieerata näyttelyssä, jos sen turkkia on värjätty?

Friede: Diskvalifieerataan. Tuon turkki on kyllä värjätty. Ei ihmisilläkään, vaikka omituista porukkaa ovatkin, voi olla sinistä turkissaan. Musta vielä ehkä kävisi, paitsi ei sekään luonnollinen sävy ole tuolla ihmisellä.

Figo: Sininen on kyllä hyvä väri.

Friede: Sulla niin, kun olet sinitäplikäs. Sulle se on ihan luonnollinen väri. Sitä en tiedä saako ihmisillä olla värjätty turkki, mutta ehkä se voi tämän kerran mennä?

Figo: Voidaanko sanoa, että erinomainen turkki niiltä osin kuin sitä on?

Friede: Juu. Niin kirjoitetaan. Mutta yhä vaikeammaksi tämä menee! Nyt kysytään häntää!

Figo: Se puuttuu. Se kyllä taitaa olla ominaisuus eikä vika?

Friede: Niin se taitaa olla. Kirjoitetaan ”Häntä puuttuu”. Sitten kunto.

Figo: Kunto? Kai se on ihan kohtalaisessa kunnossa. Ei se ainakaan rikkinäiseltä mitenkään näytä?

Friede: Niin ei. Syö hyvin ja nukkuukin ihan rauhallisesti, joskin tosi vähän näin kissanäkökulmasta. Vaikuttaa verrattain terveeltä. Tuossa nahkassakaan ei näy isommin vikoja.

Figo: Mutta koska ihmisten kuntoasiat on outoja ja kissoille tuntemattomia, pitäisikö meidän tähänkin sanoa, että erinomainen kunto?

Friede: Juu, kirjoitetaan niin. Sitten viimeisenä tässä on yleisvaikutelma.

Figo: No se jos mikä vasta erinomainen onkin!

Friede: Niin on. Erinomainen yleisvaikutelma. Sitten on vielä arvostelutulos.

Figo: Harmi ettei tässä kysytty luonnetta. Sekin olisi erinomainen.

Friede: Niin olisi, mutta sitä nyt ei kysytty. Mutta mikä meidän tulos on? Pitäisi päättää sekin, annetaanko sille se sellainen serti.

Figo: Ehdotan, että tulos on erinomainen, ja ei sertiä.

Friede: Hyvä ehdotus. Siis erinomainen, eikä sertiä. Tehdäänpäs vielä yhteenveto. Hei! Tässähän on vielä näitä rotuja ja muita. Onko meidän ihmisellä rotua?

Figo: No ei varmasti! Koti-ihminen on, vaikka onkin siihen nähden kotona aika vähän. Aina lähtee Töihin. Tai Lenkille tai Uimaan tai jonnekin sellaiseen. Mutta mitä me tuohon ikä-kohtaan merkitään? Ei me tiedetä minkä ikäinen se on?

Friede: Vanha se on, mutta ei nyt vielä kovin vanha vielä. No yhteenveto kuitenkin.

***

Rotu: Koti-ihminen Väri: ihmisenvärinen Sukupuoli: nainen Ikä: Ei kovin nuori, muttei vielä kovin vanhakaan.

Tyyppi: Erinomainen, mutta lajinmukainen tyyppi, ja pitkänomainen ja paikoitellen pehmeä vartalo

Pää: Lajinmukainen, iso ja pyöreähkö pää

Silmät: Toimivahkot, sinertävät silmät,  sijainti, koko ja muoto ok

Korvat: Kaksi korvaa, sijainti ok, kuulee valikoivasti

Turkki: Erinomainen turkki niiltä osin kuin sitä on

Häntä: Häntä puuttuu. Ominaisuus, ei vika.

Kunto: Erinomainen kunto

Yleisvaikutelma: Erinomainen.

Arvostelutulos: Erinomainen, ei sertiä.

(Henna: Että sellaista o.o )

marraskuu 11, 2016

Poikkeustilan syy

Filed under: Palveluskunta, Pulut, Valtakunta — Friede @ 6:13 pm

Taannoisen poikkeustilan purkutoimissa ja syiden analyysissä on nyt päästy niin pitkälle, että voidaan tiedottaa.

