Frieden valtakunta

lokakuu 28, 2018

Karttaesitys

Filed under: Pulut, Valtakunta — Friede @ 3:37 pm

Hei kaikki ja hyvää sunnuntaita!

Tällä viikolla meillä ei ole tapahtunut mitään erikoista, niin olen pystynyt keskittymään siihen pulun levinneisyyskartta-asiaan. Samalla tuli yksi yllätys myös!

Tässä kenguroidessani(kin) olen voinut pohtia puluasioita. Kissat osaavat tehdä useita asioita yhtä aikaa, toisin kuin ihmiset.

Nimittäin mun ❤ ihan hypähti, kun kartasta katsoin, että Naukula onkin ihan meidän lähellä! Katsokaa:

Ihmisen mukaan ei ole kuin parikymmentä kilometriä. Kissan näkökulmasta se on tietysti pitkä matka, mutta ihmisen mielestä ei. Mutta sitten meidän ihminen selitti, ettei se ole se sama Naukula. Että Sulo, Namu, Noomi, pennut ja Mamma asuvat Naukulanlaaksossa, joka on paljon kauempana ja eri paikka tykkänään. Harmi. Ehkä olisin saanut useammin tuoksuterveisiä Sulolta ja Sulolle, vaikka ei me reviirejä olisi alettu kuitenkaan sekoittamaan.

Sitä karttaesitystä kuitenkin hahmottelin.

Ratkaisematta on, miten sen saisi tänne näkyville.

Meneeköhän tuo teidän pulutouhotus vähän liian pitkälle?

Ei mene, ja sitä paitsi puuttuu se oikea pulu vieläkin.

Tassut ristissä, että sellainen vielä joskus saataisiin, vaikka toiveita ei kyllä paljon ole! (Siinä on Figon ja mun tassu. Alempi on Figon.)

Millainen viikko teillä muilla on ollut? Joko teillä on ikkunan ulkopuolella maailma muuttunut valkoiseksi, niin kuin täällä? Ja olettehan pysyneet lämpiminä, kun nyt alkaa olla jo aika kylmä, varsinkin ulkona.

*purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr purr * kaverit ja hyvää tulevaa viikkoa!

Mainokset

lokakuu 27, 2018

Tuttu

Filed under: Ilmoitusluonteinen asia — Friede @ 10:45 am

Minä tunnen tuon miehen. Se on kaksi kertaa pistänyt mua sillä neulalla, mistä tulee yök ja alkaa nukuttaa. Ekalla kerralla se otti multa yhden hampaan pois (pentukulmahammas, joka ei itse irronnut, vaikka varsinainen oli jo tulossa) ja sitten toisella kerralla se leikkasi mua mahasta. Se oli sen jälkeen kun Figo oli tullut meille. Siksi meille ei ole tullut pentuja.

En yhtään tykkää sellaisista ihmisistä, jotka tökkii mua piikeillä. Ihmisen mielestä se kyllä on aivan hyvä eläinlääkäri.

lokakuu 21, 2018

Riian pulut

Filed under: Pulut, Valtakunta — Friede @ 5:12 pm

Hyvää sunnuntaita taas!

Meillä on tällä viikolla enimmäkseen levätty. Varsinkin perjantaina ja eilen, kun ihminen turahteli ja törisytti nenäänsä. Mutta se ei ole kiinnostava asia yhtään, mutta se on, että meillä on taas lisätietoa pulujen olinpaikoista!

Nimittäin Sofian ja Olgan ihminen on ihmeellisen sivistynyt (paljon viisaampi ja huomaavaisempi kuin meidän oma) ja toimittaa aina tietoa, jos jossain uudessa paikassa näkyy puluja! Joten mun ja Sulon pulututkimus on taas edistynyt. Puluja on nimittäin myös Riiassa! Katsokaa:

Riian pulut. Ja sorsat myös. Kiitos vaikka kuinka paljon Sofia ja Olga ja Päivi!

Mutta sitä vaan, että pitäisiköhän tehdä ihan karttaesitys pulun levinneisyydestä, kun niiden asuinpaikkoja alkaa olla paljon. Mitä Sulo luulet?

Muuta ei sitten tosiaan olekaan tapahtunut.

Eilen ihminen ruokki meidät aamulla ja meni takaisin maate. Mekin mentiin sen kanssa vuoteeseen. Tämä tässä on Figo, minä olet tuossa taaempana.

Sitten on tietysti huolehdittu toisistamme myös.

Sitä kyllä mietin, että on tuo meidän ihminen puluasioissa aikamoinen uuvatti.

Ihminen hyvä, onkohan sulla jotakin oppimisvaikeuksia, kun toiset tuntuvat olevan puluasioissa niin paljon taitavampia. Pitäisikö sinut lähettää tutkimuksiin? (Huomatkaa, että kyseessä huoltapitävä kenguru)

Sellaista tällä kerralla. Toivottavasti teillä on oltu terveitä ja iloisia ja toivottavasti ollaan ensi viikollakin!

