Frieden valtakunta

30 maaliskuun, 2018

Pääsiäisruno

Filed under: Ilmoitusluonteinen asia, Valtakunta — Arttu ja Lupsu @ 5:12 pm

Asui pieni päästäinen

pajupensaan alla

sen kolo oli kotoinen

nukkui ruohovuotehella

***

Sen korviin tuli varoitus

on kevät kissa-aikaa

pidä huoli itsestäs

jottei paha nappaa!

***

Tuumi pieni päästäinen

en katsomatta pelkää!

On mulla oksa pajuinen

nään sieltä miltä näyttää!

***

Niin se nousi pensaaseen,

katsoi ympärilleen.

Näki kauas maailmaan

kun nousi oksan latvaan.

***

Pian pajun oksalla

vastaan tuli otus.

Kuka kumma se voi olla

outo luonnon luomus.

***

Kysyi pieni päästäinen

kuka olet sinä?

Pajunkissa pehmoinen

se vastas, entä sinä?

***

Olen pieni päästäinen

on kissoist´ varoitettu!

Vaan eipä tainnut vaarainen

olla tämä juttu!

***

Vaarallinen ole en

mut päästäiset on toista!

Kertoivat muut mulle sen

te syötte vaikka kuusta!

***

Puhuivat ne monet jutut

ja kylläpä on kumma!

ei varoitelleet vanhat tutut

tienneet mik´on totta!

***

Niin kaksi totesi

ei tässä ole vaaraa,

on toinen hyvä kaveri

se on pääsiäisen taikaa!

***

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

 

27 maaliskuun, 2018

Lisätietoa puluista

Filed under: Pulut — Arttu ja Lupsu @ 5:43 pm

Nyt palatkaamme Sulon ansiokkaaseen pulututkielmaan.

Pulututkielman kuvapuoli

Sulo oli valikoinut kuvia puluista ja itsestänsä ja kirjoittanut toiselle puolelle käänteentekeviä johtopäätöksiään puluihin liittyen. Tähän teen niistä yhteenvetoa ja kokoan aiempia tietoja ja näitä uusia yhteen.

  1. Pulujen levinneisyys: puluja asuu eri maissa. Sulon tietojen mukaan Englannissa ja Mummulassa. Lisäksi aiemmin olen kuullut, että Helsingissä niitä asuu ja sitten täällä meidän kotikaupungin keskustassa. Siispä päättelemme, että ainakin neljässä maassa asuu puluja: Mummulassa, Englannissa, Helsingissä ja Keskustassa
  2. Pulujen käyttäytyminen: Sulo tietää, että pulut lentävät, nukkuvat, istuvat ja kävelevät.  Voimmeko päätellä tästä, että pulut nukkuvat istualtaan, seisaaltaan, lentäessänsä taikka kävellenssänsä? Jos ne eivät makaa? Ja sitten Sulo myös tietää, että pulut voivat olla puussa, maassa, ilmassa tai jossain muualla. Ovat siis erittäin monipuolisesti levinneitä otuksia! Osaavatkohan pulut uida?
  3. Pulujen käyttäytyminen, osa 2.: Sulo tietää, että pulut kakkivat, mutta pissimisestä ei ole tietoa. Tämäkin tukee aiempia tietoja. Siksi meidän ihminen ei anna mun perustaa kyyhkyslakkaa, koska tulisi pulunkakkaa paljon.
  4. Puluista lähtee sulkia. Tämä taas tukee sitä, että meillä ehkä oli silloin kerran pulunsulka, vaikka ihminen väitti sen olleen harakasta.
  5. Sulon lähettämistä kuvista voi päätellä, että puluja on monen värisiä: on harmaita ja vaaleita ja tummia. Jotkut ehkä on takapuoleltaan tummempia, mutta toiset on takapuoleltaan vaaleampia! Ajatelkaa miten monipuolisia ja kiinnostavia lintuja!