Meidän pääpalvelija oli Ulkomailla! Muuten vain, ja ilman erikoista syytä! Lomalla! Vaikka kotona olisi ollut hyvää seuraa vaikka miten paljon! Paheksumme ja ihmettelemme moista käytöstä. Talouden kissaväestöstä on muodostettu työryhmä, joka koostuu kahdesta kissasta (koska enempää ei ole), ja joka pohtii parhaillaan tapoja vastaavien väärinkäytöstä estämiseen. Mutta koska tämä on demokraattinen paikka, annamme nyt ihmisen itsensä kertoa oman versionsa.

***

Palveluskunta alkaa:

Niin. Olin Lontoossa. (Sukulaisille tiedoksi: kyllä, yksin.)

Lyhyt yhteenveto (hyvin lyhyt, koska lukijakunnasta monet ovat Lontoossa käyneet, ja jotkut jopa asuneet siellä):

  • Lontoo on ihana kaupunki, vaikka ei ehkä just marraskuussa parhaimmillaan (no mikähän paikka pohjoisella pallonpuoliskolla ON marraskuussa parhaimmillaan?). Paljon kivempi paikka se on kuin Helsinki.
  • En siltikään välittäisi välttämättä asua Lontoossa (liikaa kaikkea), mutta Lontoon ulkopuolella on viehättävän näköisiä paikkoja. Niitä näkyy mm. lentokoneen ja junankin ikkunasta (ainakin jos lentää norjalaisella).
  • Lontoolaiset on tottuneet kylmempään kuin suomalaiset. Ne lenkkeili siellä sortseissa ja t-paidassa. Mulla oli pitkähihaista toisen päällä ja silti paleli. Toki minä palelen helposti, mutta siltikin.
  • Se liikenne on pelottavaa. Se mua viimeksikin pelotti eniten. Ei se, millä puolella ajetaan, vaan se, miten paljon liikennettä on. Tiet on kapeita ja autoja paljon. Kumman paljon siellä on silti pyöräilijöitä. Niille on myös tehty sellaisia n. 20cm levyisiä pyöräkaistoja autotien laitaan. Siellä siis on yritetty ottaa pyöräilijät huomioon. Ei täällä vaan, vaikka tiellä olisi paljon enemmän tilaa…
  • Pyökki on hieno puu, ja tuolla niitä tuntuu olevan runsaasti. On vaahteria ja tammiakin, mutta erityisesti pyökkejä. Niihin olisi houkuttelevaa kiivetä. (Jännä miten paikat jää mieleen puiden mukaan. Pietarissa on kastanjoita ja vaahteria. Ja lehmuksia, mutta erityisesti vaahteria ja kastanjoita.)

Vähän kuvia lopuksi. Eläinkuvia, koska tämä on kissablogi.

Lontoon eläintarhassa on tiikerinpentuja!

Lontoon eläintarhassa on tiikerinpentuja!

Niillä oli painit menossa. Mun vieressä oli sellainen 10-12-vuotias poika perheineen. Poika oli syvästi vaikuttunut:

Niillä oli painit menossa. Mun vieressä oli sellainen 10-12-vuotias poika perheineen. Poika oli syvästi vaikuttunut: ”This is the most amazing thing I´ve ever seen!” Oikeassa oli, pikkutiikereiden paini oli upeaa katsella ❤

”Sun lajitovereita”, totesi Friede.

Lemuri. Näitä oli niillä oli runsaasti!

Lemuri. Näitä niillä oli runsaasti! Tuo häntä on upea.

Mangusti, erityisesti Figolle. Tuossa vasemmalla näkyy loppupuoli toista. Se alkoi kaivuutyönsä, eikä kestänyt kuin pari minuuttia, kun se oli kaivanut itsensä kokoisen kuopan. Tehokasta.

Mangusti, erityisesti Figolle. Tuossa vasemmalla näkyy loppupuoli toista. Se alkoi kaivuutyönsä, eikä kestänyt kuin pari minuuttia, kun se oli kaivanut itsensä kokoisen kuopan. Tehokasta.

