Tuloa ja menoa

Hyvää sunnuntaita!

Tällä viikolla meillä on aikalailla tultu ja menty. Ei niin, että me Figon kanssa olisi minnekään jouduttu, mutta ihminen on ollut jotenkin rauhaton. Mikä lie sitä vaivannut. Tai siis kuulemma sillä on ollut jotakin tekemistä tekemistä taas Töiden kanssa, vaikka se aika paljon niitä nykyään tekeekin tässä kotona.

Sen lisäksi meillä on käynyt ennätysmäärä mieshenkilöitä. Kukaan ei ole kauan ollut, kaikki ovat olleet rauhallisia ja puhuneet hiljaisella ja matalalla äänellä ja kaikki ovat käyneet meillä ennenkin, mutta joka tapauksessa kolme mieshenkilöä (plus oma miesihminen tietysti) on kyllä ennätys. Torstaina kävi yksi ja eilen kaksi ja tänään ne samat kaksi.

Ja sitten! Tämä on tärkeää! Meidän ihminen (H siis) toi keskiviikkona meille sellaista tuoksua, että ei ole moneen moneen vuoteen ollutkaan! Se laittoi päälle ne vähän oudot vaatteet ja meni, oli poissa jonkin aikaa, tuli kotiin ja tuoksui jännältä. Se jätti kengät tuulieteiseen, kuten kuuluukin. Eteisen mattoon tuli tosi jännää tuoksua. Mun piti kauan hieroa päätäni ja selkääni siihen. Tästä ei ole kuvaa, koska meidän eteisessä on liian pimeää kameroille.

Ihminen toi meille näiden tuoksua! On kauan siitä, kun viimeksi on ollut. Hyvä tuoksu, tykkään kyllä. Ja H:kin tykkää.

Sitten myöhemmin kun ihminen silitteli mua, se sanoi mun tuoksuvan nyt hevoselle. En tiedä, mutta hyvä oli tuoksu. On ymmärretty, että sitä saamme tänne jatkossakin.

Kaikenlaista meillä on ollut. Saisi kyllä ensi viikoksi rauhoittua. On luvattu kyllä.

Figo keskittyy säilyttämään cooleutensa, vaikka taloudessa oli vieraita henkilöitä. Onnistui ihan hyvin.

Kenguroimaankaan en ole kunnollisesti ehtinyt ennenkuin tänään! Mutta tänään olikin sitten hyvä kenguruinti, ei sen puolesta.

Ja tässä taas on mun etutassu ja häntä.

Että sellaista tällä kertaa. Toivottavasti teillä muilla on ollut ihan rauhallista ja on ensi viikollakin rauhallista! Ja toivotaan kanssa, että kaikki pysyvät terveinä ja iloisina. Aurinkoakin toivottaisiin, mutta se taitaa olla turha toive seuraavina kuukausina.

Joka tapauksessa hyvää tulevaa viikkoa ja pitäkää huolta toisistanne!

*purrrrRRRRRrrrrRRRRRRrrrrRRRRRRrrrrrR*

Normaaleita työtehtäviä

Hyvää sunnuntaita kaikille!

On ollut tavanomaisia työtehtäviä tälläkin viikolla. Kuvallisesti ilmaistuna se menee niin, että

On pönötetty yhtenä päivänä

Ja toisenakin päivänä. Samaan suuntaan ei ole kuitenkaan katsottu, ainakaan silloin kun kuvataan!

On työnohjattu

Ja on vaihdettu lakanat sänkyyn.

Sitten on levätty myös.

Ja tietysti kenguroitu.

Tämän kuvan laitan ihmiseltä salaa. Se kun aina meidän miesihmiselle sanoo, että se on opettanut Figon kerjäämään (niinkuin onkin! H. huom.). Sitten kumminkin ei se itse kyllä mitenkään kieltänyt Figoa maistamasta omaa aamupalaansa. (Kerran viime viikolla ja kerran joskus aiemmin! Ei päivittäin! H. huom.) Tekopyhä se on, olen aina sanonut!