Ja sitten vielä se, että Sulo melkein oli saanut kerran pulun kiinni mummulassa. Oli vain ikkunalasi välissä! Mutta Sulo onkin Salamatassu ja muutenkin taitava, joten ei se ihme ole.

Sain myös rakkauskirjeen, mutta sen pidän itselläni, koska siinä oli niin paljon ❤ ❤ :iä. Ja Sulon kuva myös ❤ Ja siinä luki, että rakkaudella ❤

Kiitos Rakas Sulo, tästä tuli paljon uutta tietoa puluasioista. Voi kun meillä olisi viestipuluja, niiden avulla viestit kulkisi ja samalla saisimme tarkkailtua enemmän pulujen käytöstapoja!

*purrrRRRRRrrrrrrRR*

Friedesi

25 maaliskuun, 2018

Erittäin Tärkeä Vieras

Filed under: Pulut, Valtakunta — Arttu ja Lupsu @ 11:47 am

Hyvää sunnuntaita

Nyt on tärkeää kerrottavaa. Tähän pitää palata vielä toisenkin kerran, koska asia on niin merkittävä ja käänteentekevä.

Meidän ihminen meni eilen iltapäivällä jonnekin. Sanoi, että tapahtuu yksi jännä juttu, mutta ei tarkentanut. Kysyin kyllä. Jo siinä vähän alkoi jännittää, koska ihmisten jännät jutut on yleensä tosissaankin jänniä, mutta tämä olikin ihan eri asia!

Se oli käynyt sellaisessa paikassa, jossa oli paljon kissoja.

Ja siellä oli Noomi Naukula!

Neiti Noomi Naukula. Varmana hurmasi kaikki, koska on niin nätti.

Sitten siellä oli ollut myös Peto.

Peto. Oikeaa nimeä H ei muista, koska sen pää on seula. Lempeä ja hurmaava kuulemma, ja suuri.

Mutta se ei ollut se tärkein asia. Tärkein juttu on se, että H tuli takaisin ja sillä oli mukanaan Naukulan Mamma! Ajatelkaa! Se oli niin tärkeä tilanne, etten yhtään suhissut, vaikka oli paljon muiden kissojen tuoksuja. Ja Mamma antoi mulle yhden mun namin. En tiedä mistä se sellaisen oli saanut (toim. huom. minulta, ja tietäkää että tämä on tunnetun historian ensimmäinen kerta, kun Friede EI sähissyt kissantuoksuiselle vieraalle), ja epäilen tulleeni lahjotuksi (toim. huom. myönnän lahjoneeni), mutta se ei lainkaan haittaa tässä tapauksessa. Lisäksi näytettiin Mammalle vähän miten tehdään vähän temppuja. Figo kylläkin piti vastaanottoa saunassa, eikä tapansa mukaan tullut näkyville lainkaan. Ei myöskään piiloutunut, vaikka häntä käytiin tervehtimässä ja kehumassa komeaksi saunan ovella.

Mutta sitten tapahtui vielä erittäin käänteentekevä asia. Sulo Naukula, mun virtuaalinen ❤ -ystävä, oli viisaudessaan ja suurisydämisyydessään perehtynyt puluihin ja tehnyt minulle pulututkielman!

Tässä pulututkielmassa on kuvia puluista ja Sulosta, sekä takana puluihin liittyvät johtopäätökset ja huomiot. Tämä on niin mullistava asia, että tähän täytyy palata ihan omassa kirjoituksessaan. Etukäteistietona voidaan sanoa, että tutkielmassa on uutta tietoa ainakin pulun levinneisyydestä, asuinpaikoista ja käyttäytymisestä.

Tässä lukee, että Friedelle rakkaudella ❤ Mukana on Sulon omiakin kuvia, mikä ei toki ollenkaan haittaa.

Rakas Sulo, en ollenkaan voi kiittää tarpeeksi tästä. Vannon tassut pulututkielman päällä, että tämä on paras koskaan tehty pulututkielma!