PurrrRRRRrrrrrurrrrrurrrrrurrrrurrrr ja hyvää tulevaa viikkoa ❤

lokakuu 14, 2018

Isompia ja pienempiä

Filed under: Valtakunta — Friede @ 4:54 pm

Hei kaikki ja hyvää sunnuntaita!

Meillä on tällä viikolla ollut huokailua. Ja tänään on ollut aurinkoista. Muilta osin on ollut tavallista.

Mutta se huokailu, aloitetaan siitä. Kas kun meidän ihminen oli alkuviikosta taas siellä yhdessä paikassa Työmatkalla. Erikoista tässä on se, että yleensä se huokailee, ettei yhtään tykkää ja tympäisee, mutta nyt ei niinkään. Nimittäin nyt samalla se oli käynyt Naukulassa! (Siellä oli myös Ilonan ja Zetorin Ana samaan aikaan.) Ja kuten tiedetään  (viimeistään sen jälkeen, kun on linkkiä klikattu), Naukulassa on parhaillaan kasvamassa Pinkkitassun P-pentue! Arvatkaa vaan miten meidän ihmisellä käy sydämen päälle pienet kissanpennut. Sen jälkeen se on vain huokaillut, että ne oli söpöjä. Tietysti olivat, koska kissanpennut on. Ei se melkein huomannutkaan, että sen piti olla siellä H-paikassakin! Eikä mun paljonkaan tarvinnut sitä rauhoitella, kun se tuli kotiin. Yleensä nuo Työreissut vaatii aina jälkeen päin monta tuntia kengurua, mutta nyt ei niin paljon tarvinnut. Me vain toivotaan taas, ettei se keksinyt mitään hullutuksia. Niinkuin vaikka pussannut Suloa tai mitään sellaista. Kun Sulolla menee vettä korviin, jos sitä pussataan.

Mutta todistusaineistoja:

Tyttöpentu ja Pekka. Pekan tunnistaa siitä, että se on punainen. Tytöistä ei olla varmoja kuka on kuka, mutta luultavasti tämä ei ole Pirkko, koska Pirkko on täplikäs ja tämä ei. Siitä ollaan yksimielisiä, että se on Söpö.

Pekkakin on Söpö. Ja osasi jo pestä tassunsa!

Tämäkin on joku tytöistä. Söpö.

Ja tässä on kahden eri tytön etutassu. Ja kaksi korvaa ilmeisesti. Näyttäisi olevan eri pentujen korvat. Söpöjä yhtä kaikki.

Tämä on Noomi Naukula (os. Pinkkitassun). Äitikissa. Kaunis kuin mikä ja kaikesta päätelle erinomainen äiti!

Ja tämä on Namu Naukula (myös os. Pinkkitassun), pentujen isoäiti ja Noomin äiti. Myös kaunis kuin mikä ja hyvä äiti ja isoäiti. Kuuleman mukaan on jo ryhtynyt auttamaan tytärtään pentujen hoidossa.

Ja sitten on tietysti Sulo Naukula (os. Pinkkitassun)! Mun komea virtuaalinen ❤ -ystävä! Sulo on niin viisas herraskissa, että *purrrrrrRRRRRrrrrrRRRRRRRRrrrrrrrrRRrrr* *pusk*

Niin ja sitten on vielä videokin. Tämä kilpikonnatäplikäs heti alkukuvassa ja sitten taas lopuksi on ehkä Pirkko. Ei olla ihan varmoja. Tassunpesu käy häneltäkin silti oivasti!

Kiitos Mamma N ja Sulo ja Namu ja Noomi kun päästitte meidän ihmisen teille. Toivottavasti se ei ollut vaivaksi ja käyttäytyi kauniisti.

Sitten muuta meillä ei tällä kerralla olekaan. Paitsi se aurinko paistoi tänään ja yhtenä muunakin päivänä. Figo näyttä mallia sen hyödyntämisestä:

Auringonottoa sisätiloissa

Ja auringonottoa parvekkeella.

Ihan viimeksi toki vielä kenguru. Täytyy sitä vähän kuitenkin kenguroidakin!

Sellaista meille tänne tällä kertaa. Toivottavasti on teillä muillakin ollut aurinkoista ja mukavaa! Ja toivottavasti on ensi viikollakin!

*purr* *purrr* *purrr* *purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr**purrr*

kaverit ❤

lokakuu 7, 2018

Kaikenlaista haastetta

Filed under: Allergia ja eliminaatiodieetti, Valtakunta — Friede @ 3:04 pm

Hei kaikki

Tällä viikolla on ollut pieniä hankaluuksia. Ei mitään isompia, eikä tavattomiakaan, mutta pieniä ja ajoittain toistuvia. Nimittäin ensinnäkin mulla on taas ollut hetkittäin paita päällä. Sitä tosin tapahtuu tätä nykyä vähintään kuukausittain, että sikäli ei ole erikoista, mutta tylsää se aina on.