Tässä näette ”hyvät tassut, hienot tassut”, kuten tuomio kuului tämän päivän tassutarkastuksen jälkeen. Ne on Figon tassut. Niitä tarkastetaan monta kertaa viikossa, etteivät pääse menemään huomaamatta pahaksi.

Viikon epänormaali asia oli se, että eilen ihmisellä oli taas se päivä, kun se vei meidän ruoat ulos ja kolisti jääkaappia ja pakastinta. Siitä ei tykätä, mutta ollaan jo opittu, että ruoat saadaan takaisinkin. Onneksi se sentään ymmärtää pakata ne niin hyvin, etteivät tiput ja tinttiset syö niitä. Nimittäin aika hyvää lentoliikennettä on ollut. Eilenkin piti aivan vauhdilla lähteä lennonjohtamaan. Tuo meidän uusi lipasto onkin aika hyvä lennonjohtokeskus, vaikka sen kokoaminen tärveli yhden hyvän lauantain silloin muutama viikko sitten.

Sellaista siis tällä kertaa. Pitäkää huolta toisistanne ja jos sattuisi niin ihmeellisesti, että aurinko näyttäytyisi, ottakaa tarkasti talteen kaikki säteet! Niitä tarvitaan nyt jos joskus!

Isänpäivä

Hyvää sunnuntaita ja isänpäivää kaikille!

Ei ole kerrottavaa muuta kuin se, että ihminen oli tänään poissa aika pitkään. Välipala myöhästyi, mutta saatiin sitten heti enempi ruokaa, kun se tuli. Ei kuoltukaan nälkään, vaikka luulin jo.

Ja sitten se on tarvinnut tällä viikolla aikalailla työnohjausta. Minä taas en ole tarvinnut paitaa vieläkään, vaikka koko ajan mua katsotaan sillä silmällä.

Pääjuttu nyt on kuitenkin se, että me halutaan toivottavaa hyvää isänpäivää kaikille, jotka kokevat sen asian jollakin tavalla itseään koskevaksi. Minä ja Figo ei olla koskaan tavattu omia isiämme, ainakaan mun tietääkseni. Sen sijaan me ollaan tavattu sekä H:n isä (jolle näytän tassua herkästi) että miesihmisen isä (jonka kanssa emme kuitenkaan ole seurustelleet juurikaan, vaikka on vierailtu aiempina vuosina siellä niiden kotona tosi monta kertaa). Meidän miesihminenkään ei ole isä, koska se edellyttäisi, että meillä olisi jatkuvasti ihmisenpoikasia täällä. Onneksi ei ole.

Lisäksi olen miettinyt puluasioita, mutta niihin palaan myöhemmin, pitää vähän jäsennellä ajatustansa. Sain ajatustukea Neiti Penninrahalta Kissatieteellisestä InstiTuutista. Uskoisin kuitenkin, että pulu olisi aika hyvä isänpäivälahja ainakin isäkissoille. Tätä päivää on vielä jäljellä, joten vielä ehditte etsiä pulun isäkissoillenne, jos panette heti toimeksi!

Sitten muutama kuva.

Tolpan huipulla on mahdollista leikkiä Tyyppihuiskalla. Kun on kissa.

Sunnuntaipotretti. Vähän huolestunut, vaikka se ruokatilanne ratkesikin jo.

Figo ei ole isäkissa, mutta pulun sille voisi silti toimittaa.

Lintuja tarkkaileva kenguru

Viikont tassut. Figon etutassut.

Ei sitten muuta tällä kertaa. Olkaa kissoiksi ja pysykää terveinä!

Blogger, osa n

Nyt Blogger oikeasti, korjatkaa itsenne! Tilanne on tämä:

1. Puhelimella (iPhone) ei voi kommentoida ollenkaan niihin blogeihin, joissa vaaditaan jonkinlaista tunnistautumista: kommentin voi kirjoittaa ja klikata ”julkaise”, jolloin kommentti katoaa ja tilalle tulee tyhjä kommenttilomake.