Tassut pulututkielman päällä

Saatiin kyllä muutakin. Tuollainen tassutyöskentelypeli, jota Figo tässä esittelee! Sitä kokeilemme vielä tänään, mutta vielä nyt aamupäivällä ei voinut, koska meillä kävi ihmisenpoikanen äiteineen. Figo oli taas saunassa.

Ja sitten myös sellaisia kong-hiiriä, joita voi potkutella, mutta niistä ei ole nyt kuvaa. Kaikki tämä tuli tässä paperipussissa.

Paperipussiasioissa on hyvä noudattaa vuorojärjestelmää, ellei sitten molemmat mahdu kerrallansa.

Tähän loppuun vielä bonustassut. Nämä on sen Pedon suuret takatassut. Ajatelkaa miten vaaleanpunaiset! Erilaiset vallan kuin mulla ja Figolla!

Nyt kenguroin hetken ja jäsentelen pulututkielmasta saamiani uusia tietoja entisiin ja haaveilen Sulosta. Sen jälkeen otan hieman välipalaa. Pulututkimuksiin palaan lähitulevaisuudessa.

Tuhannet kiitokset, ainakin kilometrin mittainen kehräys ja kissallinen puskuja Sulo, Noomi, Namu ja Mamma Naukula! Olette ihan parhaita! Tervetuloa uudestaan meille Mamma!

Me toivotaan, että teillä kaikilla on ollut yhtä hyvä viikko kuin meillä ja että tuleva on vielä vähän parempi! *purrrr*

18 maaliskuun, 2018

Aurinko on paistanut!

Filed under: Sairastukset, Valtakunta — Arttu ja Lupsu @ 4:23 pm

Hyvää ja aurinkoista sunnuntaita!

Tällä viikolla on paistanut aurinko ja on ollut muutenkin aivan kelvollista. Ainoastaan maanantaina meille meinasi tulla ihmisen kanssa riitatilanne, kun se halusi minulta pissiä. Menin hiekkalaatikolle kyllä, kun se kerran pyysi ja jo melkein aloin pissiä, kunnes huomasin sen kauhan *)! Kyllä en pissi kauhaan! Ei mulla niin kova hätä ollutkaan. Aika kauan se joutui maanittelemaan  ja vasta vallan eri hiekkalaatikolla se peijooni lopulta onnistui varastustyössään. Sen jälkeen se lähti sen varastamansa pissin kanssa pihalle. Vei sen kuulemma eläinlääkärille. Siitä hyvä, että mua ei sillä reissulla tarvittu, mutta kyllä taas aikalailla ihmettelen miten kiinnostavaa voi kissanpissa olla.

Joka tapauksessa maanantaina sain vielä antibioottilientä, mutta sen jälkeen en ole saanut. Ei kuulemma tarvita, kun ei kasvanut mitään siinä pississä.

*) Toimituksen huomautus. Niin puhtaan halveksivaa katsetta ei ihmiskasvot pysty tuottamaan läheskään. Eikä mun sanavarastolla ja mielikuvituksella sitä myöskään pysty kuvailemaan.

Mutta sen jälkeen on ollut rauhallista ja aurinkoista. Tänäaamuna meidän tipu-tv:ssä oli ehkä uusi laji – tai siis sellainen mitä siellä ei usein näy – mutta ei olla ihan varmoja. Ihmisen silmät *) oli pöydällä, niin ei se varmasti tiedä sanoa oliko se mustarastas vai ei.

Mutta sitten kuvia.

Tämä sininen Naukulasta saatu maja on aika monikäyttöinen. Tässä tapauksessa se tosin meni aika monta kertaa ympärikin ja siirtyi eri paikkoihin, koska yksi huiskan tapainen riivasi mua. Ei se haitannut ollenkaan.

Sitten on oltu ensimmäistä kertaa tänä keväänä parvekkeella! Siellä tarkeni jo hetken!

Figokin oli parvekkeella, mutta haluaa huomauttaa, että salakuvaus ikkunoiden läpi on huonoa käytöstä ja tuottaa huonoa kuvanlaatua.