Tämä ei ollut eläintarhassa, mutta sen vaan sanon, että lontoolaiset oravat on isoja! Puolta isompia kuin täkäläiset!

Tämä ei ollut eläintarhassa, mutta sen vaan sanon, että lontoolaiset oravat on isoja! Puolta isompia kuin täkäläiset!

”Noin monta pulua, etkä tuonut mulle ja Sulolle yhtäkään!! Ja tuollaisia toisiakin lintuja!” ~Friede

Myös erivärinen pulu. Tai vastaava lintueläin.

Myös erivärinen pulu. Tai vastaava linnuston jäsen.

lokakuu 29, 2016

Selvisi sekin (palveluskunnalle valkenee, osa n)

Filed under: Palveluskunta, Sairastukset — Friede @ 8:06 am

(Palveluskunta selvittää)

Löyhälti liittyen tähän Tarun kirjoitukseen Morrrr-portaalin blogissaan.

Tarkastelin tuossa sitä, minne mun rahat on tässä kuussa huvenneet. Näköjään eläinlääkärille.

img_1132

Hammaskivenpoisto, erinäiset veri- ja pissakokeet ja ultra- ja röntgentutkimukset. Pari levyä Cystaidia ja desinfiointiainetta. Olikohan vielä jotain?

Vakuutus ei korvaa hammaskivenpoistoa. Veri-, pissa- jne. kokeet ja kuvat korvaa, mutta ne taas on olleet sen verran halpoja tutkimuksia, että osa niistä jäi juuri ja juuri omavastuun rajoihin (joka taitaa olla 60e). Lisäravinteita sun muita ei korvata, koska eivät ole lääkkeitä. Tuo summa on se, mikä mulle on jäänyt maksettavaksi.

Mutta positiivisen kautta! Vaikkapa hevosen hoitaminen olisi paljon kalliimpaa, ja kissallakin voi olla isompia (ja siis kalliimpia) vaivoja. Huonomminkin voisi olla. Silti ei haittaa, jos silloin tällöin saa vähän säästöön näiden tällaisten varalle. Niin ja se vakuutus on kanssa syytä olla, vaikkei se korvaakaan kaikkea.

elokuu 27, 2016

Aamulla (ihmisen onnenhetket)

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 10:09 am

Aamulla kuului jotakin krapinaa huushollista. Kysyin Figolta, että mitä teet.

Figo tuli vuoteeseen ja istui mun tyynyn viereen. Ihan muina hunkseina istui siinä ja kehräsi purrrrrrurrrrrurrrrrurrrrrr vaikka miten kauan kun sitä rapsutteli. Kerran hellyysnäykkäisi mua kyynärpäästä.

Sitten noustiin ylös ja lähdettiin laittamaan herrasväelle aamupalaa.

Rakastan ❤

(Friede makoili koko tämän ajan mun jalkojen päällä, kuten enimmän osan yöstä muutenkin. Krapinan syy ei selvinnyt.)

21_zpsbblapj9b

Figo (arkistokuva)

heinäkuu 17, 2016

Vierailu!

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 5:21 pm

Hyvää sunnuntaita!

Tällä viikolla meidän taloudessa ei ole tapahtunut mitään. On satanut. Eilen paistoi vähän aikaa, ja sisälle tuli kärpänen, jonka sain ja en saanut kiinni. Se surisi mun tassussa, mikä oli hyvin kiusallista, mutta sitten ihminen tuli häiritsemään ja saalis karkasi. Pahuksen ihminen!

Mutta sitten tänään meidän ihminen kävikin vierailulla! Sulon ja Robertin ja Annan ja herra K:n luona. Nää vierailut on ihan hyviä kyllä sinänsä, mutta aina se jännittää, että miten meidän ihminen pärjää ja osaahan se edes käyttäytyä ja kaikkea. Tiedätte, ihmiset!

Kuitenkin, kuvia!

Robert. Komea ja hillitty kissaherra.

Hillitytkin kissaherrat tosin innostuvat leikkimään välillä.

Sulokin on komea. Ja leikkiväinen. Ja juttelevainen.