2.  Joihinkin blogeihin ei saa kommentoitua selaimellakaan (kts. yllä, kokeiltuja selaimia Safari ja Firefox Macilla, IE ja Chrome(!!) Windowsilla)

3. Useimmiten Firefox ei saa ladattua kommenttilomaketta. Ei tule ne näkyviin kentät, joihin mitään kirjoitettaisiin. Tätä tapahtuu joka päivä, eikä ollenkaan välttämättä korjaannu lataamalla sivu uudestaan

4. Melko usein täytyy kommentin ”julkaisun” jälkeen ymmärtää itse rullata sivu alas ja klikata uudestaan ”lisää kommentti”, jotta saa näkyviin ne perhanan recaptchat. Tämä on siis eri ongelma kuin kohdat 1 ja 2. Recaptchien täyttely on oma juttunsa, vaikka toki parempi nykyään kuin ne entiset sutut. Rasittavaa se silti on.

Nämä nyt noin ensin. Se, että teillä on joku kiljardi käyttäjää, ei tarkoita, että kaikille muille saa olla idiootti! Meidän taloudessa ei ruveta käyttämään teidän blogi”palveluanne” sen takia, että saataisiin homma toimimaan.

Ei meillä muuta.

Aivan asiallista

Hyvää sunnuntaita!

Tälläkin viikolla meillä on ollut aivan asiallista. Jopa aurinko paistanut, mikä on jo enemmän kuin voi tähän vuodenaikaan toivoa! Tipuja on ollut reilusti (muttei kylläkään puluja vieläkään, mikä on tietysti harmillista, mun puluprojekti ei etene!). Niin ja paitaa ei ole käytetty tälläkään viikolla, vaikka edelleen se on kyllä ihan siinä ja siinä, olen vähän ollut huomaavinani ihmisen olemuksesta. Se kääntää mut aina välillä selälleen syliinsä ja ilmoittaa, että ”katotaas sitä sun mahaa vähän”. Moitin.

Mutta ei mun valittaa pitänyt, kun piti kuvia laittaa siitä, kuinka hyvä viikko onkaan ollut.

Figo otti aurinkoa. Minäkin otin, mutta tämä Figon tapa oli jotenkin kokonaisvaltaisempaa, kun se nautti valoa myös sisäisesti.

Tämä kuva on vuodelta 2008. Ihan vaan siksi, että on mullakin pitkät perinteet sisäisessä auringonotossa. Tuolloin meillä ei vielä ollut Figoa. Itse asiassa tuo kuva on otettu samana päivänä kuin Figo syntyi, mutta ei me silloin vielä tiedetty, että Figo on syntynyt!

Figon aurinkotassut

Sen sijaan tämä on viikon tragedia! Mun hämähäkki! Se on kyllä tehnyt hyvän uran hämähäkkinä, tämä ei ollut mitenkään ennenaikainen poismeno, mutta siltikin henkilökohtainen tragedia pienelle kissalle!

Viikon kenguru. Ihminen tarvitsi taas kovasti työnohjausta.

 

Sitten lopuksi vielä pimeä video. Tänään ei ole ollut ollenkaan valoisaa koko päivänä. Olkaa vähän varovaisia äänten kanssa, jos lähettyvillä on kissoja. Mun täytyy aina vähän sanoa rumasti noissa painihommissa. Sen jälkeen meidän ihminen taas ilmoittaa, että nyt loppuu. Ollaan me silti Figon kanssa kavereita, siitä ei tarvitse huolehtia!

Eikä sitten muuta tällä kertaa. Nyt on mentävä syömään, tässä on jo päiväruoka-aika kovastikin!

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille ja pitäkää toisistanne huolta! Ottakaa myös kaikki hyöty irti, jos sattuu aurinko paistamaan vähänkään!