Sisällekin on paistanut monin paikoin.

Mutta onkohan tämän teekupin ihan pakko olla just tässä kohdalla?

Sitten vielä kenguru. Eiliseltä. Siitä otsasta saa kyllä mielellään hieroa.

Sellaista siis tällä viikolla, nyt mun pitää mennä tipuvahtiin, on mun päivystysvuoro. Onko teillä muilla ollut tipuja ja aurinkoa?

Hyvää, aurinkoista ja tipuisaa tulevaa viikkoa kaikille!

11 maaliskuun, 2018

Pahahkoa lientä ja hyvähköjä hiiriä

Filed under: Sairastukset, Valtakunta — Arttu ja Lupsu @ 6:11 pm

Hei vain ja hyvää sunnuntaita!

Tällä viikolla meillä on taas kerran hyvää ja huonoa. Ensinnäkin mun pitää syödä pahaa lientä iltaisin. Ruiskulla sitä turautetaan suuhun. On antibiootti siihen pissitulehdukseen. Olen syönyt sitä monesti ennenkin ja aina se on yhtä melko-pahaa. Ei kuitenkaan niin pahaa kuin vaikka Atopica (terkkuja Nupulle), mutta pahempaa kuin Metacam, joka ei maistu miltään. Jopa meidän miesihminen sanoi, että kaikkien lääkkeiden pitäisi olla yhtä helppoja antaa kissalle kuin Metacam. Nimittäin H oli taas kaksi päivää poissa, eikä miesihminen unohtanut antaa mulle kipulääkettä, vaikka toivoin sen unohtavan. Ei se koskaan kyllä unohda, mutta toivoahan voi aina.

Tuon antibioottiliemen syömiseen liittyy myös sellainen epäilys, että multa saatetaan huomenna varastaa pissiä. Nämä kaksi yleensä liittyy yhteen. Asia jää nähtäväksi, ja voi olla etten lainkaan suostukaan pissivarkauksiin!

Hyvää tällä viikolla taas on se, että meillä on uusia melko hyviä hiiriä:

Monta uutta hiirtä, hyvähköjä. Olivat kuulemma tarjouksessa.

 

Figo aloitti tämän ruskean kanssa.

Ja valkoisen kanssa myös

Minä taas otin tämän vihreän. Ja vähän koitin sitä mustaakin.

Ihmisen mukaan meidän valinnat eivät ollenkaan olleet yllätyksiä. Miesihminen taas sanoi, että pitäähän sitä harjoitella riittävän hyvän vastuksen kanssa, muuten ei opi mitään. Taaskaan en kyllä ymmärrä mitä ne selittää, mutta siihen on tässä osoitteessa saanut tottua. Joskus ne ei ymmärrä edes toistensa selityksiä, joten miten kissa voisi niistä selvillä pysyä?

Kaikenlaisen harjoittelun jälkeen on kuitenkin levättävä. Huomattiin sen eläinlääkärin jälkeen taas, että nämä kopat on oikeastaan aika hyvä paikka nukkua.

Viikon perusasiat on toki hoidettu huolellisesti.

Ja kenguruhommat toki on ymmärrettäviä ja selkeitä. Hyvin kissayhteensopivia.

Tassuja. Siinä näyttäisi olevan Figon taka- ja etutassu ja mun  kummatkin etutassut. Ja mun nenä myös.

Sellaista siis tällä viikolla meillä. Monin ajoin ihminen on ollut tosi tylsää seuraa, mutta sentään se ymmärtää hävetä ja saa huonon omantunnon. Silloin se ottaa huiskan esille ja heiluttaa. Tassu- ja muita temppuja ei nyt olla tehty, koska multa jätettiin kortisoni väliaikaisesti pois sen kipulääkkeen takia (niitä ei voi kuulemma antaa samaan aikaan), eikä kuulemma voi ottaa enempää kutinariskiä ylimääräisistä asioista ruokavaliossa. Jonkin verran on kutittanut kuitenkin, kieltämättä. Mutta jos ei oteta lukuun lääkkeitä ja tylsää ihmistä, tämä viikko ei ole ollut huono. Jos jotakin pitäisi toivoa, niin tipuliikenne voisi vilkastua parvekkeella.