Olivat myös ulkoilleet. Sulo oli ensin esitellyt tilukset. Ihmisille pitää näyttää tietä selkein merkein, esimerkiksi häntä käy hyvin merkkilipusta. Varsinkin jos on noin komea häntä!

Ruohon laatu on tarkastettava. Oli ollut kuulemma kunnossa.

Sulo oli näyttänyt myös millä tavalla heinällä leikitään!

Ulkoillessa rapaantuu herkästi tassut, mutta ei se haittaa. Sulon takatassut on nämä.

Robertin ulkoiluun kuului myös rapsutusta. Tilusten tarkastuksen lisäksi tietysti!

”Täti voisi nyt mennä siitä kuvaamasta, mua väsyttää!”

Kiitos Annalle, herra K:lle, Sulolle ja Robertille! Meidän ihmisellä oli ollut mukavaa, niin se sanoi!

Ei sitten muuta tällä viikolla. Paitsi kenguru.

Ihmisellä on uusi paita. Kelpaa kenguruhommiin. Aion viettää runsaasti aikaa kenguruna seuraavien kahden viikon aikana, kun ihminen on lomalla. Paitsi jos ei ole kengurusää, tietysti.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille! Olkaa kissoiksi ja pitäkää huolta toisistanne! PurrrRRRRRrrrrr!

maaliskuu 13, 2016

Ihmisen käytöstavat

Filed under: Palveluskunta, Valtakunta — Friede @ 7:18 pm

Hei vain ja hyvää sunnuntaita!

Meillä on ollut pääosiltaan ihan tavallinen ja viikko, mutta vähän on sanottavaa ihmisen käytöstavoista. Mutta ensin iloiset asiat. Täällä on ollut useampi ihan keväinen päivä! Parvekkeellakin on ollut jo ihan lämmin ja aurinko on paistanut sisälle ja lämmittänyt mua ja Figoa! Katsokaa vaikka:

Aurinko paistaa sohvalle. Huomioikaa vaan mun kaunis naama ja nauttivainen ilme, älkääkä sitä, että ihmisellä on jalassansa tosi likaiset housut. Komensin kyllä sen vaihtamaan ja pesemään ne. Kyllä se totteli.

Mutta sitten muuta. Nyt on ilmeisesti ollut ihmisillä joku yleismaailmallinen sänky-gate menossa. Nimittäin Triolassahan on oikein kamala ja hirvittävä sänkyjen uudelleenjärjestely ja meitä Figon kanssa ihan huolettaa, että miten ne kissaparat siellä ollenkaan voi nukkua, kun kaikki sängyt muutetaan ja viedään pois tai sitten ihminen nukkuu siinä. Meillä oli pienenpi, mutta kerta kaikkiaan huonoa käytöstä silti.

Nimittäin meillähän käy nukkumaan meno sillä lailla, että ihminen menee vatsalleen sänkyyn peiton alle ja alkaa lukea. Minä menen sen käsien väliin ja hurisen ja ihminen rapsuttelee ja hieroo mun päätä samalla. Jos Figo on sillä päällä, se tulee ihmisen jalkojen päälle nukkumaan. Sitten kun on tarpeeksi luettu, ihminen kääntyy oikealle kyljelleen, Figo ottaa haluamansa asennon jalkojen päällä ja minä menen ihmisen kainaloon nukkumaan peiton alle. Yhtenä iltana meni muuten ihan oikein, mutta se kääntyikin VASEMMALLE kyljelleen, eikä oikealle! Mahdottomuus ja tekemätön paikka, ei voi nukkua väärin! Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten lokakuun 2014 nukkumapaikkavian.  Yritin kyllä nukkua väärällä puolella, mutta ei onnistunut. Kävin rämpyttämässä kaapin ovea. Yritin toisenkin kerran, mutta ei onnistunut sittenkään. Taas kävin ropistelemassa. Vasta kolmannella kerralla se ymmärsi kääntää kyljystä ja voitiin alkaa nukkua.  Kyllä oli vaikea tilanne, mutta kuten sanottu, ei mitään verrattuna Trion tähän hetkisiin vuodeongelmiin. Tsemppiä kaverit!