Harvinaisempaa on se, että Figolla meni taas yksi varvas huonoksi yhtäkkiä! Eilen se oli ihan onneton koko poika ja piilotteli. Illalla ihminen tuli tarkastaneeksi sen tassut (se tarkastaa niitä aina välillä) ja ilmoitti, että hyi kauhea missä kunnossa tämä on! (*) Sitten piti Figo-paran sietää puhdistusta, geeliä ja sukkakin laitettiin jalkaan. Joutuu sietämään vielä monena aamuna ja iltana, vaikka se olikin kuulemma jo aamulla selvästi parempi.

Kaikkein harvinaisinta on se, että meidän ihminen vei itsensä hammaslääkäriin perjantaina! Yleensä se vie lääkäriin vain mua ja Figoa. Hah, siitäs sai kerrankin. Vähän se vaati kyllä esivalmistelua täällä kotona.

2

Täytyy esivalmistella ihmistä. Ihmisten hammaslääkärillä ei kuulemma tuikata piikillä, joka alkaa nukuttaa. Se on varmaan hyvä, koska miten se kotiin pääsisi, jos se nukkuisi?

Sitten eilen oli kanssa harvinainen juttu. Nimittäin! Ihmisenpoikanen kävi. Tosin se on jo aika iso, alan olla sitä mieltä, että se ehkä on ihminen. Pieni se on, ei ehkä puolenkaan ihmisen mittainen, mutta ehkä se on ihminen. Nyt se ei myöskään pitänyt juurikaan ääniä. Mutta tiiättekö mitä se teki! Se yritti pelata mun kanssa silmäpeliä! Meidän ihminen selitti sille säännöt: ei ole hyvä tuijottaa oikein pyörein silmin, vaan kannattaa siristellä, jos haluaa suoraan kohti katsoa. Tässä on peräti kaksi erikoista asiaa: ensinnäkin meidän ihminen (joka on kyllä rajoittunut ihmistenkin mittapuilla) yrittää selittää silmäpelin sääntöjä ja ihmisenpoikanen yrittämässä pelata silmäpeliä. Kyllä kaikkea sitä maailmassa tapahtuu sanon minä!

1

Siellä on ihmisenpoikanen. Se alkaa vaikuttaa ihmiseltä, vaikka onkin paljon pienempi. Melkein kuin ihminen, mutta pienempi.

Eikä sitten onneksi muuta. Kyllähän tuossa jo yhdelle viikolle olikin. Toivottavasti te kaikki kaverit olette selvinneet ilman sukkia, paitoja ja muita asusteita ja ilman hankaluuksia ja vastuksia myös!

3

Tähän lopuksi vielä todiste, että ei meilläkään pelkästään hankalaa ole ollut. Tässä luen ihmiselle iltasatua. Teen niin lähes joka ilta. Se vaatii iltasadun, että se nukahtaa helposti.

Ja ihan viimeksi vielä video Figosta yhdeltä aamulta. Se on vähävaloinen video, mutta syyttömiä me siihen ollaan, että aurinko alkaa paistaa vasta ennen kahdeksaa nykyään!

Videon myötä hyvää tulevaa viikkoa kaikille! Olkaa kissoiksi ja huolehtikaa toisistanne ja etenkin hyödyntäkää tarkasti auringonvalo. Se käy kohta kuitenkin vähiin!

PurrrrRrrrrrrRRrrrrrurrrrurrrrrrrurrrr kaverit, olette parhaita! Me ❤ te

(*) Ihmisen puheenvuoro: tässä taas muistutus siitä, että jos kissa käyttäytyy oudosti, vetäytyy piiloon tai muuten on erilainen kuin ennen, se on luultavasti kipeä. Minä tiedän sen Figon kohdalta vallan hyvin, mutta koska mulla on pitkät piuhat ja olen muutenkin vähäväkinen, en taas tajunnut. Ihmettelin, että mikähän sitä nyt on järkyttänyt, kun se tuolleen luimistelee pitkin sohvantakusia ylen aikaa, eikä tahdo syömäänkään tulla. Onneksi tätä ehti olla vain yhden päivän ja onneksi tuli tarkistettua ne tassut. Tänään se on nimittäin aivan eri kissa jo! Viiden pennin kysymys sen sijaan on, mistä helkkarista tuo nyt taas johtuu? Vannon ja vakuutan, että en ole edes harkinnut ajattelevani kortisonin vähentämistä, puhumattakaan siitä, että se olisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa ruokaa saanut! Ihme kissa, ihme vaiva. Onneksi on toimivaa lääkettä kotona.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.