Millaista teillä on ollut? Onko ollut aurinkoista tai tipuisaa? Ja olettehan olleet terveitä?

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille ja muistakaa hyvät yöunet! Vaikka ihmisten nukuttaminen voi olla työlästä, se kuitenkin kannattaa tehdä huolellisesti. Muuten ne kupsehtivat ja hankaloitavat myös kissojen nukkumista.

Hyvää tulevaa viikkoa, kaverit! Me ❤ te *purrrrrrr*

4 maaliskuun, 2018

Aurinkoa ja varjoja

Filed under: Sairastukset, Valtakunta — Arttu ja Lupsu @ 5:02 pm

Hyvää sunnuntaita!

Viime viikolle osui aurinkoisia päiviä ja ihmisen rottuuksia. Se niistä jo ehti sanoakin, mutta aletaan alusta.

Sillähän oli se loma. Se yleensä tietää jotakin huonoa, ihmisille ei auttaisi antaa liikaa aikaa. Niin nytkin. Ensin alkuviikko kyllä meni hyvin oli aivan soveliasta ja aurinkoista.

Tämä on kunniallista lomanviettoa tällainen.

Ja illallakin käytiin nukkumaan aivan hyvässä järjestyksessä.

Ja varsinkin on kunniallista, jos vielä aurinkokin paistaa, kuten nyt paistoi joka päivä.

Tehtiin taas noita viime viikolla käsiteltyjä tassutehtäviä ja kaikkea. Perjantaihin asti sitä hyvää aikaa riitti. Silloin saatiin erikoisen aikaisin aamupalat. Vain vähän syötiin, koska ei sellaiseen aikaan vielä nälättänyt paljon, kun on totuttu myöhempään. Sitten ihminen meni vielä vähäksi aikaa nukkumaan. Arvattiin jotakin rottuutta olevan tiedossa, kun kuljetuskoppien lakanat vaihdettiin. Ja niin sitten mentiin eläinlääkärille. Siellä mua kuunneltiin ja tuikattiin pehvaan piikillä. Siinä kohtaa vähän ehkä saatoin vahingossa tehdä ihmisen sormeen reiän. Ihan pienen vain. En ole ennen kyllä niin tehnyt, mutta nyt sen sormi oli siinä jotenkin eri tavalla. Sitten mun kopan päälle laitettiin huopa ja tuli pimeää, ja mua alkoi muutenkin nukuttaa.

Kuulemma sillä välin kun nukuin, oli mun hampaat puhdistettu ja otettu verta ja pissiä. Figoltakin otettiin verta ja pissiä, mutta sitä ei oltu tuikattu sillä nukuttavalla piikillä pehvaan. Meillä on nyt molemmilla mahassa karvaton kohta ja tassussa.

Tässä toivumme siitä eläinlääkäristä. Minä olen vielä aika sekaisin niistä nukkupiikeistä.

Ja nyt minä joudun iltaisin syömään litkua! Ruiskusta sitä annetaan suuhun. Kipulääkettä kuulemma, vaikka en ole yhtään kipeäkään! Se johtuu kuulemma siitä, että on pississä jotakin ja huomenna selviää mitä se oikeastaan on. Mutta kuulemma ehkä aletaan jotakin toista litkua syömään. Sitäkin on syöty ennenkin, kun se on sellainen antibiootti.

Heräämisen jälkeen ihminen vielä puhdisti mua tuolta takaa, mikä oli kanssa tosi mänttiä. Ajattelin, etten enää ikinä kenguroisi, kun ihminen oli niin tyhmä, mutta olen minä kenguroinut kuitenkin tänään.

Kengurointi on kuitenkin aika kivaa.