Sitten toinen juttu, josta meidän ihminen saa kertoa itsekin. Se oli eilen Messuilla ja Kissanäyttelyssä. Se sai Tuijalta vapaalipun ja meni sitten (Kiitos Tuija!! ~Henna). Mutta kertokoon itse, minä sanon sitten taas.

***

Ihminen alkaa:

Oli siis Lemmikki-, kirja-, ruoka- ja viinimessut. Ruoka- ja viinipuolella en käynyt. Kirjapuolella kävin tietysti. Lemmikkipuolella näin vain kissoja ja kaneja, koiraosastolla en käynyt. Mutta ne kissat! Voi ihanat kissat!

Heti ensiksi oli tällainen nelikuinen rex. Söpö kuin mikä! Opin, että rexeillä pitää olla myös viikset kiharassa, kun turkkikin on. Tää oli niin sievä ja ihana, että ihan liikutuin. Ja sen tassut oli suunnilleen mun etusormenpään kokoiset.

Ja katsokaa tätä! Sinitäplikäs oci-kolli, ymmärtääkseni nimeltänsä Amare-cattus Aquarius. IHANA!! Hänellä oli naapurihäkissä tuleva morsiamensa. Tämän kasvattajan kanssa juteltiin pitkät ajat, ja hän riemastui kovasti kuullessaan, että mulla on kotona sinitäplikäs ocikolli. Halusi nähdä kuvan ja riemastui vielä enemmän ja kehui Figon perinpohjin. Olin tietysti samaa mieltä, ja sitten kehuttiin toistemme kissoja aivan kuorossa! Mutku tämä oli niin ihana nuorukainen. Myöhemmin kotona tarkastin sukutaulusta, että on Frieden kanssa samaa sukua, hänen isän-äidin-isä on Frieden veli (mikäli siis ymmärsin oikein nimensä).

Ja yhä paranee. Arvatkaa mitä! Tämä tässä on Pinkkitassun Harvey, Namun veli! Tähän rakastuin aikalailla silloin, kun hän sisaruksineen oli vielä äitinsä Rauhan hoivissa Arkiporinaa-Paulan luona. Lopultakin minä tapasin hänet. Kuulkaa aivan liikutuin (taas)! Tuossa hän pötkötti, myöhemmin laittoi vallan päänsä etutassujen päälle ja kävi nukkumaan. Juttu jäi ihmisensä kanssa vähän kesken, mutta terveisiä hänelle, jos viesti sattuisi kulkemaan! Että osaa olla komea kolli tämä Harvey!

Sitten oli vielä kaunis Maine Coon kammattavana ja puunattavana. Oikein nätti kissa. Ei ihan valtavan suuri kuitenkaan. Nimeä en tiedä, enkä muitakaan tietoja.

Maine Coonin pörrötassut. Ihan erilaiset kuin ocin tassut!

Lisäksi näin muutamia ihastuttavia itämaisia. Niin että kyllä kannatti käydä, muuten olisi jäänyt näkemättä noin monta ihanaa kissaa!  Kiitos lipusta Tuija!

***

Friede jatkaa.

Niin että meidän ihminen on sitten selostanut ventovieraille kaikenlaista ja epäilemättä hokenut sanaa ”ihana” satamiljoonaa kertaa. Tiedoksi vaan kaikille, että on se ihan kohtalaisen järjissään noin yleensä, ja osaa jopa puhua  kohtuullisen tolkullisesti aina silloin tällöin. Koettakaa ymmärtää, se on vähän tuollainen joskus.

Mutta on hyvääkin. Kun se oli kerran näyttelyssä, jossa joku vieras täti oli kehunut Figoa, ja kertonut, että Figo on komea, niin meidän ei tarvi mennä itse näyttelyyn. Ei kyllä oltaisi oltu menossa muutenkaan, mutta nyt ainakaan ei tarvi! Miten hyvä!

Tässä sohvalla on paljon parempi kuin näyttelyssä. Tiedän, kun olen ollut. En mene koskaan enää. Figo ei ole ollut, enkä sitä päästäisikään, se ei ole Figolle sopiva paikka lainkaan.

