(Palveluskunta) Niin. Tosiaan aamulla taas soitettiin ja varattiin aikaa lääkärille. Pissihomma oli aivan mahdotonta! Kutina on kyllä nyt taas vähempää. Pysyisikin sellaisena jatkossakin.
Mutta tämänpäivänen. Ultrassa ei näkynyt mitään erikoista. Kahdesti eläinlääkäri yritti ottaa neulalla pissinäytettä, mutta rakko oli sen verran tyhjä, ettei onnistunut. Friede murisi koko ajan, muttei venkoillut. Ultrassa ei näkynyt kiviä tai kasvaimia tai muutakaan erikoista. Limakalvo oli vähän paksuuntunut. Rauhoituksesta Friede ei tykännyt sitten yhtään! Nukahti kuitenkin nopeasti ja ongelmitta. Ei tullut edes huono olo (tai vähän taisi tulla, muttei kuitenkaan oksettamiseen asti), vaikka ruokailusta oli aikaa vain 6h. Pissanäytteessä ei näkynyt mitään sakkaa tai kiteitä, paljon puna- ja valkosoluja kyllä. Ei myöskään mitään tulehdukseen viittaavaa. Diagnoosi oli se ärsytysrakko. Ihan samanlainen tilanne kuin viimeksikin. Bakteeriviljelmän tulokset saadaan perjantaina. Melkein toivoisin, ettei olisi tulehdusta. Pelottaa antibiootit, kun viimeksi niiden jälkeen tuli se juttu (johtui se sitten antibiooteista tai jostain muusta). Kipulääkettä olisi kirjoittanut, mutta sanoin että meillä on. Onkin, yksi pullollinen kotona ja kaksi reseptillä. Ja sitä Cystaidia myös antoi.
Mutta sitten eläinlääkäri kysyi, haluanko että hammaskivi poistetaan samalla rauhoituksella! Mikäs siinä, antaa mennä vaan, yksi rauhoitus vähemmänhän se on! Ja säästyy vieläpä rahaakin! Yksi hammas on kuulemma poistettavassa kunnossa, mutta se joutaa odottaa alkuvuoteen (sekä eläinlääkärin että meidän mielestä).
Friede sai herätteen ja oli istumassa kopassa jo pian eläinlääkäriltä lähdettyä. Tuossa lähellä kotia se jo ilmoitti mulle että maaaau 😀 Viiden aikaan söi vähän. Olisi varmaan syönyt paljonkin, mutten tohtinut paljon antaa. Nyt saavat kohta iltaruokansa kumpikin.
En muuta sano, kuin että paranisi nyt hyvänen aika!
Niin ja sitä vielä, että aamulla se tuppasi naamansa Figon ruokakuppiin, vaikka olin vieressä vahtimassa. Sitä en tiedä ehtikö se oikein sieltä jotakin suuhunsakin saada (paljon ei ehtinyt, jos ehti yhtään, mutta kumminkin). Selvästikin eliminaatiodieetti jatkuu hieman ennakko-odotuksia pitempään..
Lisäksi mua surettaa tässä se, että nuo olivat juuri saaneet paridynamiikkansa priimakuntoon sen edellisen eläinlääkärin ja rauhoituksen jälkeen. Nyt menee varmaan taas viikko-kaksi ennenkuin jutut on kunnossa. Tavallisesti niillä on tavannut sen verran mennä, jotenkin se rauhoitus muuttaa niiden suhtautumista toisiinsa joksikin aikaa. Kavereita ne kyllä on, mutta jotenkin etäisempiä toisiaan kohtaan. Haluaisin niin kovasti nähdä kunnollisia ociralleja täällä 😦