Mutta että sellainen viikko. Olisi se voinut jatkua loppuun asti kunniallisena, mutta ei voi ihmisiltä vaatia liikoja. Toivottavasti ensi viikolla ei mennä eläinlääkärille.

Sitten vielä loppukevennykseksi tassuvideo. Figon tassut. Se kiipeilyteline on vähän kiikkerä ja Figoa rapsutetaan, siksi se hytkyy tuolleen. Ei sentään ihminen tutise noin paljon, vaikka onkin monin tavoin epäkurantti tyyppi.

Toivottavasti teillä on ollut rauhallisia, aurinkoisia ja eläinlääkärittömiä viikkoja!

Purrrrrr ja rauhallista, aurinkoista ja eläinlääkäritöntä tulevaa viikkoa kaikille ❤

2 maaliskuun, 2018

Eläinlääkärin tarkastus

Filed under: Palveluskunta, Sairastukset, Valtakunta — Arttu ja Lupsu @ 4:59 pm

Ihminen tilittää

Lyhyt tilitys eläinlääkärintarkastuksesta.

Figon yksi munuaisarvo on koholla, kuten on ennenkin ollut. Pissanäyte ok niiltä osin kuin siellä nähtiin, osa lähetettiin munuaisarvojen takia ulkopuoliseen labraan. Tulokset ensi viikolla.

Friedellä hammaskiveä, mutta ei poistettavia hampaita eikä suuremmin vetäytyneitä ikeniä (hurraa!). Verikokeet ok (hurraa!). Pissanäyte samea, pH 8 (!! Sen pitäisi olla n. 6), sisälsi verta ja proteiineja, tutkitussa sakassa oli valkosoluja. Tekivät bakteeriviljelyn, tulokset huomenna/maanantaina riippuen siitä onko kasvua. (Henk. koht. olen sitä mieltä, että jos valita saisi, niin senkun olisi tulehdus. Tulehdus on antibiooteilla hoidettavissa. Muuten menee vaikeammaksi.)

Ja oli siinä pissanäyteviljelyssä kasvua tai ei, pissatulehduksen se tulee mitä luultavimmin saamaan. Heräillessä tuli sotkuja tuonne  loppupuolelle kissaa…

Eli yhteenveto: toisella nähtävästi on aluillaan munuaisten vajaatoiminta, jota on epäilty jo pitemmän aikaa. Toisella vielä mysteerinen pissivaiva, jota ensin hoidetaan kipulääkkeellä varmuuden vuoksi ja myöhemmin mahdollisesti antibiootilla.

Kun nyt tuo Friede pysyisi oireettomana edes tiistai-iltaan asti. Mulla on taas ma-ti yksi #@*%& Helsingin reissu, eikä talouden miesihminen tuon raivottaren kanssa klinikalla selviäisi vammoitta. Kotona lääkintä onnistuu kyllä hyvin. Tosin jos tulee antibiootit, ne saadaan joka tapauksessa vasta tiistaina. Resistenssikoe valmistuu maanantaina ja Friedelle sopiva antibiootti pitää tilata apteekkiin, se on niin harvinaista ettei sitä ikinä hyllyssä ole missään täkäläisessä apteekissa.

Friede sai herätteen ja on toki vielä tokkurassa, mutta on jo syönytkin. Ajoittain näyttää vähän huonovointiselta, mutta toipunee kyllä illan mittaan. Figo jo toipui järkytyksestään, vaikka se vakavissaan luuli kuolevansa kokeiden ottoon. Sitä ei rauhoitettu. Lääkäri oli ilmeisen kokematon, valmistunut viime vuonna. Verinäytteen otti lopulta hoitaja, joka kyllä oli näppärä.

Sellainen reissu siis. Ei haittaisi yhtään tulee mitä tulee, JOS mun ei tarvitsisi hypätä melkein joka viikko peräkylillä maan äärissä.

Etsimään työpaikkoja  ->

Pidä blogia WordPress.comissa.