Sellaista meillä. Mitä teille kuuluu? Onko vaikuttanut jo keväiseltä ja ollut aurinkoa?

Pitäkää huolta toisistanne! *purrrRRRRRrrrrRRRRRrrrrr*

syyskuu 28, 2015

Kissakahvila Purnauskis

Filed under: Palveluskunta — Friede @ 3:37 pm

Palveluskunnan selonteot

No niin. Friede jo ehtikin sanoa, että jossain on käyty. Tämä ”jossain” oli Tampereella kissakahvila Purnauskiksessa, jonne Tassulinnan ihminen ja Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista olivat järjestäneet kissatätikonferenssin 🙂

Heti oven vieressä lepäili yksi kissa kiipeilypuussa.

Heti oven vieressä lepäili yksi kissa kiipeilypuussa.

Pahvilaatikossa oli ilves. Tai ainakin melkein.

Pahvilaatikossa oli ilves. Tai ainakin melkein.

Koska tämä oli mun ensimmäinen kerta Purnauskiksessa (tai yleensä kissakahvilassa), oli ihana nähdä kuinka rentoja asukkaat olivat! Paikka on kotoisa, melkein kuin olohuone. Hieman meluisa, mutta toisaalta olipa paikalla kälättävää tädistöäkin (ja yksi mieshenkilö, tarina ei kerro saiko hän traumoja).

Hurjasti yksityiskohtia ja isompia ja pienempiä kissaesineitä, kuvia, tauluja ja kaikenlaista!

Ilmeisesti kukaan asukkaista ei tunne paloa sisustustyöhön...

Ilmeisesti kukaan asukkaista ei tunne paloa esim. sisustustyöhön… Tätä asiaa pohdittiin aivan yhteisesti ja melkein koko pöytäseurue tuntui olevan yksimielisiä siitä, että kotona nämä posliinikissat olisivat jossain muualla, esim. lattialla…

Ihanat kuvat! Nuo napit ja kaikki!

Ihanat kuvat! Nuo napit ja kaikki!

Tarjottavatkin oli mitä parhaita.

Herkullista kanttarellikeittoa. Kissakoristus näyttää hieman kummitukselta.

Herkullista kanttarellikeittoa. Kissakoristus näyttää hieman kummitukselta.

Leipäkin oli kissanmuotoinen. Vähän hankalaa ruveta syömään!

Leipäpalakin oli kissanmuotoinen. Vähän hankalaa ruveta syömään!

Jälkiruoassa taas oli tassunjälki. Kysymyksenasettelu kuului, että "haluatteko herkkulautasen". No jos nyt tämän kerran.

Jälkiruoassa taas oli tassunjälki. Kysymyksen asettelu kuului, että ”haluatteko herkkulautasen?”. No jos tämän kerran.

Kopi Luwak -kahviakin mainostettiin. Teenjuojana mainittakoon kumminkin, että inkivääri-kiinanruusutee oli oikein hyvää.

Kopi Luwak -kahviakin mainostettiin. Teenjuojana mainittakoon kumminkin, että inkivääri-kiinanruusutee (niinköhän se oli?) oli oikein hyvää.

Kotiinviemisiksi PrimaCat oli tarjonnut pussillisen kaikenlaista. Koska meidän allergikot ei niitä olisi kuitenkaan voineet syödä, annoin eväät Purnauskiksen kissoille. Vaihtariksi tarjottiin pussillinen kissanminttua, joka kyllä kelpaa!

Silkkinen ja ihana tassu <3

Silkkinen ja ihana tassu ❤ Ja pieni välipala 🙂

Kiitos järjestäjille, Purnauskikselle ja muille osallistuneille! Aikaa olisi saanut menemään pitempäänkin, nyt tuntui, ettei ehtinyt kuin päällimmäiset puhelemaan muutaman ihmisen kanssa. Ehkäpä tapaamme toistekin, jotta voidaan jatkaa juttua! Kiitos!

 

Older Posts »

Pidä blogia WordPress.comissa.